Ensitreffit alttarilla sosiologin silmin, osa 10: Tää on aika erikoinen tapa tutustua toiseen ihmiseen

Ensitreffeissä parit keskustelevat terapiasessioissa asiantuntijoiden kanssa. Vaikka tosi-tv on tuonut tavalliset ihmiset yksityisine asioineen julkisuuteen, tilanne on erikoinen. Miksi ihmiset ovat niin valmiita paljastamaan itsestään intiimejä asioita televisiossa?

Ensitreffit alttarilla -sarjan formaattiin kuuluu, että parit käyvät asiantuntijoiden luona pariterapiassa. Asiantuntijat tukevat pareja ja auttavat ongelmatilanteissa. Vastaanotoilla avataan usein kysymyksiä, joita katsojat ovat jo mielessään pohtineet. Sarjan 10. jaksossa saatiin lisävalaistusta Tommin ja Juuditin suhteeseen, ja Miran ja Matin suhteessakin nostettiin kissa pöydälle; mistä piikittelevä keskustelutyyli oikein johtuu?

Julkinen käynti pariterapeutin vastaanotolla on varsin poikkeuksellinen tilanne. Parit kertovat tuntemuksistaan tv-kameroille tiedostaen, että heidän puheitaan kuuntelevat sadat tuhannet ihmiset. Ensitreffeissä osallistujat ovat niin valmiita jakamaan tunteitaan, että paikoin ohjelman katselu tuntuu tirkistelyltä.

Juhannusjakson arviossa pohdimme, että Suomen Ensitreffit-versiossa ei juuri koskaan puhuta seksistä. Kymmenennessä jaksossa aihetta viimein sivuttiin, kiitos Tommin ja Juuditin. Parin tilanne tuntuu juuri nyt vaikealta: Tommin mielestä kemia ja “vaaleanpunainen lasi” puuttuu, eikä hän siksi koe fyysistä vetovoimaa. Juudit taas kertoi, että romanttiset tunteet eivät hänelle tarkoita vaaleanpunaisia silmälaseja, vaan vetovoima syntyy luottamuksesta ja läheisyydestä. Mira puolestaan joutui vastaanotolla kohtaamaan varsin negatiivisen tapansa kommunikoida.

Tosi-tv vie tavalliset ihmiset valokeilaan

Nykyään on tietysti aivan normaalia, että tavalliset ihmiset avaavat intiimejä asioitaan erilaisissa tosi-tv-formaateissa. Moni on ehkä saattanut unohtaa, että ihmiset ovat etsineet puolisoa tv:n avulla jo ennen varsinaista parisuhde-tosi-tv:tä. 1980-luvun suosituimpiin ohjelmiin kuuluneessa Napakympissä etsittiin joka viikko kumppania herra ja neiti X:lle.

Napakympissä osallistujien julkisuus kesti melko tarkalleen sen kuuluisat 15 minuuttia, kun taas nykyisissä tosi-tv-formaateissa samoja ihmisiä seurataan kuukausia. Tosi-tv:tä tarkastelleet tutkimukset ovatkin olleet kriittisiä formaattia kohtaan. Yksityisten ihmisten intiimeistä asioista tehdään tv-viihdettä, osallistujat altistetaan julkiselle nöyryytykselle ja tuotantoyhtiöt käärivät voitot.

Henkilökohtaisista asioista avautuminen tv:ssä kertoo kiinnostavasti siitä, mihin yksityisen ja julkisen raja kulttuurissamme nykyään vedetään. Tänä syksynä tv:stä on seurattu Ensitreffien lisäksi suosikeiksi muodostuneita sarjoja Yökylässä Maria Veitola ja Vain elämää. Siinä missä tosi-tv tuo tuntemattomia ihmisiä julkisuuden areenalle ja tekee heistä ainakin hetkeksi julkkiksia, nämä ohjelmaformaatit pakottavat julkkikset esittämään itseään yksityisinä henkilöinä, sellaisina kuin he oikeasti ovat.

