Pandemia tekee näkyväksi, miten sidoksissa olemme mikrobeihin

Ihmisten tavat ja toiminta muovaavat bakteerien, virusten ja muiden mikrobien olosuhteita, esimerkiksi niiden mahdollisuuksia liikkua ihmisestä tai paikasta toiseen. Mikrobit taas vaikuttavat niin ihmiskehon toimintaan kuin ilmastonmuutokseenkin. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus toisintuu eri puolilla maailmaa myös ihmisten suhteissa mikrobeihin: joidenkin on helpompi vältellä bakteerien tai virusten aiheuttamia tauteja kuin toisten.

Lähdin tammikuun 2020 puolivälissä Intiaan tutkimaan ihmisten ja mikrobien suhteita Koillis-Intian Assamiin Burman, Tiibetin/Kiinan, Bangladeshin ja Bhutanin kainaloon. Mukanani oli kumppanini ja 5-vuotias lapsemme. Tarkoituksenani oli seurata alueen erilaisia hapatuskulttuureja ja sitä, miten ihmiset toisaalta elävät hyödyllisessä yhteiselossa mikrobien kanssa ja toisaalta torjuvat bakteerien ja virusten mahdollisesti aiheuttamia sairauksia.

Vaikka tutkimusotteeni on etnografinen ja ”practice-based” eli tekemiseen perustuva, en Intiaan lähtiessäni vielä osannut arvata, että tutkimusaiheeni muuttuisi vahvasti omakohtaiseksi. Harvalle oli siinä vaiheessa vielä selvää, että maailma tulisi olemaan polvillaan uuden, nopeasti leviävän viruksen äärellä tavalla, jota ei ole koettu sitten 1900-luvun alun espanjantaudin.

Mikrobien sosiologia -tutkimukseni tarkastelee ihmisten erilaisia monilajisia suhteita mikrobien kanssa. Mikrobeja ovat erilaiset pieneliöt, kuten bakteerit, virukset, hiivat, homeet ja loiset. Tutkimuksen kohteina ovat niin antibioottiresistenssipolitiikka kuin se, miten rokotteita kehitetään bakteereja vastaan, erilaiset hapatuskulttuurit sekä ihmisten käsitykset bakteereista ja immuniteetista Suomessa, Intiassa ja Länsi-Afrikassa.

Intiassa kenttätyöni tarkoitus oli tutustua Assamin alueen rikkaisiin hapatuskulttuureihin. Hapattaminen on ollut tyypillinen ja perinteinen säilömistapa tällä trooppisella alueella, jossa on poikkeuksellisen monipuolinen kasvillisuus. Koillis-Intian asukkaat hapattavat kalaa, lihaa, vihanneksia, yrttejä, hedelmiä, bambunversoja, araca-pähkinää ja riisiä sekä panevat riisiolutta. Erityisesti vuoristoisemmilla seuduilla ja kaukaisissa kylissä ihmisillä ei ole jääkaappeja, ja lämmössä ruoka pilaantuu helposti. Hapattamalla saadaan eri sesonkien ruoat säilymään pidempään.

Olin myös kiinnostunut ymmärtämään intialaisen ayurveda-lääketieteen oppeja bakteereista ja vastustuskyvystä sekä tapoja, joilla Koillis-Intian alueen asukkaat yhdistävät ayurvedaa paikalliseen, yrtteihin perustuvaan lääketieteeseen tautien ennaltaehkäisyssä ja parantamisessa.

Kuva 1 (Salla Sariola): Assamissa riisioluen hapattamiseen tarvittavaan hapattimeen tai ’alkujuureen’ kerätään perinteisesti 101 villiyrttiä.

Mikrobien esiinnousu

Tutkimukseni merkitys perustuu tieteen ja ihmisten muuttuviin mikrobisuhteisiin. Kun mikrobiteoria vahvistettiin 1800-luvulla hyödyntäen suurennuslasia, mikroskooppia ja viljelymenetelmiä, mikrobit tarjosivat pitkään etsityn syyn ja selityksen sairauksille. Tähän asti vallalla oli erilaisia teorioita tautien synnystä mutta erityisesti koleran ja ruton katsottiin leviävän miasman eli mätänevästä maasta syntyvän epäpuhtaan ilman välityksellä.

Mikrobien löytymisen jälkeen suhtautuminen niihin kuitenkin muuttui nopeasti: ihmetyksen sijaan ne haluttiin hävittää. Bakteereja pidettiin vaarallisina ja likaisina. Patogeenien eli taudinaiheuttajien tuhoaminen antibioottien avulla tuli mahdolliseksi, kun antibiootit löydettiin vuonna 1928, ja se oli käänteentekevää länsimaalaisen lääketieteen menestykselle. Antibioottien ja rokotteiden ansiosta ihmisten elinikä on noussut dramaattisesti.

