Älykoti muuttaa yksityisyyden rajoja perheen sisällä

Haluaisitko, että kanssasi asuva voi seurata reaaliaikaisesti, missä huoneessa kulutat sähköä? Älykoti mahdollistaa jo tämän ja paljon muutakin. Mitä älykkään asumisen teknologiasta voi seurata, kun se kietoutuu osaksi kotitalouden ihmissuhteita?

 

Tämän jutun voi kuunnella myös äänikirjana (kesto 12:27).

Kun kahvinkeitin unohtuu aamutohinassa päälle, sen virran voi sammuttaa etänä työpaikan kokoushuoneesta. Samalla voi ohjelmoida kodin pyykkikoneen pyörimään seuraavana yönä, kun sähkön hinta on tavallista alhaisempi. Vilkaisu palveluun, ja huomaat, että kodissa ei kulu ylimääräistä sähköä tai vettä. Valot eivät voi unohtua päälle, sillä ne on ohjelmoitu syttymään liiketunnistimen avulla.

Tällaiset toiminnot ovat mahdollisia jo monissa kodeissa, joissa on käytössä älykkään asumisen ratkaisuja. Älykästä asumista on kehitelty Suomessa jo 1980-luvulta lähtien, kansainvälisesti hiukan pidempään. Niin sanotuissa älykodeissa kodin teknologioilla pyritään parantamaan asumisen laatua esimerkiksi kotitöiden automatisoinnilla, lämmityksen optimoinnilla, kodin vartioinnilla, sähköisten järjestelmien etähallinnalla, energian säästämisellä ja kodin viihdekeskuksen yhtenäistämisellä.

Älykkäiden teknologioiden avulla voidaan käyttää, valvoa, säätää ja hallita jopa yksittäisiä kodinkoneita ja -laitteita. Kodin teknologioita on mahdollista hallita erilaisten sovellusten avulla myös kodin ulkopuolelta.

Älykodin käsite muuttuu teknologian kehityksen myötä, mutta laajasti sillä tarkoitetaan kodin sisäisen teknologisen verkottumisen lisääntymistä ja mahdollisuutta hallita näitä verkostoja.

Älykkyyden retoriikka kukoistaa kodin sähkönkulutukseen liittyvissä uusissa palveluissa ja tuotteissa. Suomessa myydään älykodiksi nimettyjä ratkaisuja edullisista valaistuksen himmentimistä tuhansien eurojen älykotikokonaisuuksiin. Lisääntyneen kaupallisen tarjonnan vuoksi erilaiset kodin etäohjausteknologiat ovat lähes kaikkien saatavilla.

Älykodin käsite on kuitenkin häilyvä, sillä lähes kaikki kodit ovat jo jollain tavalla älykkäitä. Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistavat viestimisen paikasta riippumattomasti, ja useat kodin teknologiat keskustelevat jo keskenään.

Älykoti osana kotitalouksien arkea ja ihmissuhteita

Teknologiaa ei koskaan käytetä täysin suunnitellulla tavalla. Esimerkiksi The New Yorker -lehden puhelinsovellusta voi käyttää lehden lukemiseen – tai sen esittelyllä voi yrittää tehdä vaikutuksen laatulehtiä arvostavaan treffikumppaniin. Radiota taas voi käyttää musiikin kuuntelemiseen tai esimerkiksi perheriidan äänien peittämiseen.

Muun muassa teknologian- ja mediantutkimuksen parissa käytetty kotouttamisen käsite avaa tällaisia erilaisia tapoja, joilla ihmiset omaksuvat teknologioita osaksi arkeaan. Teknologiat saavat merkityksen vasta vuorovaikutuksessa arjen ja käyttäjän kanssa. Kotouttaminen tarkoittaa käytännöllistä ja emotionaalista mukautumista teknologioihin. Se on aina kaksisuuntainen prosessi, jonka seurauksena sekä käyttäjien arki että teknologia muuttuvat.

Teknologian kotouttamisen seurauksena sekä käyttäjien arki että teknologia muuttuvat.

