Siivoojat ovat korona-aikaan tervetullut näky – nouseeko ammatin arvostus?

Suomessa siivousalalla työskentelee noin 70 000 ihmistä. Heidän työtään ei usein huomata muuten kuin silloin, jos siivous onkin jäänyt tekemättä. Siivoojat itse kokevat tekevänsä tärkeää työtä, mutta samalla työn arvostus koetaan vähäiseksi. Vaikuttaako koronavirusepidemia siihen, kuinka siivoustyö nähdään?

Koronaviruksen aiheuttama globaali poikkeustila tarjoaa sosiologiselta kannalta äärimmäisen kiinnostavan hetken tarkastella asioita, jotka ovat muuttuneet tai jopa keikahtaneet täysin päälaelleen pandemian myötä. Tutut, arkiset asiat muovautuvat uudestaan poikkeustilan ajaksi, eikä ole mitään takeita siitä, että ne palautuvat ennalleen kriisin päätyttyä. On mahdollista, että pandemia on muuttanut joitakin asioita pysyvästi.

Koronaviruksen myötä julkiseen keskusteluun on noussut erityisesti sairaanhoitajien mutta myös muiden sote-alan työntekijöiden arvostus. Samaan aikaan neuvotellaan työehtosopimuksista, joten arvostuksen näkyminen palkassa ja muissa työn tekemisen ehdoissa on keskustelujen keskeinen teema.

Sote-alan ammatit eivät kuitenkaan ole ainoita, joihin pandemia on vaikuttanut keskeisesti. Nostamme näistä esiin yhden, siivoustyön, jonka merkitys korostuu pyrkimyksissä estää viruksen laajamittainen leviäminen. Siivoustehtävissä työskentelevien henkilöiden ammattinimikkeitä ovat siivoojan lisäksi esimerkiksi siistijä, palveluvastaava tai toimitilahuoltaja, mutta käytämme tässä tekstissä yleisnimikettä siivooja.

Siivoojista on jatkuvasti pulaa, mikä kertonee työn heikosta vetovoimasta.

Siivoojien työ on näkymätöntä työtä. Usein siivouksen arvo huomataan vasta silloin, kun se on jostain syystä jäänyt tekemättä. Vaikka siivoojat työskentelevät yhä useammin asiakkaiden keskuudessa ja samaan aikaan kuin muut työntekijät, usein oletetaan, että heidän pitää olla mahdollisimman huomaamattomia ja näkymättömiä ja varsinkin välttää muiden häiritsemistä.

Siivoojan ammatti on matalapalkkainen ammatti, joka työllistää läpimenoalana nuoria ja pysyvämmin kaikenikäisiä naisia sekä maahanmuuttajia. Siivoojista on jatkuvasti pulaa, mikä kertonee työn heikosta vetovoimasta. Siivous on kuitenkin välttämätöntä, ja siivousala työllistää noin 70 000 henkilöä. Siivoojat ovat läsnä kaikkialla arjessa: koulussa, työpaikoilla, ostoskeskuksissa ja julkisissa liikennevälineissä.

Ammattien arvostus muuttuu yleensä hitaasti

Suomen Kuvalehti on toteuttanut ammattien arvostuksen listauksen useita kertoja, muutamien vuosien välein. Uusimman, vuonna 2018 tehdyn listauksen mukaan siivoojan ammatti on sijalla 147. Edellisessä listauksessa vuonna 2010 se oli sijalla 140, eli ammatin sijoitus listalla ei ole juurikaan muuttunut.

Työn sosiologit ovat todenneet, että ammattien keskinäinen hierarkia on melko vakaa. Tästä seuraa se, että yksittäisen ammatin arvo on suhteellisen pysyvä. Toisaalta yksittäisen ammatin arvostus voi muuttua nopeastikin. Näin kävi palomiehen ammatille, jonka sijoitus nousi Suomen Kuvalehden ammattien listauksen viidennelle sijalle Yhdysvalloissa tehtyjen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.

Listauksen perusteella voi todeta, että vaikka siivoojista on jatkuvasti pulaa, ammatti ei ole ihan listauksen häntäpäässä. Siivoojan ammatti on ollut ammattien hierarkian hännillä vielä 1960-luvulla, mistä se on jonkin verran noussut 2000-luvulle tultaessa. Vuoden 2018 listauksen viimeisenä eli sijalla 379 on tubettaja, jonka edellä ovat feissari ja puhelinmyyjä. Näille ammateille, joista tubettaja ja feissari ovat uusia listalla, ei ilmeisesti anneta juurikaan arvoa.