Tällöinkin on tietenkin kyse esityksestä. Sen onnistumista arvioidaan sillä, kuinka aitona oman itsen esittäminen näyttäytyy. Julkkisten yksityisyyttä ja ”tavallisuutta” valottavien formaattien erityispiirteenä tuntuu olevan tämän aitouden ilmentäminen tunteiden välityksellä. Joka jaksossa jonkun on itkettävä, muuten katsojakokemus jää vajaaksi.

Yksityisten ihmisten ongelmista tulee julkisuudessa moraalisen keskustelun raaka-ainetta.

Beverley Skeggsin ja Helen Woodin mukaan tosi-tv on muuttanut olennaisesti perinteistä tv-yleisön ja esiintyjän välistä suhdetta. Tosi-tv:n yleisö ei vain seuraa ja tulkitse tv:ssä näkemiään tapahtumia, vaan tosi-tv-formaatti tulee osaksi samaa sosiaalista tilaa yleisönsä kanssa. Imitoidaanhan siinä näennäisesti oikeaa elämää. Osallistujat ovat vertaisia, joihin samastutaan, mutta heistä tulee myös moraalisen arvioinnin kohteita.

Mediakeskustelu on olennainen osa tosi-tv:tä, ja siinä annetaan merkitys sarjoissa nähdyille tapahtumille. Yksityisten ihmisten ongelmista ja tekemisistä tuleekin julkisuudessa moraalisen keskustelun raaka-ainetta. Ensitreffien kohdalla keskustelua on herättänyt esimerkiksi se, miten kumppanille on sopivaa puhua, ja tulisiko osallistujien harrastaa seksiä kumppaneidensa kanssa, vaikka romanttisia tunteita ei olisi.

Näiden periaatteessa yksityisyyden piiriin kuuluvien asioiden julkisesta ruotimisesta hyötyvät ennen kaikkea tv-kanavat ja tuotantoyhtiöt. Keskustelu lisää sarjojen näkyvyyttä. Kuten Skeggs ja Wood ovat asian ilmaisseet, ohjelmaformaatit tekevät yksityisestä julkista voitontavoittelun nimissä.

Tosi-tv ohjailee avoimuuteen

Sosiologisessa tutkimuksessa immateriaalisen työn käsitteellä kuvataan työtä, jonka tuotokset eivät ole ostettavia tuotteita vaan esimerkiksi tietoa tai vaikutelmia. Affektiivinen työ on sen sisarkäsite, joka tarkoittaa työtä, jonka tarkoitus on muokata muiden ihmisten tunnekokemuksia.

Tosi-tv on helppo ymmärtää immateriaalisena työnä, jossa palkatta työtään tekevät osallistujat tuottavat niin kiinnostavaa sisältöä, että ainakin katsojalukujen perusteella se on tuotantoyhtiöille ja tv-kanaville arvokasta. Mitä yksityisempiä ja intiimimpiä asioita osallistujat jakavat, sitä enemmän ohjelmat saavat katselijoita.

Tosi-tv:n tuottamat taloudelliset voitot ovat siis riippuvaisia mahdollisimman paljon keskustelua ja kohua herättävistä osallistujista. Osallistujat voivat paljastaa, ja heidät myös saadaan paljastamaan, paljon enemmän kuin he ehkä haluaisivatkaan. Ensitreffeissäkin tuntuu usein siltä, että monet osallistujat tottuvat kameroiden ja kuvausryhmän läsnäoloon. Asiantuntija-terapeutit tulevat tutuiksi ja läheisiksi osallistujille, heiltä halutaan apua ja heille kerrotaan asioista. Katsojat tuomitsisivat oikopäätä, jos osallistuja vaikuttaisi jäykältä ja jäyhältä. Näin formaatti itsessään kannustaa siihen, että omista tunteista ja elämästä kerrotaan mahdollisimman avoimesti.

