Kuolema tilastoissa: luvut kertovat suomalaisten eriarvoisuudesta

Mihin ja minkä ikäisinä suomalaiset kuolevat? Ihmisen tausta vaikuttaa siihen, kauanko hän voi odottaa elävänsä: Suomessa esimerkiksi hyvätuloinen elää keskimäärin vuosia pidempään kuin pienituloinen. Tilastojen ja väestötieteen avulla eroihin voidaan löytää syitä, jolloin asiaan voi yrittää poliittisin päätöksin vaikuttaa, kirjoittavat väestötutkijat Suvi Parikka ja Laura Kestilä.

Tämän jutun voi kuunnella myös äänikirjana (kesto 10:13).

Suomessa kuoli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 reilut 53 000 ihmistä. Miehet kuolevat keskimäärin hieman alle 75-vuotiaina ja naiset lähes 82-vuotiaina, eli keskiarvojen ero on naisten hyväksi noin seitsemän vuotta. Ero on kuitenkin kaventunut 20 vuoden takaisesta, jolloin se oli vielä yli 13 vuotta. Nuorissa ikäluokissa enemmistö kuolleista on miehiä, ja 82-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa ikäluokissa naisia.

Mihin suomalaiset sitten kuolevat? Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yleisimmät kuolinsyyt olivat verenkiertoelinten sairaudet, kasvaimet ja dementia (Alzheimerin tauti). Useampi kuin kolme neljästä kuolemasta aiheutui näistä syistä. Koska suurin osa kuolleista on iäkkäitä, vanhempien ikäryhmien tyypilliset kuolemansyyt ovat myös koko väestön yleisimpiä kuolinsyitä.

Erityisesti dementiakuolemien määrä on kasvanut viime vuosikymmenenä nopeasti, osin juuri väestön ikääntymisen seurauksena. Naisten kuolemista joka viides ja miesten kuolemista joka kymmenes aiheutuu dementiasta. Naisia kuoli dementiaan yli kaksinkertainen määrä miehiin verrattuna – lähinnä siksi, että naiset elävät miehiä vanhemmiksi. Dementiakuolemien määrän kasvu ei kuitenkaan selity pelkästään väestön ikääntymisellä, vaan taustalla ovat myös diagnosoinnin tarkentuminen ja kuolemansyiden määrittelyssä tapahtuneet muutokset.

Dementia on väestön ikääntyessä noussut kolmanneksi yleisimmäksi kuolemansyyksi.

Pelkän kokonaiskuolleisuuden tarkastelu ei vielä anna tarpeeksi tietoa siitä, mitä yhteiskunnallisia toimia pitäisi tehdä, jos halutaan estää turhia kuolemia tai siirtää kuolema myöhäisempään ikään. Sen lisäksi tarvitaan tietoa väestön terveydestä, terveyden jakautumisesta väestöryhmittäin, terveyteen vaikuttavista tekijöistä sekä näiden muutoksista ajassa.

Suomalaisen kuoleman ymmärtämiseksi on hyvä tarkastella tilastotietoja myös ennenaikaisen kuoleman näkökulmasta. Ennenaikaista kuolleisuutta kuvaava PYLL-indeksi (Potential Years of Life Lost) vertaa henkilön ikää kuolinhetkellä hänen laskennalliseen elinajanodotteeseen.

PYLL-indeksi on ikävakioitu, ja se ilmoitetaan summalukuna 100 000 henkilövuotta kohti. Ennenaikaisen kuoleman yläikäraja on THL:n tuottamassa PYLL-indeksissä asetettu 80 vuoteen, joka vastaa suomalaisen elinajanodotetta. Indeksissä painottuvat varsinkin sellaiset terveyden ja hyvinvoinnin ongelmat, jotka aiheuttavat kuolemia nuoremmissa ikäryhmissä ja joista suurin osa voitaisiin ehkäistä.

Alkoholi ja tapaturmat lyhentävät varsinkin miesten elinikää

THL:n vuonna 2017 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että 25 ja 80 ikävuoden välillä suomalaisten elinvuosia veivät ennen kaikkea verenkiertoelinten sairaudet ja syövät. Nämä sairaudet olivat taustalla noin puolessa miesten menettämistä elinvuosista ja 60 prosentissa naisten menettämistä elinvuosista. Alkoholisyyt olivat taustalla 15 prosentista miesten ja 8 prosentissa naisten menetetyistä elinvuosista. Myös tapaturmien ja itsemurhien osuus menetetyistä elinvuosista oli merkittävä: suomalaisten miesten menetetyistä elinvuosista vajaa viidennes ja naisten elinvuosista kymmenesosa johtui niistä.

