Kaksi tarinaa varhaiskasvatuksesta: Universalismi ja markkinalogiikka varhaiskasvatuspalveluiden järjestämisessä

Julkinen varhaiskasvatusjärjestelmä on ollut yksi Pohjoismaisen hyvinvointimallin tukijaloista. Pohjoismaisen mallin mukaisesti varhaiskasvatuksella on myös Suomessa ollut merkittävä työvoima-, sosiaali-, koulutus-, tasa-arvo- ja perhepoliittinen rooli. Varhaiskasvatusjärjestelmän kehittäminen ei kuitenkaan ole ollut yksinomaan johdonmukainen tai suoraviivainen projekti, vaan erilaiset, osin keskenään ristiriitaiset, ideat, puhetavat ja intressit ovat muokanneet sitä.

Yksi viime vuosikymmeninä voimakkaasti varhaiskasvatusjärjestelmiä muokannut jakolinja kulkee perinteisesti pohjoismaista hyvinvointimallia luonnehtineen universalismin ja tuoreemman markkinalogiikan välillä. Sosiologi Ingela Naumannin mukaan universalismi ja markkinalogiikka ovat usein kilpailevia, mutta eivät välttämättä toisiaan poissulkevia kehityskulkuja, vaan ne voivat muokata varhaiskasvatusjärjestelmää yhtä aikaa. Lopputuloksen kannalta keskeistä näyttäisi olevan, kumpi niistä saa vahvemman jalansijan instituution rakentamisvaiheessa.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa universalismia sekä markkinalogiikkaa varhaiskasvatusjärjestelmän kehittämistä oikeuttavina tarinoina. Nämä tarinat voidaan ymmärtää eräänlaisina arkkityyppeinä tai ideaaleina, jotka perustelevat yhteiskunnan instituutioita ja niiden roolia, ja joiden taustalla piirtyy käsitys siitä millainen yhteiskunnan tulisi olla. Sen sijaan, että lukisi yhteiskunnan instituutioiden heijastavan esittämiäni tarinoita sellaisenaan, ne kannattaa ajatella resursseina tai logiikoina, joilla järjestelmän kehittämistä tai säilyttämistä perustellaan.

Nämä tarinat voivat kietoutua yhteen toisten tarinoiden tai vallitsevien olosuhteiden kanssa muodostaen erilaisia hybridejä. Esittämäni tarinat eivät myöskään ole kattava kuvaus kaikista varhaiskasvatusjärjestelmää ja sen roolia perustelevista ajatusrakennelmista. Sen sijaan pyrin esittämään kaksi varhaiskasvatuksen järjestämisen tapaa muovaavaa kertomusta, jotka kytkeytyvät erityisesti yhdenvertaisuuden ja eriarvoistumisen tematiikkoihin.

Yhteisyyden tarina, eli kertomus universalismista

Tässä tarinassa yhteiskunnan tasa-arvoisuuden, yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin sekä ihmisten osallisuuden vuoksi valtion tehtävä on turvata kansalaisilleen tietyt palvelut ja etuudet heidän sukupuolestaan, sosiaalisesta asemastaan tai muista tekijöistä riippumatta. Tiettyjä yhteiskunnan osa-alueita tulee myös suojata markkinoihin usein liittyviltä eriarvoisuuksilta. Näistä erityisen tärkeitä ovat koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä sosiaalivakuutuksiin liittyvät edut.

Universalismin kertomuksessa varhaiskasvatusjärjestelmän tehtävä on lisätä yhteiskunnan tasa-arvoa ja kansalaisten mahdollisuuksia mahdollistamalla huoltajien osallistuminen työmarkkinoille ja tarjoamalla lapsille yhtäläiset oikeudet korkea- ja tasalaatuiseen kasvatukseen, opetukseen ja hoivaan. Koska varhaiskasvatus on yhteiskunnan yhteinen asia ja vastuu, on varhaiskasvatuspalveluiden järjestäminen ja tuottaminen sekä sääntely yksi julkisen sektorin ydintehtävistä. Palveluiden on oltava perheille saatavilla. Tämä tarkoittaa sijainnin lisäksi sitä, että palvelut ovat riittävän edullisia tai ilmaisia niitä käyttäville perheille. Kaikille yhteisissä varhaiskasvatuspalveluissa erilaisista taustoista tulevat lapset kohtaavat toisiaan ja oppivat toisiltaan, mikä vähentää yhteiskunnan segregaatiota eli eriytymistä ja lisää inklusiivisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Vapauden tarina, eli kertomus markkinalogiikasta