Mitä yksityisempiä asioita osallistujat jakavat, sitä enemmän ohjelmat saavat katselijoita.

Big Brotherissa ja Temptation Islandissa taas eristäydytään saman porukan kanssa useaksi alkoholinhuuruiseksi viikoksi. Humalassa on vaikeampi säädellä itseä, kamerat unohtuvat ja tilanne tie mukanaan. Toisaalta kaikenlainen toilailu varmistaa julkisuuteen pääsyn.

Miksi tosi-tv:hen sitten oikein osallistutaan? Monille osallistuminen tarjoaa uusia kokemuksia, mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja esimerkiksi päästä ilmaiselle matkalle. Kädentaitoja mittaavat tosi-tv-ohjelmat voivat tarjota työmahdollisuuksia, kun näytöt on julkisesti annettu. Parisuhdeformaateissa kumppanin löytäminen on todennäköisesti tärkein syy osallistua.

Televisioon pääsy voi myös jo sinänsä tuntua saavutukselta. Syksyn Big Brotherin esittelyjaksossa Kati kertoi, että sarjaan osallistuminen oli ollut hänen unelmansa yli 10 vuotta. Beverley Skeggsin ja Helen Woodin tutkimuksen mukaan erityisesti työväenluokkaiset britti-tosi-tv:n osallistujat haaveilivat myös uramahdollisuuksista julkisuudessa. Suomessakin monista tosi-tv-osallistujista on tullut pienen mittakaavan julkkiksia, joille julkisuudessa olo näyttäisi tuovan myös PR- ja media-alan työkeikkoja.

Yksityisyyden rajat liikkeessä

Tavallisten ihmisten on sosiaalisen median aikakaudella oltava valveutuneita yksityisen ja julkisen persoonan rajanvedoista, ja todennäköisesti tosi-tv-osallistujat pääsääntöisesti säätelevät tarkasti sitä, miten he haluavat itseään esittää. Heillä ei kuitenkaan ole valtaa siihen, minkälaiseksi heitä koskeva narratiivi ohjelmassa rakentuu tai etenkään siihen, miten yleisö siihen suhtautuu. Sarjoista kirjoitetaan lehdissä paljon, mutta yllättävän vähän on keskusteltu siitä, minkälaisia traumoja osallistuminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ja mikä on tuotantoyhtiöiden vastuu mahdollisista ikävistä seuraamuksista.

Tosi-tv-tiimi pohti kymmenettä jaksoa katsoessaan, miltä tuntuisi itse olla parisuhdeterapeutin sohvalla kertomassa parisuhteen yksityiskohdista tiedostaen, että kaikki kuvataan ja kaikkein vaikeimmatkin aiheet tullaan näyttämään tv-katsojille. Onko parisuhteen lupaus niin suuri, että yksityisyyden uhraus on siitä pieni hinta, vai onko Ensitreffit vain yksi esimerkki yksityisen muuttumisesta julkiseksi?

***

Sosiologi Anu Katainen ja Ilmiön tosi-tv-tiimi seuraavat Ensitreffit alttarilla -sarjaa viikoittaisissa jaksoanalyyseissä syksyllä 2020. Löydät kaikki sarjassa ilmestyneet jutut täältä.

Kuvat: bannerikuva Sam McGhee, tekstin kuvat järjestyksessä Jonas Leupe, Aliyah Jamous ja Cristina Zaragoza (kaikki Unsplash)

Kirjallisuutta

Skeggs, Beverley & Wood, Helen, eds. 2011. Reality Television and Class. London: Palgrave.

Skeggs, Beverley & Wood, Helen, 2009. The Transformation of Intimacy: Classed Identities in the Moral Economy of Reality Television. In: Wetherell M (ed.) Identity in the 21st Century: New Trends in Changing Times. Basingstoke: Palgrave.