Joogatrendin kasvu länsimaissa herättää keskustelua kulttuurisesta omimisesta

Joogamatolta haetaan nykyään sisäistä rauhaa ympäri maailman. Joogan kaupallistuminen ja länsimaistuminen ovat toisaalta herättäneet kritiikkiä, ja esimerkiksi USA:ssa toimiva hindujen etujärjestö on kampanjoinut joogan ”takaisin ottamisen” puolesta. Millaisia kriittisiä kysymyksiä länsimainen jooga herättää?

 

Riennätkö työpäivän jälkeen joogamatto kainalossa läheiselle kuntosalille avaamaan kireitä hartioita? Aloitatko aamun mantroilla ja hengitysharjoituksilla suitsukkeen tuoksun ympäröimänä? Tai vietättekö kenties ystävän polttareita skumppajoogan merkeissä?

Joogan suosio on kasvanut länsimaissa erityisesti 2000-luvulla. Samalla alun perin eteläaasialaisesta uskonnollisuudesta peräisin oleva jooga on mukautunut nykyajan urbaaniin elämäntyyliin ja länsimaiseen kontekstiin sopivaksi.

Kyselytutkimusten mukaan joogaharrastajia on Amerikassa yli 36 miljoonaa. Suomessa vastaavien lukujen on arvioitu olevan 64 000–200 000. Samalla joogan ympärille on rakentunut miljardiluokan bisnes. Joogatarjontaa löytyy moneen makuun, ja jooga merkitsee eri ihmisille eri asioita. Se voi olla osa uskonnollista vakaumusta, viikoittainen harrastus työväenopiston kurssilla, henkinen itsen kehittämisen polku tai stressinhallinnan väline. Suurelle yleisölle jooga näyttäytyy kuitenkin ennemmin hyvinvoinnin edistämisen välineenä kuin uskonnollisena tai henkisenä vakaumuksena.

Joogan ympärille on rakentunut miljardiluokan bisnes.

Joogamatto tarkoittaa monelle paikkaa, jossa lievittää stressiä sekä kehittää sisäistä rauhaa, myötätuntoa ja läsnäoloa. Jooga kuitenkin kuohuttaa myös tunteita, ja erityisesti joogan länsimaistuminen ja kaupallistuminen on herättänyt kritiikkiä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen hindujen etujärjestön Hindu American Foundationin (HAF) vuonna 2008 lanseeraamassa Take Back Yoga -kampanjassa väitettiin, että (länsimainen) jooga on menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja yhteyden hindulaisiin juuriinsa.

Viittaus joogan takaisin ottamiseen kampanjan nimessä antaa ymmärtää, että jooga on riistetty oikeutetulta omistajaltaan. Niin mediassa kuin länsimaisen joogayhteisön sisällä onkin pitkään käyty keskustelua siitä, onko länsimaisessa joogassa kyse kulttuurisesta omimisesta. Yksinkertaistetusti kulttuurinen omiminen tarkoittaa jonkin kulttuurin elementin haltuunottoa sellaisen henkilön toimesta, joka ei itse edusta kyseistä kulttuuria. Ongelmallista tästä tekee se, kun valtakulttuurien edustajat hyödyntävät vähemmistökulttuurien elementtejä tavalla, joka ei hyödytä tai on vahingollista alkuperäiskulttuurille tai sen edustajille. Keskustelu on tehnyt joogasta kulttuuripoliittisesti tulenherkän aiheen, ja esimerkiksi Ottawan yliopistossa järjestetty ilmainen joogatunti peruttiin kulttuurisen sensitiivisyyden nimissä.

Amerikkalaisia joogaretriitin osallistujia

Taloudellisesti ja kulttuurisesti arvokas jooga

Kulttuurisesta omimisesta voi hyötyä monella tavalla, mutta ilmeisin niistä on raha. Osa joogan länsimaistumisen ongelmallisuutta onkin joogabisneksen ja joogasta kerättävän taloudellisen hyödyn kasautuminen länsimaihin. Amerikassa joogaan ja sen oheistuotteisiin – kuten välineisiin ja joogavaatteisiin – kulutetaan vuosittain arviolta yli 16 miljardia euroa.

