Ensitreffit alttarilla sosiologin silmin, jakso 1: Kaikkee yhessä

 Ensitreffit alttarilla -sarjan ensimmäisessä jaksossa puhuttiin toiveista ja odotuksista. Päällimmäisinä toiveina olivat tavallisuus, puuhailu ja arjen jakaminen. Mistä toiveet tavallisuudesta oikein kertovat? 

Ensitreffit alttarilla on koeasetelma, josta sosiologian tutkija voi vain haaveilla. Tällainen ei saisi tutkimuslupaa missään eettisessä toimikunnassa. 

Kauden ensimmäinen jakso oli, kuten tosi-tv-tiimi odottikin, aivan ihana. Osallistujat olivat sympaattisia ihmisiä, jotka avasivat häkellyttävän avoimesti toiveitaan ja odotuksiaan kameralle. Oli liikuttavaa seurata osallistujien riemunsekaista odotusta, hämmennystä ja iloa heidän valmistautuessaan isoon elämänmuutoksen. Osallistujien rohkeutta lähteä mukaan ohjelmaan voi vain ihailla. 

Sarjan alku on taitavasti rakennettu. Mukaan on otettu kaikki perinteiset häitä ennakoivat tapahtumat: hääpuvun valinta, sormuksen ostaminen, polttarit ja ystävien kanssa fiilistely. Samalla sarjaan saadaan tietenkin luontevasti tuotesijoittelua. Lisäksi osallistujat kirjoittavat kirjeen tulevalle puolisolle. Näin osallistujien odotukset puolisoa ja häitä kohtaan nousevat mahdollisimman korkealle. Marianna Stolbow tosin varoitteli osuvasti, että odotusten ei tulisi nousta liian korkealle. Liian fiksattu kuva tulevasta kumppanista voi johtaa pettymykseen ensikohtaamisella. 

Sarjassa ei tälläkään kaudella nähdä yhtään ei-heteroparia. Aiempiin kausiin verrattuna tuntui, että parien yhteensovittamisessa oli otettu varman päälle. Tosin valintojen kriteerejä valotettiin varsin niukasti. Kenenkään kohdalla ei tuntunut olevan mitään aivan ilmeisiä epäsopivuustekijöitä.

Neljänneltä kaudelta muistamme, miten tyylikäs ja huoliteltu Johanna ja olemukseltaan huolettomampi, puutarhakalusteilla sisustanut Markus tuomittiin some-keskusteluissa jo ensimmäisen jakson perusteella epäonnistumaan. Pari on edelleen yhdessä. Tiimi tosin pohdiskeli, miten mahtaa käydä sporttiselle ja vilkkaalle Katille ja rauhallisemmalle, teatteriseuraa kaipailevalle Jannelle. Onko tässä uusi ”Mari ja Petri”?

Toiveena tavallisuus

Kiinnostavinta ensimmäisessä jaksossa oli ehdottomasti se, miten osallistujat kuvasivat potentiaaliseen kumppaniin ja parisuhteeseen kohdistuvia toiveita. Parisuhde itsessään on yhteiskunnassamme normi (ja teemaan varmasti palataan!), mutta huomio kiinnittyi erityisesti siihen, minkälaiset normit säätelevät toiveita tavoiteltavasta parisuhteesta. 35-vuotias Matti kertoi odottavansa parisuhteelta “rauhallisuutta” ja ”tavallista normaalia arkea”. Matille valittiin puolisoksi Mira, jonka toiveissa oli ”turvattu tulevaisuus itselle ja perheelle”. Vain yksi osallistuja kertoi etsivänsä ohjelmassa rakkautta. 

Ensitreffeissä ei puhuta jalat alta vievästä rakkaudesta ja intohimosta.

Ohjelmassa esiintyvien parisuhdetoiveiden jonkinasteista vaatimattomuutta voi tulkita monestakin näkökulmasta. Ovatko kolmekymppiset perheen perustamisesta haaveilevat niin realistisia, että parisuhdeodotukset ovat aika käytännönläheisiä? Tai onko kyse pikemminkin siitä, miten parisuhdetoiveista yleensäkin on sopivaa puhua? Vai kannustaako ohjelmaformaatti itsessään parisuhdepuheeseen, jossa korostuu tavallisuus ja arkisuus?  

Joka tapauksessa Ensitreffeissä ei puhuta jalat alta vievästä rakkaudesta ja intohimosta. Myös kumppanin toivotuista ominaisuuksista puhutaan käytännönläheisesti.

Tässäkin törmäämme normeihin: normit säätelevät myös sitä, mitä parisuhdekumppanilta on julkilausutusti sopivaa odottaa. Tässä mielessä kiinnostavin oli Matin luonnehdinta unelmien kumppanista: tavallinen ja normaali ihminen.

Avainkäsitteenä jakaminen 

Parisuhdepuheen normatiivisuus tulee erityisen hyvin esiin, jos pohtii, minkälainen puhe herättäisi tässä yhteydessä paheksuntaa. Olisi vaikea kuvitella osallistujien kertovan kameroiden ja asiantuntijoiden edessä, että toivoisi kumppanin olevan vaikkapa hyvännäköinen ja rikas. Moni ei välttämättä myönnä itselleenkään, että kumppanin etsinnässä olisivat vaikuttimina tällaiset preferenssit. Silti hyvä ulkonäkö ja varakkuus ovat varsin suosittuja ominaisuuksia kumppanin valinnassa. Tosi-tv-tiimi jää joka tapauksessa pohtimaan, mistä kaikesta tavallisuuden ja normaaliuden korostaminen voisi kertoa. 

Osallistujat siis etsivät tavallisuutta ja samalla ihmistä, jonka kanssa voi jakaa kaiken ja tehdä kaikkea.

Lisäksi osallistujien elämässä kiinnitti huomion aktiivisuus. Tätä toivottiin myös tulevalta kumppanilta: että olisi joku, jonka kanssa harrastaa, seikkailla ja touhuta. Tehdä kaikkea yhdessä. Osallistujien harrastusten määrä hengästytti tosi-tv-tiimiä. Onko nykypäivän kolmekymppisillä aikaa ihan vain olla?  

Osallistujat siis etsivät tavallisuutta ja samalla ihmistä, jonka kanssa voi jakaa kaiken ja tehdä kaikkea. Toiveet ovat samaan aikaan vaatimattoman realistisia, mutta toisaalta kumppaniin kohdistuu aika koviakin odotuksia. Jakaminen on Ensitreffeissä ja ehkä nykyisin vallitsevassa parisuhdepuheessa avainkäsite. Ja mitä oikein halutaan jakaa? No tavallista arkea tietysti. 

***

Sosiologi Anu Katainen ja Ilmiön tosi-tv-tiimi seuraavat Ensitreffit alttarilla -sarjaa viikoittaisissa jaksoanalyyseissä syksyllä 2020. Löydät kaikki sarjassa ilmestyneet jutut täältä.

Kuvat järjestyksessä: bannerikuva Esther Tuttle (Unsplash), tekstin kuvat Hannah Busing (Unsplah) ja Vladimir Kudinov (Unsplah)