Persoonallisuustestit voivat ylläpitää yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia työelämässä

Persoonallisuuden testaaminen on yleistyvä käytäntö, joka muotoilee yksilöiden itseymmärrystä ja mahdollisuuksia elämässä. Testien laajasta suosiosta ja vaikutusvallasta huolimatta persoonallisuustestejä ei juuri ole tutkittu yhteiskuntatieteissä empiirisesti. Miksi persoonallisuustestejä kannattaa tutkia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta?

Suositut ja suojatut persoonallisuustestit

Tykkäätkö kiipeillä puissa? Harkitsetko päätöksesi huolellisesti? Nautitko, kun sinuun kosketaan? Oletko rohkeampi kuin muut?

Tämän tapaiset kysymykset ovat tuttuja niille, jotka ovat täyttäneet kyselylomakepohjaisia persoonallisuustestejä. Niissä vastaajille esitetään väitteitä, jotka koskevat heitä itseään. Vastausvaihtoehdot on annettu valmiiksi, esimerkiksi asteikkona (1–5) tai vastakohtapareina (oikein–väärin). Tällä tavoin testin täyttäjien vastauksia kvantifioidaan eli saatetaan numeeriseen muotoon. Testitulosten avulla pyritään ymmärtämään ja selittämään yksilöiden käyttäytymistä.

Persoonallisuustestit tulevat tutuiksi miltei jokaiselle jossain kohtaa elämää. Niitä hyödynnetään muun muassa opintojen ja ammatinvalinnan ohjauksessa, koulupsykologien vastaanotoilla, oppilaitosten pääsykokeissa, armeijassa, psykoterapia- ja kuntoutusjaksoilla sekä työpaikkojen rekrytointiprosesseissa ja työnohjauksessa. Testaamisen lukumääristä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa, koska testejä ja testaustahoja on niin paljon.

Vuonna 2021 The Guardian -lehdessä esitetyn arvion mukaan persoonallisuuden testaaminen on kahden miljardin dollarin arvoista liiketoimintaa, joka kasvaa vuosittain noin 15 prosenttia. Saman arvion mukaan pelkästään yhden, maailman tunnetuimman persoonallisuustestin MBTI:n eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorin, on tehnyt 50 miljoonaa ihmistä 1960-luvun jälkeen.

Institutionaalisten testaustilanteiden lisäksi moni täyttää vapaa-ajalla persoonallisuustestejä, joita on internetissä vapaasti saatavilla valtava määrä. Osa testeistä pohjautuu jollain tavalla tieteeseen, kun taas osa on selkeän leikkimielisiä kyselyitä, joissa voi testata, minkä ”tyyppinen” festarikävijä, etäpartiolainen tai vaikka sähkönkuluttaja itse on. Vaikka tällaiset vitsikkäät testit on luotu mielivaltaisesti, niiden suosion voi nähdä kertovan siitä, että yksilöt haluavat pohtia omaa persoonaansa ja luottavat siihen, että testit tuottavat jollain tavalla merkityksellistä ja kiinnostavaa informaatiota.

Osa testimenetelmistä on rajattu ainoastaan psykologien käyttöön, mikä tarkoittaa sitä, että niitä saavat teettää ja tulkita vain psykologit. Käyttöoikeuden rajausta perustellaan yhtäältä tekijänoikeuksilla ja testisalaisuuden säilyttämisellä. Jos testien pisteytyslogiikat olisivat vapaasti saatavilla, menetelmät eivät enää toimisi. Testattavat henkilöt voisivat opetella, miten testeihin kannattaa vastata, jotta niistä saisi haluamansa tulokset. Psykologeille rajaamista perustellaan toisaalta myös sillä, että psykologien koulutus on ainoa testimenetelmien tuntemukseen valmistava ammattikoulutus.