Perehdyin omassa pro gradu -tutkielmassani erään kodin etäohjauspalvelun kotouttamiseen. Haastattelin työtä varten palvelun käyttäjiä. Älykoteja on yleensä tutkittu energiansäästön näkökulmasta, joten halusin tutkia kodin etäohjauspalvelun käyttöä ihmislähtöisemmin, osana kotitalouksien arkea ja ihmissuhteita.

Suomessa uusi, vielä harvinainen suuntaus on, että älykodin mahdollistava teknologia voidaan rakentaa uusiin taloihin jo rakennusvaiheessa. Myös tutkimani kodin etäohjauspalvelu rakentui tällaisen älykkään sähköverkon päälle.

Palvelun avulla pystyi laittamaan sähköpistokeryhmiä päälle ja pois päältä ja ohjaamaan näin kodin sähkölaitteita myös etänä. Palvelusta pystyi myös seuraamaan päivittäistä sähkön- ja vedenkulutusta sekä sitä, kuluiko niitä paraikaa asunnossa. Lisäksi palvelusta pystyi katsomaan, missä pistokeryhmässä eli missä kohdassa kotia sähköä kului.

Älyasumisen odotetaan ratkaisevan monia merkittäviä sähköteollisuuden ja ympäristön haasteita. Lisäksi näitä ratkaisuja markkinoidaan kuluttajalle keinona säästää rahaa. Sen sijaan keskustelua älyasumisen sosiaalisista vaikutuksista ei ole käyty vielä kovin paljoa. Myöskään tutkielmani palvelun suunnitteluprosessissa ei oltu erityisesti pohdittu etukäteen palvelun mahdollisia sosiaalisia käyttötapoja tai vaikutuksia.

 

Älykkään asumisen palvelut mahdollistavat asuinkumppanin seuraamisen

Älykkään asumisen yhdeksi isoksi ongelmaksi nimetään yleensä puutteet tietoturvassa. Tietoturvan kannalta uhkana pidetään kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka tunkeutuvat järjestelmään ja aiheuttavat haittaa kotitalouden sisällä. Uhka onkin todellinen, kuten esimerkiksi Samsungin älyasuntojen ovien hakkeroiminen sekä älykkäiden porealtaiden ohjainten mahdollinen haltuunotto osoittavat.

Harvemmin kirjoitetaan siitä, millaisia seurauksia kertyvä tieto energiankulutuksesta tai liikkumisesta voi aiheuttaa kotitalouden sisällä.

Älykkään asumisen ratkaisuja voidaan käyttää esimerkiksi muiden kotitaloudessa asuvien henkilöiden seuraamiseen. Graduni aineistosta sekä Sophie Nyborgin (2015) väitöskirjassa tutkitusta eFlex-älyasumispilotista kävi kummastakin ilmi, että kodin etäohjauspalvelua käytettiin kotitalouden henkilöiden seuraamiseen ja heidän toimintansa ohjailemiseen.

Teknologian avulla seurattiin lapsien ja toisten aikuisten liikkeitä ja sammuteltiin sähkölaitteista virtoja. Lasten seuraaminen teknologian avulla nähtiin omassani ja Nyborgin aineistossa hyväksyttävänä.

Nyborg kuvaa väitöskirjassaan tapausta, jossa perheenisä sulki lapsiltaan tietokoneiden sähkövirrat tiettyyn kellonaikaan. Lisäksi hän seurasi palvelun kautta, ulkoiluttivatko lapset tarpeeksi pitkään perheen koiraa. Hän piti toimintaansa perusteltuna, sillä näki sen tukevan lasten kasvatusta. Omassa aineistossani perheenisä tarkisti kodin etäohjauspalvelun kautta, oliko perheen lapsi sammuttanut valot ulos lähtiessään.

Aineistossani aikuisten seuraaminen puettiin usein huvitteluksi. Jotkut haastateltavani kertoivat, että kodin etäohjauspalvelulla tehtiin ”jekkuja” talouden muille aikuisille, esimerkiksi sammuttamalla yllättäen koko asunnon sähköt.

”Alussa oli vähän kivaa silleen että istuin töissä ja kattelin sieltä webbisivulta ai että nyt, soitin himaan, sillon oli vielä vaimo himassa muksujen kanssa, että nyt sä laitoit pesukoneen päälle ja tälleen.. […] Sehän sitte kuulukin tähän viihdekäyttöön, että mä etänä duunista sammutin koko kämpästä valot ja sitten soi puhelin, että tämmöstä. Viihdekäyttöö todellakin.”

