Sateenkaari-inklusiivisuus luo kouluterveydenhoitajan vastaanotosta turvallisen, yhdenvertaisen ja luottamuksellisen tilan

Muistatko, millainen kouluterveydenhoitajan vastaanotto oli sinun yläkouluaikanasi? Keskustelitteko terveydenhoitajan kanssa esimerkiksi siitä, että tytötkin voivat tykätä tytöistä, on normaalia ihastua tai rakastua muihinkin kuin vastakkaiseen sukupuoleen, miten samaa sukupuolta olevien suhteessa huolehditaan turvaseksistä, tai että sukupuoli-identiteetti voi olla moninaisempaa kuin mitä miellämme tytöksi tai pojaksi?

Omassa nuoruudessani 2000-luvun alussa näistä asioista ei puhuttu juuri lainkaan. Homoseksuaalisuus saatettiin mainita ohimennen sivulauseessa, mutta mitään muuta en muista kuulleeni tai oppineeni seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta. Kun aloitin hoitotieteen opinnot Turun yliopistossa, mieleeni heräsi tärkeä kysymys siitä, miten sateenkaarinuoruutta käsitellään ja tutkitaan terveydenhuollossa. Tämän kysymyksen pohjalta päätin toteuttaa väitöskirjatutkimukseni, jossa tarkastelin kouluterveydenhuoltoa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamisen ja sateenkaari-inklusiivisuuden näkökulmista.

Terveydenhuollon karu historia

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema vähemmistöryhmänä länsimaisen terveydenhuollon historiassa on sisältänyt useita eriarvoistavia institutionaalisia normeja. Homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus on aiemmin luokiteltu kliinisesti psyykkisiksi sairauksiksi ja terveydenhuollossa on esiintynyt negatiivisia, leimaavia ja syrjiviä asenteita ja käytäntöjä sateenkaari-ihmisiä kohtaan. Suomessa homoseksuaalisuuden sairausleima poistui 1980-luvulla ja transsukupuolisuuden 2010-luvulla.

Lisäksi transihmisiin ja sukupuolen moninaisuuteen suhtaudutaan yhä poikkeuksena sukupuolen kaksinapaisen nainen-mies-jaottelun normista. Sateenkaari-ihmiset ovat joutuneet kokemaan yhteiskunnan eri tasoilla ulkopuolisuutta ja syrjintää, kun esimerkiksi homoseksuaalisuus on luokiteltu rikokseksi Suomessa vuoteen 1972 asti.  Näillä ilmiöillä on myös todettu olevan yhteys sateenkaari-ihmisten heikompaan terveydentilaan, vähemmistöstressiin sekä korkeampaan riskiin esimerkiksi mielenterveysongelmille, itsetuhoisuudelle ja päihteiden väärinkäytölle.

Tätä tekstiä kirjoittaessani sateenkaari-ihmisten asema on parantunut suomalaisessa terveydenhuollossa. Voimaan ovat astuneet uudistettu äitiyslaki sekä sukupuolen korjausta määrittelevä translaki, jossa sukupuolen korjausprosessissa erotellaan juridinen ja lääketieteellinen osa. Tästä huolimatta terveydenhuollon parissa toteutetut tutkimukset osoittavat, että sateenkaari-ihmisten saama hoito on yhä puutteellista ja hoitotyön koulutusohjelmissa sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyviä aiheita käsitellään joko vähäisesti tai ei ollenkaan.

Kouluterveyskyselyn mukaan sateenkaarinuoret elävät yhä muita nuoria heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa.

Esimerkiksi sateenkaarinuorten mieleen liittyvät huolet ovat yleisempiä kuin muilla nuorilla: vuonna 2023 sukupuolivähemmistöihin kuuluvista 57 prosenttia ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista puolet koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

Sateenkaarinuoruus sekä sen käsittely kouluterveydenhuollossa ovat tutkimusaiheina yhä melko harvinaisia. Olemassa oleva tutkimus on toteutettu pääasiassa Yhdysvalloissa, eikä se välttämättä sovellu suomalaiseen terveydenhuoltoon, sillä terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen eroaa Suomesta monelta osin. Halusin väitöskirjassani tutkia, mitä tiedämme sateenkaarinuorten kohtaamisesta tällä hetkellä ja miten tutkittua tietoa voitaisiin hyödyntää sateenkaari-inklusiivisuuden edistämisessä. Kehitin väitöskirjassani teoreettisen mallin, jonka tarkoituksena on tarjota tutkimusperustaista tietoa sateenkaarinuoruuden kohtaamisesta ja käsittelystä elämänvaiheessa, joka on nuorille merkityksellistä minäkuvan, identiteetin ja seksuaalisuuden kehitysaikaa.

