Viides kolonna? Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset politiikan pelinappuloina

Voiko kaksoiskansalainen toimia Suomessa sotilasvirassa? Venäjän ulkopolitiikan muuttuminen on tehnyt kaksoiskansalaisten asemasta Suomessa poliittisen kiistakapulan, ja siitä kärsivät tavalliset ihmiset, kirjoittavat sosiologit Jussi Ronkainen ja Marko Kananen.

 

Tämän jutun voi kuunnella myös äänikirjana (kesto 8:26).

Kaksoiskansalaisuus on viime vuosina puhuttanut poliitikkoja Suomessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pyysi vuonna 2014 selvityksen tarpeesta tarkastella uudestaan kaksoiskansalaisuuden ehtoja. Uutta virkamieslakia valmistelevissa selvitystyöryhmissä pohdittiin, pitäisikö kaksoiskansalaisten pääsyä joihinkin virkoihin rajata.

Laissa päädyttiin lopulta ”ulkomaansidonnaisuuksiin liittyvien turvallisuuskysymysten yleisempään tarkasteluun sen sijaan, että säädettäisiin kaksoiskansalaisia koskevasta virkakiellosta eräisiin Suomen kansalaisuutta edellyttäviin virkoihin”. Selvitysten taus­ta oli hyvin mielenkiintoinen: niissä tarkasteltiin, voiko Suomen kansalaisilta kieltää pääsyn Suomen kansalaisuutta edellyttäviin virkoihin. Vaikka varsinaisia rajauksia ei tehty, epäilyt kaksoiskansalaisia kohtaan voimistuivat.

Keskustelu kaksoiskansalaisista alkoi uudestaan, kun puolustusministeri Jussi Niinistö käynnisti erillisen lakihankkeen kaksoiskansalaisten pääsyn estämiseksi sotilasvirkoihin ja yhdisti heihin "viidennen kolonnan" käsitteen. Viides kolonna viittaa salaiseen ryhmään, joka toimii valtion sisällä ja sitä vastaan, jonkin toisen valtion hyväksi. Upseeriliitto ehdotti vuonna 2018 suoraan, että puolustusvoimien sotilasvirkoja ei saisi antaa nimenomaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisille. Tänä vuonna on pohdittu myös kaksoiskansalaisten pääsyn estämistä Rajavartiolaitoksen virkoihin.

Aihe on herättänyt periaatteellista keskustelua niin Suomen kansalaisten perusoikeuksista kuin kansallisesta turvallisuudesta. Kaksoiskansalaisuuden rajoittaminen vain tietyille kansalaisuuksille olisi ristiriidassa Suomen perustuslain ja yhdenvertaisuuslain kanssa. Vaikka yleisen kansallisen turvallisuuden nimissä rajaaminen olisikin mahdollista, kaksoiskansalaisuuden kieltäminen pelkästään Venäjän kansalaisilta muuttaisi kuitenkin Suomen ulkopoliittista asemaa merkittävästi.

suomen ja venäjän kaksoiskansalaisuus

Kaksoiskansalaisuus – kotoutumisen helpottaja vai kansallinen turvallisuusuhka?

Suomessa kaksoiskansalaisuuden mahdollisti vuonna 2003 voimaan tullut kansalaisuuslaki, jonka myötä kansalaisuushakemuksissa ei enää huomioitu sitä, onko henkilöllä jonkin muun valtion kansalaisuus. Jos kansalaisuuden saamisen ehdot muutoin täyttyvät, myönnetään Suomen kansalaisuus muista mahdollisista kansalaisuuksista huolimatta.

Suhtautuminen lakiuudistukseen oli myönteistä lähes kaikissa päätöksentekoelimissä. Kaksoiskansalaisuuden ajateltiin vahvistavan ulkosuomalaisten siteitä Suomeen, ja maahanmuuttajien kotoutumisen arveltiin helpottuvan, jos heidän muutkin kansalaisuusidentiteettisiteensä hyväksytään. Myös lain voimaantulon jälkeen tehty kysely suomalaisille kansanedustajille, valtion virkamiehille ja keskeisille järjestöille osoitti suhtautumisen monikansalaisuuteen olevan enimmäkseen myönteistä. Lain nähtiin parantavan kulttuurista avoimuutta, maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan ja lisäävän Suomen vetovoimaa kansainvälisillä työmarkkinoilla.