Joogan kaupallistumisesta ja tuotteistumisesta kertoo myös se, että 10 viime vuoden aikana joogan tekijänoikeus-, tavaramerkki ja patenttirekisteröinnit ovat Amerikassa nelinkertaistuneet. Tiedotusopin tutkija Mary Grace Antony huomauttaa, että kulttuurisen omimisen valtadynamiikka usein ylläpitää jo olemassa olevia geopoliittisia valta-asetelmia tukemalla entisestään länsimaista kulutuskulttuuria ja kapitalismia. Samalla taloudellisen hyödyn kerääntyminen alkuperäiskansojen ja etnisten yhteisöjen ulkopuolelle uusintaa näiden vähemmistöasemaa ja riistoa.

Joogan arvoa ei mitata vain rahassa, sillä joogan trendikkyys tekee siitä myös kulttuurisesti arvostetun ilmiön.

Intialaiseen perinnetietoon perustuvien ilmiöiden patentoiminen länsimaissa uusina keksintöinä onkin herättänyt huolta Intiassa. Vuonna 2009 Times of India uutisoi maan hallituksen käynnistämästä hankkeesta, jossa joogaharjoituksia taltioidaan digitaaliseen perinnetiedon kirjastoon. Tarkoituksena on estää epäoikeutettujen patenttien myöntäminen ja tunnustaa jooga Intian julkiseksi omaisuudeksi.

Joogan maailmanlaajuinen suosio on tehnyt joogasta myös poliittisen pelinappulan. Vuonna 2015 Intian pääministeri Narendra Modi lanseerasi kansainvälisen joogapäivän, minkä lisäksi hän on perustanut esimerkiksi joogaministeriön. Modin aloitteet on tulkittu pyrkimyksinä hyötyä joogan brändistä ja palauttaa jooga osaksi Intian kulttuurihistoriaa. Toisaalta esimerkiksi Intian muslimiyhteisö on kritisoinut Modia hindunationalismin tyrkyttämisestä.

Joogan arvoa ei siis mitata vain rahassa, sillä joogan trendikkyys tekee siitä myös kulttuurisesti arvostetun ilmiön. Tämä tekee joogan alkuperän tunnustamisesta merkityksellistä suhteessa vähemmistön ja enemmistön väliseen valtaepätasapainoon. HAF:n mukaan joogan tunnustaminen hindujen lahjaksi maailmalle on tärkeää erityisesti siksi, että hindut joutuvat Amerikassa kohtaamaan kielteisiä kulttuurisia stereotypioita. Vaikka jooga on nykyään trendikästä ja niin kulttuurisesti kuin taloudellisesti arvokas ilmiö, ei amerikkalainen hinduvähemmistö pääse nauttimaan tästä arvostuksesta.

Ihminen alaspäin katsova koira -asanassa

Joogan matka länteen

Joogan valjastaminen taloudelliseksi ja kulttuuriseksi hyödykkeeksi länsimaissa herättää tärkeitä huolia alkuperäis- tai vähemmistökulttuurien asemasta ja oikeuksista. Toisaalta syytökset joogan vääristymisestä ja kulttuurisesta omimisesta perustuvat mahdottomaan ajatukseen siitä, että olisi olemassa yksi aito ja alkuperäinen jooga. Näin ollen kysymykseen siitä, onko joogassa kyse kulttuurisesta omimisesta vai ei, on vaikea saada yksiselitteistä vastausta.

Tiedotusopin professori Richard A. Rogers on esittänyt, että kulttuurisen omimisen käsite perustuu yksinkertaistettuun oletukseen siitä, että kulttuurit ovat toisistaan irrallisia ja helposti erotettavissa toisistaan. Kulttuurit kuitenkin elävät ja kehittyvät jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, joten kulttuurinen vaihto ja erilaiset omimisen prosessit ovat vääjäämättömiä ja siten osa kulttuurien olemusta.

