Stigma ja salailu vaivaavat seksityötä tekeviä

Seksityötä tekevät opiskelijat joutuvat salaamaan osan elämästään ja keksimään jo etukäteen selityksiä paljastumisen varalta, kirjoittaa Jaana Ahtiainen. Stigmaa käsitellään salailun lisäksi esimerkiksi tuomalla esiin sitä, mitä kaikkia muita merkityksellisiä rooleja omaan elämään kuuluu.

Tämän jutun voit myös kuunnella äänikirjana, kesto 10:50.

”Pahin pelkoni on, että asiakas olisi joku tuttuni. Siitä olisi vaikea selvitä eteenpäin, jos joku mies elämässäni tietäisi mitä olenkaan tehnyt.”

”Onpa tullut sitäkin mietittyä, että mitä jos tuleville lapsilleni joskus selviää, millä äiti on joskus rahoittanut opinnot, huvit, elättänyt itsensä ym.”

”Joku asiakas joskus kysyi "Eikö sun kaverit muka tiedä mitä teet? Eikö ne ihmettele sun elintason nousua?" Ei ne tiedä eikä mun elintasossa ole tapahtunut mitään muutosta. Elän edelleenkin kuin köyhä opiskelija.”

Seksityö ilmiönä linkittyy tiiviisti stigmaan ja marginalisointiin. Stigmalla tarkoitetaan kielteistä sosiaalista leimaa eli häpeäleimaa. Sekä sosiologi Anna Kontula että asiantuntijajärjestö Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen ovat todenneet sosiaalisen leiman olevan merkittävä ongelma seksityön parissa. Esimerkiksi lasten huoltajuuteen tai lain suojaan liittyvät ongelmat palautuvat stigmaan ja seksityöntekijöihin kohdistuviin asenteisiin.

Viimeistelen parhaillaan pro gradu -tutkimustani opiskelijoiden tekemästä seksityöstä. Keskityn huonon naisen myyttiin, seksityön stigmaan ja salailuun osana seksityöntekijöiden elämää.

Aineistoni sisältää seksityöntekijöiden kirjoittamia blogeja ja tekemiäni seksityöntekijöiden haastatteluita. Tarkasteluni kohteena ovat olleet aineistoni seksityöntekijöiden omat kokemukset ja tuntemukset heidän tekemästään seksityöstä, mutta myös siitä, miten he kokevat yhteisön suhtautuvan seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Seksi- ja erotiikka-alan monimuotoinen kenttä

Seksityöstä puhuttaessa joutuu hyvin nopeasti kohtaamaan ilmiön laajuuden sekä määritelmien moninaisuuden. Voidaan puhua seksityöstä, seksipalveluista, kaupallisesta seksistä tai seksi- ja erotiikka-alasta. Karkeasti määritellen seksityö on toimintaa, jossa seksiä tai seksuaalista stimulaatiota vaihdetaan rahaan tai muihin materiaalisiin hyödykkeisiin, joita voivat olla esimerkiksi vaatteet tai päihteet.

Kontula on teoksessaan Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa määritellyt seksityön kenttään kuuluvan klassisen seksin lisäksi muun muassa intiimihierontaa, seuralaispalveluita sekä erilaisia erikoispalveluita, kuten fetissi- ja BDSM-palveluita. Klassisen seksin määritellään tarkoittavan pääsääntöisesti emätinyhdyntää sekä sitä edeltävää suuseksiä ja/tai intiimihierontaa.

Pia Skaffarin ja Kyösti Urposen mukaan seksi- ja erotiikka-alan palveluihin voidaan laskea myös striptease, puhelinseksipalvelut, seksimessut, seksikaupat, seksielokuvateatterit, pornografia ja seksivideot. Seksityöksi siis luokitellaan monimuotoisia palveluita, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä.

Oma aineistoni tarjoaa rajatun näkökulman tähän laajaan ja monimuotoiseen ilmiöön. Huomioni on pääasiassa klassisen seksin myyntipalveluissa, joskin osa aineistoni seksityöntekijöistä tarjoaa myös muita palveluita, kuten seuralais- tai erikoispalveluita. Aineistossani seksityö on pääsääntöisesti osa-aikaista tai satunnaista. Opiskelijat tarjoavat seksipalveluita opintojen ohella ja joskus jopa toisen, virallisen, työn rinnalla.

Seksityöstigma salailun ohjaimissa

Suomalaisessa yhteiskunnassa seksityötä tehdään pääasiassa ”pimeänä” eli epävirallisesti ilman yritystä, toiminimeä tai verokorttia. Se salataan systemaattisesti jopa läheisiltä ihmisiltä. Seksityötä tutkinut sosiaalityöntekijä Saija Ranz on todennut, että seksityötä tekevä nainen helposti näyttäytyy ennakko-oletusten kautta vieraana naisena, joka ei kuulu yhteisöön vaan voi pikemminkin uhata yhteisön järjestystä.

Seksityöhön kohdistuva stigma vaikuttaa myös seksityötä tekevän siviilielämään. Koska opiskelu on lähtökohtaisesti tilapäinen vaihe elämässä, seksityön salailu ja stigmalta suojautuminen nousee erityisen merkittävään asemaan tulevaisuutta ajatellen. Stigman pelätään vaikuttavan ihmissuhteiden lisäksi työuraan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Työ- ja siviiliminän erottaminen toisistaan on seksityötä tekeville keino rajata seksityöstigman leviämistä työelämän puolelta siviilielämään. Seksityö usein salataan muilta ihmisiltä, tai se paljastetaan vain harvoille ja valituille.