Sateenkaari-inklusiivisuus rakentuu monialaiselle tiedolle, ymmärrykselle ja toiminnalle

Väitöskirjani ja siinä kehittämäni teoreettinen malli perustui kolmeen aineistoon: 1) aiempaan kansainväliseen terveydenhuollon tutkimukseen sateenkaarinuorista, 2) suomalaisten sateenkaarinuorten kokemuksiin yläkoulun kouluterveydenhoidosta, 3) yläkoulun kouluterveydenhoitajien näkemyksiin aiheesta. Aineistojen pohjalta rakensin teoreettisen mallin, joka havainnollistaa sateenkaari-inklusiivisuuden tekijöitä terveydenhoitajan työn keskeisten tiedonalueiden kautta. Sateenkaari-inklusiivisuus jakautuu näin seuraaviin ulottuvuuksiin:

• emansipatorinen
• empiirinen
• eettinen
• henkilökohtainen
• esteettinen

Kuva: Sateenkaari-inklusiivinen kouluterveydenhoito (Minna Laiti).

Sateenkaari-inklusiivinen kouluterveydenhoito rakentuu kouluterveydenhoitajan monialaiselle tiedolle, ymmärrykselle ja toiminnalle, joita hän hyödyntää työssään. Jokaista sateenkaari-inklusiivisuuden ulottuvuutta tarvitaan eikä yksikään niistä voi korvata toista.

Emansipatorinen sateenkaari-inklusiivisuus on terveydenhoitajan tietoisuutta sateenkaarinuorten kokemasta eriarvoisuudesta ja asemasta haavoittuvana vähemmistöryhmänä, sekä siitä, miten hetero- ja sukupuolinormatiivisuus näkyvät terveydenhuollossa. Tietoisuuden kautta terveydenhoitaja voi tunnistaa keinoja, joilla hän voi purkaa sateenkaarinuorten kokemaa eriarvoisuutta kouluterveydenhoidossa esimerkiksi keskustelemalla avoimesti seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta kaikkien nuorten kanssa.

Eettinen sateenkaari-inklusiivisuus sisältää terveydenhoitajan työn eettiset ja moraaliset periaatteet, kuten potilaiden oikeuksien kunnioittamisen. Sateenkaarinuorten oikeuksista eritysesti yksityisyyden suojaaminen on tärkeää, sillä sateenkaarinuoret eivät välttämättä ole ”ulkona kaapista” koulussa tai kotona. Sateenkaarinuorilla voi myös olla elämässään tilanteita, jossa turvallisia aikuisia on vähän, ja kouluterveydenhoitajan toivotaan olevan avoimesti hyväksyvä ja moninaisuuden puolestapuhuja koulussa. Näin sateenkaarinuori voi myös kokea turvallisuuden tunnetta tullessaan terveydenhoitajan vastaanotolle.

Empiirinen sateenkaari-inklusiivisuus on käytännössä terveydenhoitajatyön näyttöön perustuvuutta. Tämä tarkoittaa, että terveydenhoitajien perus- ja täydennyskoulutus sisältävät seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvää tutkimusperustaista tietoa. Terveydenhoitajat myös toivovat, että heillä olisi käytettävissään sateenkaarinuoruutta käsitteleviä tietolähteitä, jotka perustuvat tutkittuun näyttöön. Empiirinen sateenkaari-inklusiivisuus sisältää myös terveydenhoitajan taidon hyödyntää näyttöön perustuvaa tietoa ja koulutusta erilaisissa hoitotyön tilanteissa, kuten samaa sukupuolta olevien parien seksuaaliterveyden teemojen käsittelyssä nuorten kanssa.

Henkilökohtainen sateenkaari-inklusiivisuus on terveydenhoitajan henkilökohtaista, rakentavaa pohdintaa itsestään ammattilaisena ja ihmisenä. Terveydenhoitaja kykenee tunnistamaan mahdollisia oletuksiaan seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta ja pohtimaan, mistä mahdolliset oletukset ovat syntyneet. Lisäksi terveydenhoitaja tunnistaa oman osaamisensa rajat, tunnistaa miten hän voi kehittyä ammattilaisena sateenkaari-inklusiiviseksi ja hänellä on vilpitön halu olla sateenkaari-inklusiivinen ammattilainen.