Puolustusvoimat esitti kuitenkin jo lain valmisteluvaiheessa epäluuloisia näkemyksiä erityisesti Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuudesta mahdollisena kansallisena turvallisuusuhkana tai -riskinä. Nämä kaksoiskansalaisuuden uhkiin keskittyvät puheenvuorot ovat viime vuosina jälleen yleistyneet. Keskustelun taustalla on Venäjän ulkopolitiikan muuttuminen ja EU:n ja Venäjän suhteiden kärjistyminen.

Vielä vuonna 2011 Vladimir Putin suhtautui kaksoiskansalaisuuteen suopeasti ja piti normaalina, että nykymaailmassa ihmisillä voi olla kaksoiskansalaisuus. Kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin duumalle pitämässään puheessa Putin mainitsi Venäjällä asuvat kaksoiskansalaiset mahdollisena viidentenä kolonnana ja ’kansallispettureina’, joiden kautta länsi voi pyrkiä horjuttamaan Venäjän valtiota.

Viimeisen viiden vuoden aikana kaksoiskansalaisuudesta on Venäjällä säädetty ilmoitusvelvollisuus ja kaksoiskansalaisuuden salaamisesta on tehty rangaistavaa. Venäjä on myös perustellut ulkopoliittisia toimiaan muun muassa tarpeella suojella muissa maissa asuvia venäläisvähemmistöjä, osana venäläistä maailmaa ja kulttuurista piiriä, Russkij Miriä.

Tässä muuttuneessa tilanteessa kymmenet tuhannet Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset ovat jääneet kansainvälisen politiikan polttopisteeseen.

suomen ja venäjän kaksoiskansalaiset

Kaksoiskansalaiset kansainvälisen politiikan pelinappuloina

Kaksoiskansalaisuus helpottaa ihmisten ja perheiden liikkumista, ja se parantaa paikoin opiskelu-, työllistymis- ja omistusmahdollisuuksia. Se voi olla myös tärkeä identiteettiside. Kaksoiskansalaisen asemaan liittyy kuitenkin myös haasteita. Kaksoiskansalaisuus voi heikentää henkilön diplomaattista suojaa. Suomen on esimerkiksi paljon helpompi suojella Venäjällä oleskelevaa Suomen kansalaista, joka ei ole samalla Venäjän kansalainen. Kun ihmisellä on vain Suomen kansalaisuus, hänen etujensa turvaamisesta on vastuussa vain Suomi.

Kaksoiskansalainen voi myös kohdata erilaisia byrokraattisia haasteita esimerkiksi huoltajuuskiistoissa, avioituessaan tai vaihtaessaan nimeä. Hänen kansalaisuusvaltionsa voivat suhtautua näihin tilanteisiin eri tavoin, jopa niin, että toisessa valtiossa ei hyväksytä toisen valtion käytäntöä. Kaksoiskansalaisuuden haasteet ovat esimerkki siitä, kuinka yhteiskunnallinen muutos ja ihmisten muuttuva arki ja tarpeet törmäävät vanhoihin järjestelmiin ja institutionaalisiin käytäntöihin.

Keskeisin perustelu kaksoiskansalaisuuden kieltämiselle Venäjän kansalaisilta on kuitenkin se, että Venäjä voi pakottaa kansalaisiaan esimerkiksi toimimaan Venäjän edun mukaisesti, luovuttamaan tietoja tai äänestämään Suomen etujen vastaisesti. Uhkan arvellaan poistuvan, jos henkilöt eivät ole enää Venäjän vaan ainoastaan Suomen kansalaisia. Kansainvälisen politiikan näkökulmasta tilanne olisi selkeämpi. Venäjä ei saa painostaa tai asettaa vaatimuksia pelkästään Suomen kansalaisille, jotka asuvat Suomessa.

Toisaalta on epäselvää, etteikö näin tapahtuisi joka tapauksessa. On myös naiivia ajatella, että turvallisuusuhka poistuisi kansalaisuudesta luopumisen yhteydessä tai että henkilö olisi lojaali vain Suomelle, jos hänellä ei ole muita kansalaisuuksia.

Henkilökohtaista lojaalisuutta ei voi määritellä tai arvioida kansalaisuuksien kautta.