Pro gradu -tutkimuksessani olen tarkastellut työminää ja siviiliminää sekä niiden linkittymistä salailun eri puoliin seksityötä tekevien elämässä. Haastatteluissa ja blogeissa kohtasin vain harvoja seksityöntekijöitä, joilla ei ollut edes yhtä uskottua henkilöä. Nämä henkilöt toimivat usein eräänlaisina turvakeinoina, joille saatettiin lähettää asiakkaiden tapaamisaikoja ja -osoitteita.

Seksityötä tekevät saattavat leikitellä mielikuvilla, joissa salaisuus joutuu uhatuksi.

Myös kumppanit saattoivat tietää seksityöstä, etenkin pitkäaikaisissa suhteissa. Ei kuitenkaan ollut tavatonta, että seksityö salattiin kumppanilta tai että mahdollisen tulevan kumppanin suhtautuminen asiaan aiheutti etukäteen huolta. Osa seksityöntekijöistä tekee linjauksen, ettei aio kertoa tulevalle kumppanilleen seksityöstä.

Seksityötä tekevät saattavat leikitellä mielikuvilla, joissa salaisuus joutuu uhatuksi. Entä jos joku tuttava löytää ohimennen seksityöilmoituksen internetistä? Entä jos joku ihmettelee opiskelijan rahavarantoja?

Paljastumisen varalta keksittiin selityksiä identiteettivarkauksista tai omien kuvien leviämisestä. Lisäksi seksityötä varten oli yleistä luoda erillinen sähköpostitili ja hankkia prepaid-liittymä. Taloudellista tilannetta piiloteltiin tai selitettiin ahkeralla säästämisellä ja lahjarahoilla.

Aineistoni seksityöntekijät pyrkivät salaamaan seksityön parissa toimimisen siviilielämässään, ja myös seksityössä rajataan siviilielämän näkymistä. Asiakkaille ei pääsääntöisesti haluttu kertoa liiaksi omasta arkielämästä, ja asiakkaan kohtaaminen yllättäen esimerkiksi kassajonossa saattoi tuntua vaivaannuttavalta.

Aina näihin tilanteisiin ei kuitenkaan liittynyt pelkoa stigmasta. Aineistossani on tapauksia, joissa asiakkaaksi oli päätynyt vahingossa siviilielämän puolelta tuttu henkilö, eikä tilanteisiin silti liittynyt huolta asian leviämisestä laajemmalle tuttavapiirille. Tällaisissa tilanteissa seksityöntekijä saattoi tunnistaa oman valtansa asiakkaan paljastamiseen. Stigman koettiin osaltaan koskevan myös seksityön asiakkaita.

Opiskelija, äiti, tytär, kumppani, naapuri, seksityöntekijä – positioita määrittämässä

Aineistoni seksityöntekijät käsittelivät stigmaa paitsi salailemalla seksityötä, myös tuomalla esiin työminän rinnalla muitakin positioita eli sitä, mitä kaikkia muita merkityksellisiä rooleja heidän elämäänsä kuului. Siviiliminään sisältyi seksityöntekijöiden kertomuksissa monia erilaisia keskenään lomittuvia rooleja, kuten opiskelija, tytär ja äiti.

Äidin rooli korostuu omassa aineistossani, ja se linkittyy vahvasti stigmaan ja salailuun. Seksityötä tekevät äidit pohtivatkin, miten oma työ voi vaikuttaa lapseen. Esiintyi jopa pelkoa huostaanotosta, jos tieto seksityöstä leviäisi.

Siviilielämän rooleihin sisältyy yhteisön taholta tulevia odotuksia tietynlaisesta toiminnasta – ja siitä, millainen toiminta tähän rooliin ei kuulu. Aineistoni seksityöntekijät pohtivat, miten ristiriitaisia mielikuvayhdistelmiä seksityötä tekevään opiskelijaan tai seksityötä tekevään äitiin sisältyy. Tällöin odotukset ja mielikuvat opiskelijan, seksityöntekijän ja äidin positioista eivät kohtaa, vaan aiheuttavat sisäisiä ristiriitoja.

Osa aineistoni seksityöntekijöistä esimerkiksi koki seksityöhön liitettyjen mielikuvien, kuten huono-osaisuuden tai likaisuuden, aiheuttavan ristiriitaisia tunteita, sillä he eivät osanneet asettaa näitä mielikuvia osaksi omaa yksilöllistä elämäänsä. Ristiriitaisia tunteita ilmeni pääasiassa silloin, kun omaa elämää heijastettiin yhteiskunnan asenneilmapiirin kautta.

Uhriuttamisen kautta seksityöntekijästä rakennetaan kuvaa henkilönä, joka ei kykene ajamaan omaa etuaan.

Näitä positioita ei siis rakenneta vain yksilöstä itsestään käsin, vaan luokitteluja asetetaan myös ulkopuolelta, yhteisöstä päin. Yhteisö saattaa esimerkiksi hyvin usein määritellä seksityöntekijän uhriksi. Uhriuttamisen kautta seksityöntekijästä rakennetaan kuvaa henkilönä, joka ei kykene ajamaan omaa etuaan. Vastaavasti mielikuvat huonosta naiseudesta, epäpuhtaudesta ja vääränlaisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä ohjaavat suhtautumista seksityöhön.

Suhtautuminen seksuaalisuuteen on viime vuosikymmenten aikana muuttunut sallivammaksi, ja ihmisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus on entistä suurempi. Silti stigma vaikuttaa vahvana seksityössä.

Sekä tunnustetut että julkilausumattomat asenteet ja odotukset vaikuttavat edelleen siihen, miten seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan – siitä huolimatta, etteivät nämä asenteet ja odotukset aina vastaa todellisuutta.

***

Kuvat

Kaksi ensimmäistä kuvaa: Inka Lähteenaro, Ilmiö
Kolmas kuva: Priscilla du Preez, Unsplash