Muut testejä työssään hyödyntävät ammattilaiset – kuten opinto- ja uraohjaajat sekä henkilöstöalan asiantuntijat – käyttävät joko internetistä vapaasti saatavia testejä tai käyvät maksullisia koulutuksia, jotka antavat luvan teettää tiettyjä testejä. Tällaisia koulutuksia järjestävät enimmäkseen yritykset, joiden kursseille voi osallistua monenlaisella taustakokemuksella. Koulutusten ja myytävien testien sisällöistä löytyy avointa tietoa niukasti, mitä perustellaan liikesalaisuudella. Liike- ja testisalaisuuksien sekä tekijänoikeuksien suojaamisen takia testien tutkiminen on tavallista kontrolloidumpaa ja siten hankalaa.

Normatiivisia oletuksia ihmisyydestä

Väitöstutkimuksessani kehitän menetelmiä persoonallisuustestien sosiaalitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimukseeni osallistuu vapaaehtoisia testivastaajia, joiden kanssa käymme läpi psykologien käyttämien persoonallisuustestien kysymyksiä. Pyydän osallistujia kuvaamaan, miten he tulkitsevat persoonallisuustestien kysymyksiä ja päätyvät vastaamaan niihin. Tutkimuksessa otan etäisyyttä persoonallisuuden ja persoonallisuustestien käsitteisiin ja tarkastelen, minkälaisina ilmiöinä ne näyttäytyisivät lukijalle, joka ei tietäisi niistä ennakolta mitään. En siis tutki testivastaajien persoonallisuuspiirteitä, vaan testivastaajien tulkintoja testeistä ja heidän kuvauksiansa itsestään.

Olen kiinnostunut siitä, millaista kuvaa maailmasta ja ihmisyydestä persoonallisuustesteissä ja niihin vastaamisen yhteydessä rakennetaan. Kiinnitän huomiota siihen, että persoonallisuustestit eivät ole ihmisiä vain neutraalisti kuvaavia välineitä, vaan ne sisältävät ja ylläpitävät erilaisia oletuksia ja normituksia ihmisistä. Ne rakentavat ymmärrystä siitä, mitä ylipäätään on olla ihminen – piirteistä koostuva persoona.

Yksi esimerkki oletuksista on sukupuoli. Useissa persoonallisuustestissä on omat arviointiasteikot naisille ja miehille, mikä tarkoittaa sitä, että mies ja nainen voivat saada erilaisen testituloksen, vaikka he täyttäisivät testin täsmälleen samalla tavalla. Esimerkiksi kun toimittaja Anna Tommola vastasi Big Five -malliin pohjautuvaan persoonallisuustestiin kaksi kertaa samalla tavalla ja ilmoitti sukupuolekseen ensimmäisellä kerralla nainen ja toisella kerralla mies, tulos oli joillain osa-alueilla yllättävän erilainen.

Samoilla vastauksilla miesvastaaja sai naisvastaajaa korkeammat pisteet muun muassa sovinnollisuuteen, tunnollisuuteen ja ulospäin suuntautuneisuuteen liittyvistä piirteistä.

Siinä missä nämä piirteet näyttäytyivät miesvastaajan persoonallisuudessa korkeina, naisen persoonallisuudessa ne olivat palautteen mukaan vain keskivertotasolla. Vastaavasti naisvastaajan taipumus jännitykseen arvioitiin keskitasoiseksi, kun taas miehen vastaamana tämä taipumus näyttäytyi matalana.

Sukupuoleen perustuvaa pisteytystä on mahdollista perustella esimerkiksi sillä, että tilastojen mukaan monet elämän osa-alueet ovat sukupuolittuneita. Tällöin voidaan ajatella, että omat arviointiasteikot miehille ja naisille tasaavat sukupuolieroja, kun ne tunnistavat sukupuolille ”epätyypillistä” käyttäytymistä. Samalla testi tulee kuitenkin tuottaneeksi käsityksen, että sukupuoli on tekijä, joka määrittää persoonallisuutta lähtökohtaisesti. Se myös kivettää sukupuolijärjestyksen kaksinapaiseksi mies-nainen-jaoksi, eikä tunnista sukupuolen moninaisuutta.