Vaikka kansalaisuudella on tärkeä merkitys yksilön identiteetille, henkilökohtaista lojaalisuutta ei voi määritellä tai arvioida kansalaisuuksien kautta. Kansalaisuuksien hakemiseen liittyy monia käytännöllisiä syitä. Monet saavat kansalaisuutensa syntymässä riippumatta omista lojaalisuuksistaan.

Kuka on suurin turvallisuusuhka: ihminen, joka on avoimesti Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen, Venäjän kansalaisuudesta luopunut Suomen kansalainen vai esimerkiksi ”kantasuomalainen”, joka toimii hyvin aktiivisesti Venäjän valtion hyväksi? Voidaanko perustella, että rajoitukset ovat kaksoiskansalaisen itsensä etu, koska tällöin hän ei jää vaikeaan välikäteen, lojaalisuusristiriitaan ja kahden valtion pelinappulaksi?

Nykyisessä keskustelussa näyttää pikemminkin siltä, että ihmisistä tulee juuri kansainvälisen politiikan pelinappuloita. Kaksoiskansalaisuuden rajoittamisella halutaan välittää Venäjälle viesti, johon Suomessa tulevaisuuttaan rakentavat ihmiset joutuvat välillisesti osallisiksi.

Omien tutkimushaastattelujemme perusteella nuoret Suomi-Venäjä kaksoiskansalaiset eivät tällä hetkellä uskalla puhua positiivisesti venäläisyydestään tai eivät mielellään esitä mielipiteitä Venäjästä julkisesti. Tällä voi olla vaikutusta siihen, miten he mieltävät itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Myös turvallisuuden ja perusoikeuksien kannalta tuntuisi järkevämmältä kehittää turvallisuusselvitystä ja ulkomaansidonnaisuuksia strategisesti tärkeissä virantäytöissä kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia kansalaisuuksien perusteella.

 

***

Lue myös Ronkaisen ja Kanasen aiempi kirjoitus: Uhka turvallisuudelle vai kotouttamisen keino? Kaksoiskansalaisuuden lyhyt historia

***

Kuvat järjestyksessä: Tiina Takala/ Puolustusministeriön kuvapankki (pääkuva), Kirsi Färm/Unsplash, Wikipedia

Kirjoittajat

Kuvaaja : Aki Loponen, Pictuner Oy 2016
XAMK Mikkeli

Jussi Ronkainen

Jussi Ronkainen, YTT, toimii nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian johtajana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Ronkainen on myös Suomen Akatemian rahoittaman ”Kansalaisuuden konstellaatiot – nuoret Suomi-Venäjä monikansalaiset yhteiskunnallisina ja ylirajaisina toimijoina” -tutkimushankkeen johtaja.

 

Kuvaaja : Aki Loponen, Pictuner Oy 2016
XAMK Mikkeli

Marko Kananen

Marko Kananen, PhD, toimii nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian tutkijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. (Moni)kansalaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvien kysymysten lisäksi Kananen on erityisen kiinnostunut nuorten osallisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoista.

Kananen kertoo kaksoiskansalaisuuden tutkimuksesta myös Juvenian Youtube-videolla.

Lue seuraavaksi

Lähteet

HE 235/2002, Hallituksen esitys uudeksi kansalaisuuslaiksi

Kananen, Marko, Ronkainen, Jussi & Saari, Kari: Kansallisuusorientaatiot: Nuorten Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisten yhteiskunnalliset ja ylirajaiset siteet. Yhteiskuntapolitiikka 4/2018, 518531.

Ronkainen, Jussi, Harinen, Päivi, Rautopuro, Juhani & Pitkänen, Pirkko (2008) Expanding the Sphere of Citizenship: The Case of Finland. Teoksessa D. Kalekin-Fishman & P. Pitkänen (toim.) An Emerging Institution? Multiple Citizenship in Europe. Views of Officials. Peter Lang Publishing Group. Series: European University Studies, Vol. 419, 4178.

Ronkainen, Jussi, Harinen, Päivi, Rautopuro, Juhani & Pitkänen, Pirkko (2006) Kahden valtion kansalaiset. Suomalaisten kansanedustajien, viranomaisten ja kansalaisjärjestötoimijoiden näkemyksiä kaksoiskansalaisuudesta. Yhteiskuntapolitiikka 1/2006, 5972.

Avainsanat: kaksoiskansalaisuus venäjä

ja – 30.11.2018