Toisessa tarinassa yhteiskunnan tehtävä on tukea kansalaistensa vapautta. Vapaat kansalaiset ovat vastuussa itsestään ja vapaita toteuttamaan itseään. Heihin luotetaan ja heidän toimijuuttaan sekä valinnanmahdollisuuksiaan arvostetaan. Ihmiset ovat yksilöitä ja yksilöillä on erilaisia tarpeita, haluja sekä arvoja, joihin vastaaminen vaatii myös erilaisia palveluita. Markkinat tunnistavat näitä perheiden erilaisia mieltymyksiä ja pyrkivät vastaamaan niihin erilaisten palveluiden muodossa. Tässä kertomuksessa yhteiskunnan tehtävä on pysyä poissa markkinoiden tieltä, tukea uusien palveluiden synnyttämistä ja asettaa reunaehdot hyväksyttäville palveluille ja niiden laadulle.

Tarinan vapauteen kuuluu myös elinkeinonvapaus, eli ihmisillä ja muilla toimijoilla täytyy olla mahdollisuus harjoittaa taloudellista toimintaa yhteiskunnan eri sektoreilla. Valtion tehtävä on palveluiden tuottamisen sijaan synnyttää ja säädellä markkinoita sekä mahdollistaa kilpailu eri toimijoiden välillä. Varhaiskasvatuspalveluiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kertomuksen varhaiskasvatuspalveluita voivat tuottaa erilaiset yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat, jotka tuottavat keskenään erilaisia ja mahdollisesti laadultaan vaihtelevia palveluita.

Perheille on tarjolla tietoa erilaisista vaihtoehdoista, ja he tekevät valintoja omien arvostuksiensa sekä taloudellisten resurssiensa pohjalta. Vapauden tarinan mukaan voiton tavoittelu ja kilpailu asiakkaista pakottavat palveluntuottajat tarjoamaan korkealaatuisia ja perheiden tarpeisiin vastaavia palveluita edulliseen hintaan ja tehokkaasti. Heikoimmat toimijat jäävät ilman asiakkaita ja karsiutuvat pois. Joissakin tapauksissa perheiden valintoja voidaan tukea esimerkiksi myöntämällä heille palveluseteleitä, jolloin heillä on taloudellisesti yhtäläisemmät mahdollisuudet valita heille sopivat varhaiskasvatuspalvelut.

Tarinoiden juonteet suomalaisessa varhaiskasvatuksessa

Suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää on kehitetty universalismin periaatteiden mukaisesti osana pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Esimerkiksi subjektiivinen päivähoito- ja varhaiskasvatusoikeus sekä julkinen palveluverkosto ilmentävät universalismin ajatusta.

Universalismin ohella myös markkinalogiikkaa painottavat liberaalit ajatukset ovat lisääntyneet suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on heijastunut myös varhaiskasvatusjärjestelmän kehittämiseen. Ajan saatossa tehdyt asteittaiset muutokset ovat avanneet pikkuhiljaa tietä palveluiden markkinoistamiselle ja yksityistymiselle. Markkinoistamista, eli valinnan vapautta ja kilpailua, ovat ajaneet ennen kaikkea perheille suunnatut taloudelliset tuet, joiden avulla heidän on mahdollista hankkia yksityisiä palveluita. Yksityistyminen viittaa yksityisen sektorin, erityisesti voittoa tavoittelevien ketjujen, kasvuun varhaiskasvatuspalveluiden tuottajana.

Aikaisempien kehityskulkujen vuoksi vapauden tarina ei ole kuitenkaan siirtynyt sellaisenaan suomalaiseen varhaiskasvatusjärjestelmään, vaan se on pikemminkin kotoutettu jo olemassa olevaan järjestelmään siten, että myös universalismille ominaisia piirteitä on pyritty säilyttämään tai vahvistamaan.