Luvut kertovat kuolemansyiden sukupuolittumisesta. Alkoholi, tapaturmat tai itsemurha oli taustalla noin kolmanneksessa suomalaisten miesten menettämistä elinvuosista, kun taas naisilla vastaava osuus oli vajaa viidennes.

Pekka Jousilahden tutkimusryhmä on tarkastellut ennenaikaisten kuolemien takia menetettyjä elinvuosia Suomessa ja seitsemässä muussa pohjoisen ulottuvuuden kumppanuusmaassa. Tässä tutkimuksessa ennenaikaiseksi kuolemaksi määriteltiin ennen 70. ikävuotta tapahtunut kuolema OECD:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n kriteerien mukaisesti.

Mielenkiintoisesti alemmasta yläikärajasta seurasi, että erityisesti miehet menettivät eniten elinvuosia ulkoisten syiden aiheuttamien kuolemien – tapaturmien, myrkytysten ja itsemurhien – vuoksi. Näistä syistä kuolee paljon nuoria ihmisiä, ja niiden osuus korostuu, kun tarkastellaan alle 70-vuotiaita. Seuraavaksi eniten miehet menettivät elinvuosia syöpätautien ja verenkiertoelinten sairauksien vuoksi. Naisilla sen sijaan syöpätaudit aiheuttivat eniten elinvuosien menetyksiä myös alhaisemmalla yläikärajalla.

Pienituloisimmat kuolevat nuorempina

Sukupuolten välisten erojen lisäksi kuolleisuudessa on eroja esimerkiksi sosioekonomisten ryhmien ja alueiden välillä. Sosioekonomisten ryhmien, kuten koulutuksen, ammattiaseman ja tulojen mukaiset terveyserot ovat merkittävä kansanterveysongelma sekä Suomessa että muissa Euroopan maissa.

PYLL-indeksissä on tutkimuksissa havaittu selvä ero tuloryhmien välillä: vähiten ansaitsevalla viidenneksellä ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrä on yli kolminkertainen suurituloisimpiin 40 prosenttiin verrattuna.

Erityisen selvästi tuloryhmiä erottavat alkoholiin liittyvät kuolinsyyt.

Erityisen selvästi tuloryhmiä erottavat alkoholiin liittyvät kuolinsyyt: ne veivät vähiten ansaitsevilta melkein kahdeksankertaisen määrän elinvuosia 25 ja 80 ikävuoden välillä verrattuna hyvätuloisiin (vuosina 2012–2014). Verenkiertoelinten tauteihin liittyvät kuolemat taas veivät pienituloisimmilta 3,6-kertaisen ja syöpäkuolemat 1,7-kertaisen määrän elinvuosia hyvätuloisiin verrattuna.

Kun tuloluokkien lisäksi otetaan huomioon asuinalue, varsinkin miesten kuolleisuuden tuloryhmittäiset erot kasvavat vielä suuremmiksi. Hyvätuloiset Länsi- ja Etelä-Suomen miehet elävät lähes 12 vuotta pidempään kuin pienituloiset miehet Itä-Suomen maakunnissa. Tuloryhmien välinen kuolleisuusero on kuitenkin selkeä kaikissa maakunnissa, ja sen taustalla ovat erityisesti alkoholi ja verenkiertoelinten sairauksista johtuvat kuolemat.

Pienituloisten ennenaikaista kuolleisuutta voi vähentää erityisesti elintapoihin vaikuttamalla

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että vaikka Suomessa kuolleisuudessa on edelleen suuret tuloryhmien väliset erot, ne eivät enää viime vuosina ole kasvaneet. Pekka Martikainen ja Lasse Tarkiainen ovat tarkastelleet elinajanodotteen eroja väestöryhmittäin. Elinajanodote on kuolleisuuden ohella yleisesti käytetty indikaattori, ja se kuvaa vuosien määrää, jonka vastasyntynyt eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan.

Martikainen ja Tarkiainen ovat havainneet, että elinajanodotteen koulutus- ja tuloryhmittäiset erot kasvoivat aina 2010-luvulle saakka, jonka jälkeen erot pienenivät hieman. Kun tutkijat selvittivät syitä tilanteen parantumiselle, he huomasivat, että alkoholikuolleisuuden vähenemisellä oli suuri merkitys etenkin miesten elinajanodotteen erojen kaventumiseen. Tulosten mukaan myös osa verenkiertoelinten sairauksiin, tapaturmiin ja väkivaltaisiin syihin liittyvän kuolleisuuden myönteisestä kehityksestä voi olla yhteydessä vähentyneeseen alkoholinkulutukseen.