Kotona olevalle kumppanille saatettiin myös lähettää ”näen mitä teet” -tyyppisiä viestejä, koska palvelun avulla pystyi seuraamaan, missä päin kotia sähköä tai vettä kulutettiin. Yhdessä tapauksessa oli seurattu kutsutun vieraan liikkeitä silloin, kun hän oli käynyt asunnossa asukkaiden matkan aikana.


Kuka asumisen älyteknologioita käyttää?

Tutkielmani ja Nyborgin väitöskirjan älyasumisen palveluita yhdisti se, että kumpikaan niistä ei tukenut kovin hyvin kotitalouden sisäistä yhteiskäyttöä.

Tutkimaani palveluun oli mahdollista luoda vain yhdet käyttäjätunnukset kotitaloutta kohti, mikä ohjasi helposti vain yhden henkilön käyttämään älykodin järjestelmää. Huono yhteiskäytettävyys on erityisen ongelmallista, jos älykkään sähköverkon palveluilla on mahdollista hallita koko kotitalouden sähköjä.

Haastattelija: “Onks muut edes kokeillu [palvelua]?”

Haastateltava: “Ei. Meidän perheessä kaikki muut on nii tekniikkavastasii. No en nyt sano tekniikkavastasii, mut ei tommosesta oo kiinnostunu yhtään.”

Kuluttajatutkimuksien ja älyteknologioiden suunnittelijoiden kuvaa älykkään sähköverkon käyttäjistä on kritisoitu yksipuolisen teknologis-taloudelliseksi. Sosiaalitieteilijä Yolande Strengers (2013) esittää, että mielikuva resource man -tyyppisestä ideaaliyksilöstä ohjaa älykkäiden sähköverkkojen kuluttajasovellusten kehittämistä.

Resource man on usein maskuliininen toimija, joka on tehokas, teknisesti lahjakas ja taloudellisesti rationaalinen henkilö. Hänellä on tarvittavat taidot energianhallinnan mahdollistavien palvelujen käyttämiseen, ja hän haluaa niiden avulla hallinnoida mahdollisimman taloudellisesti omaa sähkönkulutustaan.

Omassa aineistossani kodin ohjauspalvelun aktiivista käyttöä jatkoivat lähinnä teknisesti lahjakkaat miehet. Kodin tilaan vaikuttavaa kodin etäohjauspalvelua käyttivät ja seurasivat siis ainoastaan tietynlaiset henkilöt.

Älykkäät teknologiat väkivallan välineinä

Älykäs koti voi mahdollistaa myös haitallista toimintaa tai suoranaista väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta koskettaa vuosittain suurta joukkoa suomalaisia.

Digitaalinen väkivalta on Naisten Linjan mukaan yksi lähisuhdeväkivallan muoto, joka mahdollistaa uudenlaista kumppaniin kohdistuvaa kontrollointia. Erilaiset älykkäät kodin teknologiat lisäävät osaltaan esimerkiksi mustasukkaisen kumppanin mahdollisuuksia seurata kumppanin liikkeitä.

Varjo-tukikeskuksen asiantuntija, sosiaalityöntekijä Jonna Brandt kertoi Helsingin Sanomissa (17.10.2018), että myös kodin älytekniikkaa käytetään kumppanin digitaaliseen kontrollointiin:

”Olemme kohdanneet tilanteita, joissa mustasukkainen ex-kumppani tarkkaili älyjääkaapin kautta, koska seurattava on kotona, ja joissa verkkoon yhteydessä olevan television kautta on tarkkailtu, monelta televisiota katsotaan. Myös kodin turvakameroita käytetään kumppanin kyttäämiseen, ja lämpötilan säätäminen tai television avaaminen etänä ovat pelottelukeinoja.”

Yksityisyys ja kodin kontrollointi haasteena palvelujen suunnittelijoille

Kodin etäohjauspalvelut huokoistavat kodin rajoja, kun ne mahdollistavat kodissa tapahtuvan toiminnan seuraamisen kodin ulkopuolelta. Tämä liittyy myös yksityisyyden suojaan ja kodin yksityisyyteen.