Esteettinen sateenkaari-inklusiivisuus on terveydenhoitajan joustavaa toimintaa erilaisissa hoitotyön tilanteissa. Terveydenhoitajan joustavuus tulee todeksi esimerkiksi silloin, kun hän ei ole etukäteen tietoinen nuoren seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä, ja asian tullessa ilmi hän pystyy toimimaan intuitiivisesti nuoren tarpeita herkkyydellä kuunnellen ja niihin reagoiden. Esteettisyys toteutuu myös terveydenhoitajan ymmärryksessä sateenkaarinuoruudesta moniulotteisena ja yksilöllisenä kokemuksena, samalla kun hän luo vastaanotostaan turvallisen tilan ja pyrkii rakentamaan luottamuksellisen suhteen jokaisen nuoren kanssa.

Kouluterveydenhuollolla on mahdollisuudet kehittyä turvalliseksi, yhdenvertaiseksi ja luottamukselliseksi tilaksi kaikille nuorille

Kouluterveydenhoitajilla on tärkeä rooli nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukijoina sekä edistäjinä. Sateenkaarinuorille kouluterveydenhoitaja on arvokas aikuinen koulumaailmassa, jossa turvallisuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden huomioimisen toteutuminen ei ole itsestään selvää. Tutkimukseeni osallistuneet sateenkaarinuoret näkivät kouluterveydenhoitajan roolin turvallisena aikuisena, jonka kanssa he voivat huoletta keskustella omaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista.

Koulun ollessa moninaisuutta huonosti huomioiva, terveydenhoitaja nähtiin myös moninaisuuden puolestapuhujana, joka puuttuu tarvittaessa syrjiviin kommentteihin sateenkaarinuorista. Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että sekä terveydenhoitajat että sateenkaarinuoret pitivät tärkeänä inklusiivisuuden tekijänä sitä, että terveydenhoitaja tukee nuoren ja perheen välistä kommunikaatiota ja yhteyttä. Sateenkaarinuorista moni saattaa pohtia, miten omasta identiteetistä voisi kertoa vanhemmilleen ja terveydenhoitajalla on tässä mahdollisuus toimia nuoren tukihenkilönä ja moninaisuuteen liittyvän tiedon jakajana vanhemmille.

Väitöskirjani perimmäisenä tarkoituksena on ollut sanoittaa niitä tekijöitä, jotka ovat sateenkaarinuorille kouluterveydenhoidon asiakkaina merkityksellisiä, sekä miten kouluterveydenhoitajat näkevät sateenkaarinuoruuden osana omaa työtään. Toivon, että tutkimuksessani tuotettu tieto voi auttaa kouluterveydenhoidon kehittämisessä sateenkaarinuoruutta aktiivisesti tunnistavaksi ja huomioivaksi, toisin sanoen sateenkaari-inklusiiviseksi.

Lähteet

Chinn, P. L., & Kramer, M. K. (2015). Knowledge Development in Nursing: Theory and Process. (9th ed.). Elsevier Mosby.

Jokela, S., Luopa, P., Hyvärinen, A., Ruuska, T., Martelin, T., & Klemetti, R. (2020). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/140742

Laiti, Minna. Towards LGBTQ+ inclusive junior high school nursing – Development of a theoretical model. Väitöskirja, Turun yliopisto 2023. Väitöskirja vapaasti luettavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9563-9

Lehtonen, J., Sares-Jäske, L., Majlander, S., Jehkoi, A., & Luopa, P. (n.d.). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien 8.- ja 9- luokkalaisten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019–2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-279-2

Smalley, K. B., Warren, J. C., & Barefoot, K. N. (Eds.). (2018). LGBT health: Meeting the needs of gender and sexual minorities. Springer Publishing Company.

Stall, R., Dodge, B., Bauermeister, J. A., Poteat, T., & Beyrer, C. (Eds.). (2020). LGBTQ health research: Theory, methods, practice. Johns Hopkins University Press.

Tiainen, A., Roos, M., & Kylmä, J. (2024). Hoitotyön koulutusohjelmien opettajien arvio sateenkaari-ihmisiin ja heidän terveyteensä liittyvistä opetussisällöistä ja opetuksen toteuttamisesta. Hoitotiede, 36(1), 33–50.

Kuvat: Antonio Vivace / Unsplash, Matti Huuhka / Helsingin kaupunginmuseo, kaavio: Minna Laiti, Setan kuvapankki