Joogan kohdalla kulttuurien välinen sotkuisuus on ilmeistä. Vaikka joogalla on pitkät juuret Intian niemimaan uskonnollisessa kulttuuriperinteessä, kehittyi se moderniin muotoonsa vasta 1900-luvun vaihteen tienoilla siirtomaavallan alaisessa Intiassa. Joogan modernisointi tapahtui niin intialaisten kuin länsimaisten toimijoiden ja vaikutteiden alaisena. Samalla joogaan uskonnollis-filosofisena perinteenä yhdistyi länsimaisia käsityksiä intialaisesta mystiikasta sekä kehonrakennuksen kaltaisia, aikansa länsimaisen kehokulttuurin trendejä.

Joogan modernisoitumisen ja länsimaistumisen prosessit kietoutuivat siis olennaisesti toisiinsa. Samalla joogan kulttuurinen puhtaus tai yksiselitteinen alkuperä sekä ajatus sen omimisesta yksisuuntaisena kulttuurisena riistona asettuvat kyseenalaisiksi. Kulttuurisen omimisen käsite myös helposti esittää vähemmistökulttuurin passiivisena riiston kohteena eikä erityisen hienosyisesti kuvaa valtasuhteiden moninaisuutta kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Jos joogan länsimaistuminen nähdään yksinomaan kulttuurisena omimisena, jäävät taustalla vaikuttavien intialaisten toimijoiden osallisuus ja poliittiiset motivaatiot huomiotta.

Jooga modernisoitui siirtomaavallan alaisessa Intiassa, eikä se suinkaan ole noussut politiikan teon välineeksi vasta 2000-luvulla. Modernin joogan tutkimuksen parissa on esitetty, että Intian varhaiselle nationalistiselle liikkeelle joogan modernisointi toimi aikanaan yhtäältä kulttuuriperinteen elvyttämisenä ja toisaalta kansallisen identiteetin luomisen välineenä.

Länsimainen kiinnostus joogaan teki siitä arvokkaan resurssin kulttuurisen auktoriteetin kehittämisessä. Joogan vientiin osallistuivat merkittävästi myös intialaiset toimijat, kuten Chicagon Maailman uskontojen parlamentissa vuonna 1893 tunnetun puheensa pitänyt Swami Vivekananda. Joogan länsimaistuminen sekä intialaisten ja länsimaisten vaikutteiden sekoittuminen joogassa tapahtui ja tapahtuu edelleen monimutkaisen kulttuurisen vuorovaikutuksen alaisena.

Länsimaiden rooli joogan merkitysten tuottajana

Joogan kulttuurisessa omimisessa on kysymys on myös siitä, kenen ehdoilla joogasta keskustellaan ja kenellä on valta määritellä, mitä jooga on ja miltä se näyttää. Googlen kuvahaku sanalle jooga täyttää ruudun valkoisilla, hoikilla, trikoisiin ja pieneen toppiin puetuilla kehoilla, jotka poseeraavat notkeutta vaativissa jooga-asennoissa joogasalissa tai kuvauksellisissa luonnonmaisemissa. Intialaistaustainen joogaohjaaja Susanna Barkataki pitää kirjoituksessaan tämänkaltaista vääristynyttä representaatiota joogan toisena kolonisaationa.

Länsimaisella medialla ja joogayhteisöllä – sekä erityisesti kasvavalla joogabisneksellä – on suuri rooli joogan merkitysten tuottajana. Länsimaisessa valtavirtakeskustelussa jooga esitetään pitkälti hyvinvoinnin ja itsekehityksen välineenä, ja monesti sen uskonnolliset juuret häivytetään näkyvistä. Take Back Yoga -kampanja saikin alkunsa, kun HAF hermostui yhdysvaltalaiseen joogalehti Yoga Journaliin, joka vältteli puhumasta hindulaisuudesta joogan yhteydessä termin ”painolastin” vuoksi.

Antonyn mukaan joogan symbolinen irrottaminen intialaisesta uskonnollisuudesta on merkittävä tekijä joogan länsimaistumisen ja kaupallistumisen prosessissa. Joogan laimentaminen vähemmän tunnustuksellisesti ja yleismaailmallisesti tulkittavissa olevaksi ”henkisyydeksi” on lieventänyt vieraan uskonnon ja länsimaisten maailmankatsomusten välistä ristiriitaa. Tämä on mahdollistanut joogan laajamittaisen omaksumisen länsimaiseen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin.

Länsimaisessa valtavirtakeskustelussa joogan uskonnolliset juuret häivytetään monesti näkyvistä.