Martikaisen ja Tarkiaisen tutkimuksessa vertailtavat ajankohdat, tuloryhmät, kuolemansyyluokitus ja kuolleisuusmittari ovat erilaiset kuin THL:n PYLL-indeksiä koskevat tutkimustulokset. Siitä huolimatta samat tekijät selittävät suurimmaksi osaksi erojen kasvun pysähtymisen myös menetetyissä elinvuosissa.

Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot kertovat siitä, että Suomessa ja muissa läntisissä maissa terveydelle haitalliset elintavat ovat pääsääntöisesti yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä. Erityisen tärkeitä riskitekijöitä ovat alkoholinkäyttö, tupakointi, epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus. Nämä ovat keskeisten kansantautien – sydän- ja verisuonisairauksien, syöpien, diabeteksen ja hengitysteitä ahtauttavien keuhkosairauksien – tärkeimpiä syitä.

Kuolleisuuserojen taustalla vaikuttavat myös erot hoitoon hakeutumisessa ja pääsyssä.

Pia Mäkelän tutkimusryhmän mukaan alkoholikuolleisuudessa taustalla vaikuttavat alkoholinkulutuksen määrän lisäksi myös juomatapojen ero; äärimmäinen alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä verrattuna parempiosaisiin. Kokonaissyöpäkuolleisuuden tarkastelussa väestöryhmien väliset erot hämärtyvät, sillä syöpäsairastavuus vaihtelee syöpätyypeittäin. Syöpärekisterin mukaan ylemmissä sosiaaliryhmissä on suurempi riski sairastua esimerkiksi paksusuolen syöpään ja rintasyöpään ja matalammissa sosiaaliryhmissä ruokatorven syöpään, mahasyöpään ja haimasyöpään.

Elintapojen lisäksi kuolleisuuserojen taustalla vaikuttavat myös hoitoon hakeutuminen ja pääsy. Sakari Karjalaisen mukaan syöpäkuolleisuuden osalta on havaittu, että alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat potilaat hakeutuvat hoitoon tai heidät lähetetään jatkotutkimuksiin myöhemmin kuin parempiosaiset, jolloin syöpä on useammin jo ehtinyt toteamishetkellä levitä lähikudoksiin tai lähettää etäpesäkkeitä.

Väestöryhmien välisten terveys- ja kuolleisuuserojen kaventaminen vaatii monentasoisia toimenpiteitä. Eriarvoisuutta voidaan kaventaa rakenteellisin toimin, esimerkiksi tukemalla tulonsiirroin ja palveluin heikommassa asemassa olevien hyvinvointia ja toimeentuloa, tai vaikkapa edistämällä koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa. Palvelujärjestelmällä on suuri rooli terveyserojen kaventamisessa – siksi palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja laatu, eri väestöryhmissä ja eri alueilla, on tärkeää.

Ruotsin Kommission för Jämlik Hälsa korostaa tuoreessa terveyserojen kaventamista käsittelevässä loppuraportissaan syiden syihin eli niin sanottuihin juurisyihin puuttumista: tavoitteena tulisi olla ihmisten elinolojen ja elämisen mahdollisuuksien parantaminen. Lisäksi poliittisia päätöksiä tulisi tehdä terveyden tasa-arvon edistämisen näkökulmasta. Alkoholi- ja hintapolitiikan tavoitteena pitäisi olla alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen. Olennaista on edelleen vähentää myös verenkiertoelinten sairauksien riskitekijöitä, kuten tupakointia ja lihavuutta.

***

Kuolema-teemaviikko Ilmiössä ja AntroBlogissa 28.10.-4.11.2018

Loka-marraskuun vaihteessa Ilmiö ja AntroBlogi pureutuvat yhdessä kuoleman kulttuureihin, käytäntöihin, politiikkaan ja numeroihin yhteiskuntatieteellisistä näkökulmista. Kuolema-teemaviikon sisällöt päivittyvät tapahtumasivulle sitä mukaan, kun ne ilmestyvät.

Klikkaamalla itsesi osallistujaksi Kuolema-teemaviikon Facebook-tapahtumaan pysyt varmasti kärryillä. Twitterissä ja Instagramissa taas kannattaa seurata #kuolemaviikko'a.

***

Kuvat: Andrew Seaman (pääkuva) ja Sergio Alves Santos, Unsplash