Ajan myötä ammatteja häviää ja uusia tulee tilalle. Esimerkiksi Urho Rauhalan vuonna 1966 tekemän laajan, yli tuhat ammattia käsittävän hierarkian hänniltä löytyvät asiatyttö, kengänkiillottaja ja viimeisenä paimen. Näiden ammattien edustajia on nykypäivänä enää vaikea tavata työmarkkinoilta.

Suomen Kuvalehden vuoden 2018 listan kärjessä on kirurgin ammatti, jota seuraavat erikoislääkäri, lääkäri, kätilö ja eläinlääkäri. Näin ollen lista osoittaa arvostuksen kasaantuvan sote-alalle lääketieteen ammattilaisten keskuuteen. Nämä ammatit edellyttävät spesifiä koulutusta ja osaamista. Siivoojan ammatti ei edellytä pitkää koulutusta, mutta työ vaatii monipuolista osaamista ja itsenäistä työotetta.

Työn mielikuvasta työntekijän kokemukseen

Työntekijöiden oma kokemus ammatissa toimimisesta voi olla hyvin erilainen kuin mielikuvat, joiden pohjalta ammattien hierarkiat on tehty. Mari Käyhkön tutkimuksen mukaan siivoojaksi kouluttautuneet itse kokevat siivoojan tehtävät edelleen leimaaviksi ja arvostukseltaan alhaisiksi, toisinaan jopa nöyryyttäviksi. He ovat hyvin selvillä oman työnsä tarpeellisuudesta samalla kun ovat tietoisia työnsä alhaisesta sosiaalisesta arvostuksesta.

Joissain työyhteisöissä siivoojat jätetään ulkopuolisiksi eikä heille esimerkiksi kerrota työpaikkaa koskevista asioita, jotka vaikuttavat heidänkin työhönsä. Tästä huolimatta siivoojat ovat motivoituneita ja kokevat työnsä merkitykselliseksi, joskaan eivät välttämättä työn sisällön tai arvostuksen takia. He ovat usein näkymättömiä työntekijöinä, joita ei tervehditä työyhteisön jäsenenä eikä kutsuta samaan taukotilaan – paitsi siivoamaan.

Siivoojat ovat tietoisia työnsä alhaisesta sosiaalisesta arvostuksesta.

Duunarit-tutkimushankkeemme kiinteistöpalvelualan työntekijöille kohdistetussa kyselyssä siivoojat kertoivat kokevansa työnsä erittäin tärkeäksi, myös yhteiskunnallisesti. He osallistuvat omalla panoksellaan yhteiskunnan käynnissä pitämiseen. Siivoojat kokevat myös auttavansa työllään muita, eli tilojen käyttäjiä ja asiakkaita, tehdessään tiloista puhtaita ja siten miellyttäviä paikkoja, joissa oleskella ja työskennellä. Jo ennen koronaviruksen leviämistä tietyissä siivoustehtävissä, kuten sairaaloiden siivouksessa, korostui turvallisuus.

Siivoojan ammattiin liitetyt mielikuvat kertovat vain vähän, jos lainkaan, työn sisällöistä ja sen tekijöistä. Sen sijaan mielikuvat sisältävät kulttuurista tietoa siitä, millaisena ammattien asema ja arvostus nähdään yhteiskuntamme hierarkioissa. Vaikka mielikuvat eivät välttämättä vastaa esimerkiksi siivoojien kokemuksia omassa ammatissaan toimimisesta, tulevat mielikuvat heitä vastaan jokapäiväisessä työssä asiakkaiden välityksellä.

Siivoojan työ asiakastyönä

Työelämän muutosten yhteydessä puhutaan toisinaan työn palveluistumisesta. Sillä tarkoitetaan muutossuuntaa, jonka myötä yhä useammasta ammatista ja työstä tulee palvelutyötä, vaikka työn sisältö ei varsinaisesti ole asiakaspalvelutyötä. Siivoojan ammatti on yksi tällainen ammatti. Kuvaamme tätä muutosta meitä läheisellä esimerkillä Tampereen yliopistosta.