Tasa-arvokäsityksen muuttuminen on hyvä esimerkki vapauden ja universalismin tarinoiden yhteen kietoutumisesta.

Kun tasa-arvolla perinteisessä universalismissa viitataan perheiden yhtäläiseen oikeuteen saada korkealaatuisia ja yhdenmukaisia varhaiskasvatuspalveluita, viittaa se nykyään entistä voimakkaammin perheiden taloudellisesti tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin valita heille mieluisat palvelut. Vapauden tarinan yhdistämisestä universalistiseen järjestelmään kertoo myös se, kuinka palveluita yhtäältä yksityistetään ja valinnanvapautta sekä kilpailua tuetaan, ja toisaalta lainsäädännöllä ja valvonnalla yksityistä ja julkista toimintaa pyritään yhdenmukaistamaan.

Yksityisen varhaiskasvatuksen tukimallilla on merkitystä sen suhteen millaiseksi yksityisen varhaiskasvatuksen rooli ja saatavauus kehittyvät Palveluiden vapaamman hinnoittelun ja määrittelyn mahdollistava yksityisen hoidon tuki tuottaa varhaiskasvatusjärjestelmää, jossa suurin osa palveluista toteutetaan universalismin ajatuksen mukaisesti julkisella sektorilla, jonka lisäksi on olemassa suhteellisen voimakasta eriytymistä tuottava pieni ja erillinen yksityinen sektori. Palvelusetelillä tuotettu varhaiskasvatus puolestaan asemoituu huomattavasti voimakkaammin osaksi julkista järjestelmää ja siten kuntien valvontaa ja sääntelyä. Tällaiseen järjestelmään liittyvä valikoituminen on hienovaraisempaa, kuin yksityisen hoidon tuen tuottama, ja perustuu ennen kaikkea perheiden varhaiskasvatusratkaisuihin ja niiden taustalla oleviin arvostuksiin sekä yksityisten ja julkisten palveluiden sijainteihin. Viimeaikaisen kehityksen perusteella palvelusetelijärjestelmä on korvaamassa yksityisen hoidon tuen, joskin nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite yksityisen hoidon tuen käytön lisäämisestä.

Tulevaisuus on avoin

Näyttäisi siltä, että universalismin rooli on edelleen keskeinen suomalaisessa varhaiskasvatusjärjestelmässä. Varhaiskasvatus määritellään Varhaiskasvatuslaissa (2018) lapsen subjektiiviseksi oikeudeksi. Lisäksi valtio kantaa entistä suuremman vastuun varhaiskasvatuksen tavoitteiden, tehtävän ja opetussuunnitelman määrittelystä, mikä ainakin periaatteessa tasaa palveluiden laatua ja rajaa niiden kirjoa merkittävästi. Varhaiskasvatuksen tavoitteissa korostuvat myös lasten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa korostavat tavoitteet, mikä voidaan tulkita universalismin perinteen mukaiseksi.

Julkisen varhaiskasvatuksen osuus on edelleen yli 80 prosenttia, joten myös palveluntuotannossa ja erityisesti rahoituksessa julkisen sektorin rooli on universalismin periaatteen mukaan keskeinen. Vapauden tarinan mukaiset kehityskulut näyttävät kuitenkin jossain määrin rikkovan yhteisyyden tarinan lupausta kaikille yhdenvertaisesti saatavilla olevista palveluista. Niin Suomessa kuin muualla Pohjoismaissakin korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat perheet käyttävät yksityisiä palveluita matalammassa asemassa olevia perheitä useammin. Tämä palvelunkäyttäjien eriytyminen heikentää universalistista lupausta siitä, että varhaiskasvatuksessa erilaisista taustoista tulevat lapset kohtaavat ja rakentavat suhdetta toisiinsa.

Suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää ovat muovanneet siis sekä universalismin että vapauden tarinat. Alin käsi on universalismin, mutta nähtäväksi jää, kumpi saa asettaa ylimmän.

Kuvat: Merja Wesander / Helsingin kaupunginmuseo (kuvat 1 & 3), Pekka Vyyhtinen / Helsingin kaupunginmuseo (kuvat 2 & 4)

***

Tämä kirjoitus on osa koulutuksen eriytyminen -teemaviikkoa. Lue muut teemaviikon jutut täältä!