Bakteerien tuhoamisella on kuitenkin ollut negatiivisiakin seurauksia. Antibioottien laajamittainen käyttö terveydenhuollossa ja karjataloudessa on viime aikoina johtanut antibioottien tehon heikkenemiseen ja bakteerien muuttumisen vastustuskykyisiksi. Tämä ilmiö, joka tunnetaan nimellä antibioottiresistenssi, on ongelma terveydenhuollolle, koska länsimaalainen lääketiede perustuu niin vahvasti antibiooteille. Niitä käytetään niin arkisten tulehdusten hoitoon kuin ennaltaehkäisevästi leikkauksissa. Tutkimusta uusista antibiooteista on vähän, eikä korvaavia yhtä tehokkaita keinoja ole suoraviivaisesti tarjolla.

Yhteiseloon perustuvan näkemyksen mukaan eri mikrobeilla on keskeinen merkitys maapallon kokonaisvaltaisessa tasapainossa.

Toinen ongelma mikrobien määrittelemisessä vain taudinaiheuttajiksi on se, että näkemykseen ei mahdu mikrobien tärkeä rooli elintoimintojen, eliöiden kehityksen ja eri lajien ekologisessa yhteiselossa. Yhteiseloon perustuvan näkemyksen mukaan eri mikrobeilla on keskeinen merkitys maapallon kokonaisvaltaisessa tasapainossa tavalla, joka toistuu eri tasoilla, mikroskooppisen pienistä mekanismeista globaaleihin biologisiin ilmiöihin. Määritelmä kiistää ajattelutavan, jonka mukaan eliöt tai geenit toimivat itsenäisesti tai yksin tai että yhden toimijan poistamisen jälkeen kokonaisuus voisi pysyä entisellään. Yhteiseloon painottuva näkemys korostaakin suhteita, yhteismuotoutumista ja kietoutuneisuutta.

2000-luvun aikana on kehitetty metagenomianalyysi, joka tarkastelee monia geenejä samanaikaisesti perinteisen viljelytekniikan sijaan. Metagenomianalyysi on osoittanut, että elämme jatkuvasti mikrobien ympäröiminä ja että näistä vain murto-osa aiheuttaa sairauksia. Kaikkialla ympäristössämme ja ruumiissamme on mikrobeja, joista suuri osa vain oleilee tai jopa edistää hyvinvointiamme. Uusimman tutkimuksen valossa juuri bakteerien puute onkin terveysuhka, ei niiden olemassaolo.

Kuva 2 (Salla Sariola): Apteekki Burkina Fason maaseudulla, jossa antibiootit korvaavat puuttuvaa terveydenhuoltojärjestelmää.

Mikrobien sosiologiaa

Erityisesti länsimaissa asuvien kaupunkilaisten elinympäristöissä bakteereja on nykyään varsin vähän. Bakteerien puutteen on osoitettu aiheuttavan vatsaoireita, autoimmuunisairauksia, allergioita ja astmaa, ja se on yhdistetty jopa masennukseen, Parkinsonin tautiin ja sydänsairauksiin. Suoliston miljoonat bakteerit kommunikoivat hermo- ja immuunijärjestelmän kanssa ja mahdollistavat hivenaineiden imeytymisen, mikä puolestaan ylläpitää terveyttämme ja hyvinvointiamme. On jopa väitetty, että koska suolistomme yhdistyy aivoihimme vagushermon kautta, bakteerit ohjaavat tunteitamme!

Mikrobien merkitys ei rajoitu vain suoliston toimintaan. Ympäristömme happi- ja typpivarannot muodostuvat symbioottisessa suhteessa mikrobien ja kasvien välillä. Myös vastikään Nature Review’sissä julkaistu raflaavasti nimetty katsaus Scientists’ warning to humanity: microorganisms and climate change korostaa sitä, että ilmastonmuutoksen korjaaminen riippuu suhteestamme mikrobeihin. Ilmaston lämpötilan nousu mahdollistaa mikrobien kasvun ja leviämisen samalla, kun sulavat jäämassat vapauttavat uusia mikro-organismeja ympäristöön odottamattomin seurauksin.

Mikrobien liikkumisen ja niiden vaatimien olosuhteiden taustalla ovat ihmisen toiminta, kulttuuriset käytänteet ja käsitykset.

Ihmisten ja mikrobien suhteet ovatkin moninaisia. Sosiologin näkökulmasta kiinnostavaa on, että vaikka mikrobit ovat biologisia entiteettejä, niiden liikkumisen ja niiden vaatimien olosuhteiden taustalla ovat ihmisen toiminta, kulttuuriset käytänteet ja käsitykset. Mikrobeja on kaikkialla, ja ne liikkuvat sujuvasti ihmisten välillä ja vaikuttavat niin ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ilmiöihin kuin ihmiskehon toimintaan.