Joogaa määritellään siis yhä enenevässä määrin länsimaisen kulttuurin näkökulmasta ja länsimaisten toimijoiden toimesta. Yoga Journalin ohella yhdysvaltalaisen joogajärjestö Yoga Alliancen voi nähdä keskeisenä joogan merkitysten tuottajana. Yoga Alliancen myöntämät ”rekisteröiydyn joogaopettajan” (RYT) tittelit ovat kansainvälisesti suosittu tapa osoittaa joogaopettajan pätevyys. Yoga Alliancen joogaopettajakoulutuksen standardit voikin nähdä eräänlaisena joogaeksperttiyden haltuunottona. Niiden avulla määritellään, kuka on pätevä edustamaan joogaa ja millä perusteilla.

Fyysisen joogaharjoituksen painottaminen ja uskonnollisten konnotaatioiden välttely näkyvät myös Yoga Alliancen joogaopettajakoulutuksen opetusohjelmassa. Pääpaino on fyysisessä harjoituksessa ja opetustaitojen kehittämisessä, kun taas historialle, filosofialle ja etiikalle on omistettu vain murto-osa opetustunnesita. Lisäksi tämän kohdan nimitys on yleismaailmallinen ”jooga ja humanistiset tieteet”, ilman viittauksia uskonnollisuuteen.

Yoga Alliancen myöntämän opettajapätevyyden vaikutusvallasta kertoo se, että niitä myöntävät myös monet intialaiset joogakoulut, jotka usein kauppaavat intensiivisiä joogaopettajakoulutuksia länsimaiselle yleisölle. Kolikolla on siis myös kääntöpuoli. Joogan kaupallistaminen länsimaisin termein hyödyttää Antonyn mukaan myös nykypäivän Intiaa, jonka kasvava henkinen hyvinvointiturismi tuottaa vuosittain 1,3 miljardia dollaria ulkomaista rahaa.

Puhetapa, joka irrottaa joogan uskonnollisista konnotaatioista, ei siis ole vain länsimaisten toimijoiden tuotosta. Joogan tunnustuksellisuuden hälventäminen ollut osa intialaisten pyrkimystä mainostaa joogaa länsimaiselle yleisölle joogan länsimaistumisen alkumetreiltä. Antony huomauttaa, että jo Vivekananda puhui joogasta yleismaailmallisena menetelmänä irrottaen sen suorasta uskonnollisesta merkityksestään.

Toisaalta dominoivan kulttuurin ehdoilla luodut merkitykset vaikuttavat myös alkuperäiskulttuurin ymmärrykseen omasta kulttuuristaan. Näin ollen joogan länsimaistumisen yhteydessä tapahtuneet muutokset joogan representaatiossa voidaan nähdä myös alkuperäiskulttuurin rappeutumisena huolimatta siitä, kenen aloitteesta symbolinen irrottaminen on tapahtunut.

Lopuksi

Voiko töiden jälkeen enää mennä rauhoittumaan joogatunnille ilman syytöksiä kulttuurisesta omimisesta? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Joogan länsimaistuminen on ollut monisyinen prosessi, johon ovat osallistuneet ja josta ovat hyötyneet eri tavoin sekä länsimaiset että intialaiset tahot. Vaikka kulttuurien välisen vuorovaikutuksen sotkuisuus mutkistaa kulttuurisen omimisen kysymystä, ei se suinkaan tee siitä ongelmatonta. Kulttuurien välinen vuorovaikutus on vääjäämätöntä ja monisuuntaista, mutta siitä huolimatta se on harvoin tasa-arvoista.

Myös joogan kohdalla kulttuurista vuorovaikutusta määrittelee lopulta pitkälti länsimainen kulttuurinen ja poliittinen dominanssi – niin historiallisesti kuin tänä päivänäkin. Keskustelu joogan kulttuurisesta omimisesta kertoo siitä, miten joogan jatkuva globalisaatio asettaa sen väistämättä kulttuurisen politiikan ytimeen. Kuitenkin jos keskustelu typistyy kiistelyyn joogan alkuperästä, on riskinä se, että kysymyksen taustalla vaikuttavat rakenteelliset ongelmat jäävät huomioitta.