Tampereen yliopiston vahtimestari-, puhtaus- ja kiinteistöpalvelut sekä joitakin muita niin kutsuttuja tukipalveluita tuottaa yliopiston omistama tytäryhtiö Campusta. Osa Campustan tuottamista siivouspalveluista on ulkoistettu ulkopuolisille yrityksille, osa teetetään Campustan palkkaamilla siivoojilla.

Asiakassuhde tuo omat vaatimuksensa ja joskus myös jännitteensäkin siivoojien työn arkeen.

Kun tutkija-opettajan työnhuoneen siivoaa Campustan palkkaama siivooja, ovat tutkija-opettaja sekä siivooja saman konsernin työntekijöitä. Tutkija-opettaja on emoyhtiön työntekijä ja siivooja työskentelee tytäryhtiössä. Kun taas tutkija-opettajan työhuoneen siivoaa ulkoistettu työntekijä, on tutkija-opettaja siivoojan näkökulmasta asiakkaan edustaja. Sekä Campustan palkkaaman siivoojan että ulkoistetun siivoojan työ on sisällöltään aivan samaa, mutta ulkoistetun siivoojan työhön sisältyy lisäksi asiakassuhde. Asiakassuhde tuo omat vaatimuksensa ja joskus myös jännitteensäkin siivoojien työn arkeen.

Duunarit-tutkimushankkeemme toteuttaman kyselyn vastauksissa toistuu asiakkaiden tyytyväisyys siivoojia motivoivana tekijänä. Asiakkaat ovat mukavia, he antavat kiitosta ja ovat tyytyväisiä siivoojan työhön. Joskus tämä johtaa siihen, että siivoojan lojaalisuus asiakasta kohtaan on ristiriidassa työantajan vaatimusten kanssa, kuten eräästä vastauksesta käy ilmi:

”Asiakkaan tyytyväisyys työhöni on se mikä motivoi, ja asiakkaan etu. Tietysti haluaisin tehdä parhaani myös työnantajalleni, mutta jos se ei myöskään ole reilu eikä anna edes mahdollisuutta tehdä työtäni hyvin, alkaa katkeruus kasvaa. On noloa pyydellä anteeksi työnantajani puolesta, kun tiedän että asiakasta kohdellaan väärin. Eikä se ole edes sallittuakaan, koska meidän olisi aina annettava hyvä kuva työnantajastamme. Siinä sitten ollaan puun ja kuoren välissä.”

Vastausten perusteella voi todeta, että myös siivoojien asiakkaat arvostavat heidän tekemäänsä työtä ja antavat siitä kiitosta.

Nostaako koronapandemia siivoojien arvostusta?

Koronaviruksen aiheuttaman pandemian myötä olemme siinä mielessä uudessa tilanteessa, että siivoojien näkyminen arjessa vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen. Kun kanssaihmisten koskettelemat kaiteet, nappulat tai ostoskorit ovat mahdollinen vaarallisen tartunnan lähde, pintoja desinfioivat siivoojat ovat tervetullut näky. Omien havaintojemme mukaan siivoojat näkyvätkin monissa eri paikoissa, kuten päivittäistavarakaupassa ja kauppakeskusten käytävillä, kun siivouskertoja ja desinfiointia on lisätty.

Siivoojat ovat nyt ammattikuntana turvaamassa muiden ihmisten terveyttä, vaikka samalla he itse saattavat altistua koronavirukselle. He ovat pandemian vastaisen taistelun eturintamassa, eivätkä he voi jäädä kotiin etätöihin. Aiemmin näkymättömästä, matalapalkkaisesta ammatista on yhtäkkiä tullut työtä, jonka näkeminen rauhoittaa. Nyt siivoojat saavat näkyä mahdollisimman paljon ja usein. Toivottavasti tämä muutos heijastuu myös siivoojien työn tekemisen ehtoihin, ennen muuta palkkaan mutta myös hankaliin työaikoihin, sillä kukaan ei elä yksin arvostuksesta.

***

Kuvat

Bannerikuva (kuva 4): Jon Tyson, Unsplash
Kuva 1: Clay Banks, Unsplash
Kuva 2: Chuttersnap, Unsplash
Kuva 3: CDC, Unsplash

Kirjoittajat