Filosofi Juha Räikkä (2007) nostaa Yksityisyyden filosofia -kirjassaan esiin spatiaalisen yksityisyyskäsityksen, jossa yksityisyyden suoja tarkoittaa ennen muuta oikeutta välttyä luvattomalta tarkkailulta ja häirinnältä. Voikin kysyä, rikkooko ilman toisen suostumusta tapahtuva liikkeiden seuraaminen jollain tasolla henkilön yksityisyyden suojaa, vaikka se tapahtuisi kotitalouden sisällä.

Graduni aineisto ja aiempi tutkimus osoittavat, kuinka teknologian kotouttaminen saattaa tapahtua myös tavoilla, joilla teknologian suunnittelija ei ole tarkoittanut. Energiansäästön ja mukavuuden lisäämiseen tarkoitettu älykodin teknologia voikin muuttua kontrolloinnin ja väkivallan välineeksi. Lisäksi uuden älyteknologian tarjoamat mahdollisuudet seurata muita ihmisiä – kuten mahdollisuus tarkistaa missä ja milloin vain, onko joku kotona – voivat ohjata käyttäytymistä.

Älykkään asumisen palvelun suunnittelussa tulisi panostaa yhteiskäytön mahdollisuuksiin.

Tutkielmani palvelun suunnittelussa ei oltu huomioitu riittävästi mahdollisia sosiaalisia käyttötapoja tai kodin kontrollin jakautumista. Kodin etäohjauksen mahdollistavia ratkaisuja suunniteltaessa tuleekin pohtia huolellisesti etäohjaukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Eettisten pohdintojen tulee koskea kodin etäohjauspalvelujen tasa-arvoisuutta ja yksityisyyden kysymyksiä. On myös tarve laajemmalle keskustelulle siitä, millä tavoin lapsiin kohdistuva digitaalinen kontrollointi suhteutuu lasten oikeuksiin.

Myös kansainvälisessä tutkimuksessa on huomattu, että älykodin palvelut ohjaavat kontrollin helposti yhden kotitalouden henkilön käsiin. Siksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, millä tavalla kehitettävä sovellus jakaa valtaa kotitalouden hallinnoimiseen.

Älykkään asumisen palvelun suunnittelussa tulisi panostaa yhteiskäytön mahdollisuuksiin, jotta tulevaisuuden asuminen tapahtuisi kotitalouden kaikkien asukkaiden ehdoilla.

***

Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa marraskuussa 2018 hyväksyttyyn sosiologian pro gradu -tutkielmaan Kiva lelu, hyödyllinen apuväline vai seurantapalvelu? Tutkielma kodin etäohjauspalvelun sulautumisesta kotitalouksien arkeen.

 

***

Kuvat: pääkuva Unsplash, muut Pixabay

Kirjoittaja

IMG_3555

Inka Lähteenaro

Kirjoittaja on sosiologi, joka valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta marraskuussa 2018. Inka työskentelee alkuvuodesta 2019 Ilmiön yhteiskunnallista kuvittamista käsittelevässä projektissa.

Twitter: @inka_lahteenaro

Lue seuraavaksi

Voiko jätettä rakastaa?

Kirjoittajalta Veera Kinnunen | 13.6.2018

Ken on meistä kaikkein tervein?

Kirjoittajalta Shadia Rask | 14.9.2018

Lähteet

Helsingin Sanomat (2018): Väkivaltainen exä tarkkaili kumppaniaan älyjääkaapin avulla – Älylaitteilla ja niiden vakoiluohjelmilla tehdään ankaraa lähisuhdeväkivaltaa, jossa rajana on vain mielikuvitus. Luettu 8.1.2019.

Nyborg, Sophie (2015): Smart homes in transition - Investigating the role of households in the development of smart grids in Denmark. Väitöskirja, Aalborg University.

Räikkä, Juha (2007): Yksityisyyden filosofia. WSOY, Helsinki.

Strengers, Yolande (2013): Smart Energy Technologies in Everyday Life. Smart Utopia? Palgrave Macmillian, New York.

Avainsanat: perhe teknologia yksityisyys

– 22.1.2019