On tärkeää kysyä, kuka joogan määrittelee ja millä termeillä, sekä kuka joogasta hyötyy ja kenen kustannuksella.

Myöskään sen itsepintainen pohdiskelu, voiko länsimainen ihminen joogata vai ei tai onko länsimainen jooga oikeaoppista vai ei, ei välttämättä pureudu ongelmaan kovinkaan syvällisesti. Tällainen keskustelunasettelu kiinnittää helposti huomion valtavirtaväestöön ja siihen kuuluvien oikeuksiin eikä nosta esiin vähemmistökulttuurien asemaa ja näihin kuuluvien ryhmien kokemia epäoikeudenmukaisuuksia.

Joogan kulttuurisesta omimisesta käydyn väittelyn ja yksiselitteisen vastauksen etsimisen sijaan hedelmällisempää olisi kiinnittää huomiota niihin moninaisiin ja epätasaisiin – niin historiallisiin kuin nykyisiin – valtasuhteisiin, jotka joogan länsimaistumisen taustalla toimivat. Keskeistä ei siis niinkään ole se, onko joogassa kyse kulttuurisesta omimisesta vai ei. Sen sijaan tärkeää on kysyä, kuka joogan määrittelee ja millä termeillä, sekä kuka joogasta hyötyy ja kenen kustannuksella.

 

***

Kuvat: bannerikuva Shashi Ch (Unsplash), tekstin kuvat järjestyksessä Erik Brolin (Unsplash), Jenia Nebolsina (Pixabay), Kaylee Garret (Unsplash), Sriyoga Ashram (Unsplash)

Kirjoittaja

Ella Poutiainen

Ella Poutiainen

Ella Poutiainen (FM) on sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettava Turun yliopistossa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee naisten voimaantumisen ja yhteiskunnallisen muutoksen teemoja 2000-luvun uushenkisyydessä. Tutkijan työn ohella Poutiainen toimii joogaopettajana.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Antony, Mary Grace (2018) ”That's a Stretch: Reconstructing, Rearticulating, and Commodifying Yoga”, Communication Studies. Vol. 3 Article 47.

Art Institute Chicago (ei julkaisutietoja) Swami Vivekananda and His 1893 Speech (15.1.2021)

Barkataki, Susanna (7.2.2015) How to Decolonize Your Yoga Practice.(2.12.2020)

BBC (21.6.2015) Modi enlists yoga for 'brand India'. (2.12.2020)

De Michelis, Elizabeth (2005) A History of Modern Yoga. Patañjali and Western Esotericism. London & New York: Continuum.

Hindu American Foundation (2020) Hindu Roots of Yoga and the Take Back Yoga Campaign. (2.12.2020)

Helsingin Sanomat (19.5.2016) ”Joogan om-äänne ärsyttää Intian muslimeja”. Ulkomaat A27.

Kaushik-Brown (2016) ”Toward Yoga as Property”, teoksessa, Yoga the Body and Embodied Social Change: An intersectional Feminist Analysis, Lexington Books.

Ottawa Sun (20.11.2015) Free Ottawa Yoga Class Scrapped over 'Cultural Issues'. (2.12.2020)

Puustinen, Liisa, Rautaniemi, Matti & Halonen, Lauha (2013) ”Enemmän kuin liikuntaa. Jooga kaupallisessa mediakulttuurissa”, Media & viestintä. Vol. 36, No. 2, 22–39.

Rogers, Richard (2006) ”From Cultural Exchange to Transculturation: A Review and     Reconceptualization of Cultural Appropriation. Communication Theory. 16/2006, 474–503.

Singleton, Mark (2010) Yoga Body. The Origins of Modern Posture Practice. New York: Oxford     University Press.

Times of India (21.2.2009) Yoga piracy: India shows who’s the guru. (2.12.2020)

WIPO (ei julkaisutietoja) About the Traditional Knowledge Digital Library.  (2.12.2020)

Yoga Alliance (2020) Common Core Curriculum for RYS™ 200. (2.12.2020)

Yoga Journal (2016) Yoga in America Study. (2.12.2020)

Avainsanat: jooga kulttuuri talous

– 3.2.2021