Kun sukupuolittavia testimenetelmiä käytetään koulutukseen ja työelämään liittyvissä arviointi- ja ohjaustilanteissa, testien käyttö ylläpitää ymmärrystä, että on olemassa sukupuolille ominaisia persoonallisuuspiirteitä ja nämä erot ovat merkityksellisiä työelämässä. Suomessa ammattien ja koulutuksen sukupuolisegregaatio eli eriytyneisyys on poikkeuksellisen voimakasta. Esimerkiksi tekniikan, tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alan opiskelijoista suurin osa on miehiä, kun taas terveys- ja hyvinvointialojen opiskelijoista suurin osa on naisia.

Sukupuolisegregaation purkamiskeinoja on mietitty valtiollisella tasolla paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt, että esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan ohjausta tulisi kehittää sukupuoli- ja tasa-arvotietoisemmaksi ja varmistaa, etteivät oppimateriaalit vahvista stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolista. Yksi konkreettinen keino sukupuolisegregaation lieventämiseen voisi olla työnhakutilanteissa, oppilaitosten soveltuvuuskokeissa ja ammatinvalinnanohjauksessa käytettävien arviointi- ja testimenetelmien arvioiminen.

Persoonallisuuspsykologian ihmiskäsitys on kulttuurihistoriallinen tuote

Psykologisella persoonan käsitteellä on varsin lyhyt historia, vaikka se voikin tuntua nykyihmisestä itsestään selvältä ja luonnolliselta tavalta hahmottaa inhimillisiä toimijoita. Psykologian historian tutkija Ian A.M. Nicholson huomauttaa, että vielä noin sata vuotta sitten oli vakiintunut tapa puhua persoonallisuuden sijaan luonteesta. Persoonallisuuden käsite alkoi esiintyä tieteellisissä keskusteluissa 1800-ja 1900-lukujen taitteen jälkeen, ja se vakiintui arkikieliseksi käsitteeksi 1920–1940-lukujen aikana.

Psykologisen persoonallisuuden käsitteen käyttöönotto liittyy modernisaatioon ja sen mukana tuomaan teollistumiseen, kaupungistumiseen ja individualisoitumiseen eli yksilöllistymiseen. Muuttunut toimintaympäristö edellytti Nicholsonin mukaan uudenlaista yksilöllisyyttä, kuten sopeutumiskykyä, itseilmaisua ja sitoutumattomuutta moraalisiin normeihin. Luonteen käsitteessä oli mukana kristillisestä etiikasta ammentava, vanhanaikaiselta tuntuva moraalinen ulottuvuus. Persoonan käsite lähestyi ihmistä irrallaan tästä moraalisuudesta. Näin se sopi uuteen yhteiskunnalliseen kontekstiin luonteen käsitettä paremmin.

Persoonallisuustestauksen juuret ovat ensimmäisen maailmansodan lopussa, jolloin syntyi tarve alkaa hoitaa ja tunnistaa sodan aiheuttamia henkisiä vaurioita. Kun toinen maailmansota syttyi, psykologit alkoivat nopeasti kehittämään Euroopassa ja Yhdysvalloissa erilaisia testimenetelmiä. Tarkoituksena oli löytää kullekin sopivia sota-ajan tehtäviä. Testien avulla esimerkiksi arvioitiin, keitä voitiin lähettää rintamalle. Psykologinen testaaminen alkoi vakiintua psykologien erityisosaamisalueeksi, ja toisesta maailmansodasta muodostui näin ollen käännekohta psykologiselle asiantuntijuudelle.

Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa on kuvattu ajaksi, jolloin - sosiologi Philip Rieffin sanoin - ”psykologinen ihminen” syntyi. Kun ihmisiä oli aiemmin kuvattu esimerkiksi roolien ja ryhmäjäsenyyksien kautta, nyt heitä alettiin kuvaamaan enemmän yksilöllisten selitysmallien, kuten persoonallisuuspiirteiden kautta. Tätä kulttuurista kehityskulkua on kutsuttu psykologisoitumiseksi eli ilmiöksi, jossa psykologian tieteenalan teoriat ja käsitteet ovat levinneet osaksi kulttuuria, politiikkaa ja ihmisten arkiajattelua.

Psykologisesta tavasta ymmärtää ihmisiä on vähitellen muodostunut niin vallitseva ja tuttu, että sitä ei välttämättä enää tunnisteta vain yhdeksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi.

Psykologisoituminen ilmiönä kytkeytyy myös uusliberalismiin, josta on tullut viimeisten vuosikymmenten aikana hallitseva talouspoliittinen suuntaus ympäri maailmaa. Uusliberalismin ytimessä on ihanne vapaista markkinoista, joilla sääntelyä on mahdollisimman vähän ja yksityisomistusta paljon. Vapaiden markkinoiden ihanne näkyy käytännössä muun muassa siten, että talouden kieli ja kilpailun logiikka määrittävät enenevissä määrin kaikkia elämän eri osa-alueita – myös niitä, jotka eivät suoranaisesti liity rahaan. On luontevaa puhua työelämässä esimerkiksi ”itsen markkinoinnista” ja ”osaamisen myymisestä”. Niin uusliberalismiin kuin psykologisoitumiseenkin kuuluu yksilöllisyyden ja yksilöpsykologian korostaminen.

Yksilöllisyyden korostaminen näkyy työelämässä muun muassa siten, että yksilön persoonallisuudelle on alettu antaa yhä enemmän painoarvoa viimeisten vuosikymmenten aikana. Työnhakijoita koskevat toiveet ja vaatimukset kohdistuvat yhä useammin heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa. On tuttua, että työpaikkailmoituksissa etsitään työpaikoille ”hyviä tyyppejä”. Ratkaisevaa ei tällöin ole vain se, täyttyvätkö työnhakijoiden muodolliset ja tekniset pätevyydet työtehtäviin. Työnhakijoiden sopivuutta määrittävät myös heidän yksilölliset ominaisuutensa, kuten persoonallisuuspiirteet ja asenne. Näiden arvioimisessa hyödynnetään usein juuri psykologisia testejä.

Yksilökeskeinen lähestymistapa piilottaa yhteiskunnalliset rakenteet

Kun ihmisiä tarkastellaan yksilöpsykologisten selitysmallien, kuten persoonallisuuspiirteiden kautta, vähemmälle huomiolle jää se, miten esimerkiksi sukupuoli, ikä, sosioekonominen asema, seksuaalinen suuntautuminen, etnisyys ja toimintakyky heijastuvat elämässä menestymiseen. Näiden tekijöiden yhtäaikaista tarkastelua kutsutaan intersektionaalisuudeksi. Intersektionaalisuus näkökulmana kiinnittää huomion siihen, miten edellä mainitut sosiaaliset kategoriat heijastuvat yksilöiden identiteetteihin ja asemoitumiseen yhteiskunnassa. Esimerkiksi rikkaan, sujuvasti paikallista kieltä ymmärtävän ja toimintarajoitteisen henkilön yhteiskunnallinen asema on erilainen kuin vähävaraisen, kielitaidottoman ja toimintarajoitteisen ihmisen. Kun analyysissä otetaan huomioon useampi yhtäaikainen, risteävä kategoria, erilaisia identiteettejä ja asemia pystytään ymmärtämään yksityiskohtaisemmin ja syvällisemmin.

Jos rakenteellisia eriarvoisuuksia ei tunnisteta, elämässä menestymistä voidaan päätyä selittämään liiaksi yksilöiden omina ansioina ja valintojen tuloksina. Yksilökeskeisessä lähestymistavassa esimerkiksi joustavuutta voidaan tarkastella ihmisen sisäsyntyisenä piirteenä, vaikka joustavuus liittyy mitä suuremmissa määrin erilaisiin resursseihin ja elämäntilanteisiin. Joustavuus työelämässä voi edellyttää, että työntekijällä ei ole esimerkiksi hoitovelvoitteita perheenjäsenistään tai hänellä on varaa ostaa hoivapalveluita. Toisaalta joustavana voi näyttäytyä ulkomailta tullut työntekijä, joka ei tunne paikallista kieltä ja työlainsäädäntöä ja voi siten altistua hyväksikäytölle.

Intersektionaalisen näkökulman avulla on mahdollista päästä käsiksi myös persoonallisuustestien syrjivyyteen. Väitöskirjassani tarkastelen intersektionaalisen viitekehyksen avulla, onko testeille tunnistettavissa jonkinlaisia ideaalivastaajia.

Testien ja testaamisen kriittinen analyysi tekee näkyväksi, keitä testit suosivat ja hylkivät, ja keiden intressejä testaaminen palvelee.

Testien eriarvoistavia vaikutuksia erittelevä analyysi osoittaa, että persoonallisuustesteissä ”pärjääminen” edellyttää resursseja ja taitoja, jotka eivät jakaudu kaikille tasaisesti – kyse ei ole vain yksilöpsykologisista piirteistä. Kun tästä tullaan tietoiseksi, testaamiseen liittyviä käytäntöjä ja ihmiskuvaa voidaan arvioida ja niille voidaan luoda vaihtoehtoja.

 

Kirjallisuus:

Adams, G. & Estrada-Villalta, S. & Sullivan, D. & Markus, H. R. (2019) The Psychology of Neoliberalism and the Neoliberalism of Psychology. Journal of Social Issues 75:1, 189–216.

Burr, V. (2010) Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. Suomentanut J. Vainonen. Tampere: Vastapaino.

Crenshaw, K. (1991) Mapping the Margins: Intersectionality, Identity Politics, and Violence Against Women of Color. Stanford Law Review 43:6, 1241–1299.

De Vos, J. (2012) Psychologisation in Times of Globalization. London & New York: Routledge.

Kuuskorpi, T. (2012) Psykologisten testien käyttö Suomessa. Psykologian tieteenalan väitöskirja. Turun yliopisto. Turku: Painosalama.

Liinamo, S. (2020) Life design -ohjausmalli uusliberalismin kontekstissa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Ohjausalan maisteriohjelma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/69719

Liinamo, S. (2021) Persoonallisuustesti sosiaalisena konstruktiona. Diskurssianalyyttinen tutkimus psykologisesta testaamisesta osana rekrytointia. Yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. Sosiaalipsykologian maisteriohjelma. Tampere: Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/130420

Liinamo, S. & Peteri, V. (2021) Persoonallisuustestauksen ristiriitaiset ideaalisubjektit. Kulttuurintutkimus 38:2–3, 3–18. https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/100290

Nicholson, I. A. M. (1998) Gordon Allport, Character, And the "Culture of Personality," 1897–1937. History of Psychology 1:1, 52–68.

Rieff, P. (2006/1966) The Triumph of the Therapeutic. Uses of Faith After Freud. 40th Anniversary Edition. Wilmington, Delaware: ISI Books.

Varje, P. (2014) ”Palvelukseen halutaan”: Työpaikkailmoitusten työntekijä. Teoksessa Ari Väänänen & Jussi Turtiainen (toim.) Suomalainen työntekijyys 1945–2013. Tampere: Vastapaino, 54–83.

Weiner, I. B., & Greene, R. L. (2017) Handbook of Personality Assessment. Second Edition. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons.

Wilson, J. A. (2018) Neoliberalism. New York: Routledge.

 

Kuvat: Andrew Moca / Unsplash, Andrew Seaman / Unsplash, 愚木混株 cdd20 / Unsplash