Näin mikrobit kyseenalaistavat monia sosiaalisen teorian perusoletuksista, kuten ihmisen ja ei-ihmisen välisen eron, itsen ja toisen rajan ja luonnon ja kulttuurin erillisyyden. Tutkimalla ihmisten käytänteitä ja näkemyksiä mikrobeista voidaan kehittää sosiologista teoriaa eteenpäin tavalla, joka tuo esille tämän mikro- ja makrotason yhdistävän kompleksisuuden.

Tärkeää on myös huomioida, että eriarvoisuus yhteiskunnassa toisintuu tavoissa, joilla ihmiset ympäri maailman reagoivat meneillään oleviin mikrobien muutoksiin. Matalan ja keskitulotason maissa ihmiset, jotka asuvat nopeasti kehittyvissä kaupungeissa ilman toimivia viemäri- ja vesijärjestelmiä, sairastavat todennäköisemmin erilaisia tulehduksia. Erityisesti pienten lasten riski sairastua keuhkokuumeeseen ja ripuliin on korkea. Myös antibioottiresistenssitilastot ovat korkeimpia nimenomaan Afrikan maissa.

Toisaalta globaalissa pohjoisessa kiinnostus mikrobeihin on nousussa. Esimerkiksi ruoan hapattaminen maitohappobakteerien avulla, kompostointi, lasten vastustuskyvyn kehittäminen ’luonnollisesti’ bakteerialtistuksella, villihiivoilla käytetty alkuviini ja probioottiset siivoustuotteet ovat herättäneet valtavasti kiinnostusta.

Kuva 3 (Salla Sariola): Matokompostissa kompostilierot pilkkovat biojätettä ja lisäävät mullan biodiversiteettiä vahvistamalla hyödyllisten mikrobien toimintaa ja lisäämällä ravinteita maahan.

Pandemia varoittaa luonnon hyväksikäytön kestämättömyydestä

Elämämme Intiassa monimutkaistui nopeasti leviävän COVID-19 koronaviruksen viruksen myötä. Edessämme oli vaikea valinta: lähteä vai jäädä? Kun Suomessa tartuntojen määrä oli reippaassa nousussa, 1,5 miljardin ihmisen Intiassa oli vasta muutama, ulkomailta tuotu tartunta. Kaukainen kylämme oli hyvin eristyksissä ja näin ollen huomattavasti turvallisempi kuin maailman verkostoituneet metropolit, ja Suomeen palaaminen tuntui siltä kuin lentäisi myrskyn silmään, koska Suomessa oli väkimäärään nähden todella paljon enemmän tartuntoja kuin Intiassa. Arvioin kuitenkin, että tilanne tulisi kiristymään myös Intiassa.

Paikallinen hallitus tarttui ennaltaehkäisyyn ripeästi – ensin lopetettiin ulkomaalaisten viisumien myöntäminen kuukaudeksi ja kansainväliset lennot peruttiin. Koulut, ravintolat, elokuvateatterit ja muut vapaa-ajan viettopaikat suljettiin paljon ennen kuin Suomessa ja kokoontumista rajoitettiin. Sitten lopetettiin paikallinen lento, juna- ja bussiliikenne. Lopulta kolme tuntia koneemme nousun jälkeen voimaan tuli ulkonaliikkumiskielto.

Ilmasiltojen romahdellessa takanamme koin vahvasti, että olimme oheiskärsijoitä tilanteessa, jota ohjailivat meitä isommat (tai tarkalleen ottaen pienemmät) voimat, joihin meillä oli vain hyvin vähän valtaa. Pandemiassa tulevat esille ihmisten eriarvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja hoitoon. Se on tuonut esille aukkoja terveydenhuoltojärjestelmissä ja sen, minkälaista valtaa käyttäen ja kenen etuja edistäen tilannetta johdetaan. Kaikki Intian hallituksen ohjeet saneltiin 1–3 päivän varoitusajalla, mikä tarkoitti sitä, että niin oman perheeni kuin kaikkien muidenkin ketteryys oli koetuksella. Kun liikennevälineiden kulku lopetettiin Intiassa, ihmisille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin kävellä. Eri puolilla Intiaa työskentelevien ihmisten epätoivoisia yrityksiä päästä koteihinsa satojen kilometrien matkoja jalkaisin raportoitiin Intian uutisissa laajalti. On selvää, että enemmän ihmisiä tulee kuolemaan nälkään kuin virukseen.

Pandemia on osoittanut, että niin halutessaan yhteiskunnat ja yhteisöt voivat muuttaa toimintaansa nopeasti ja tehokkaasti.

Siinä missä COVID-19 toisintaa patogeenistä sotametaforaa ruumiiden ja kansallisvaltioiden suhteesta – valkosolut ja maat käyvät epätoivoista taistelua ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan – on tärkeää yrittää muistaa, että myös virukset ovat osa ihmisten ja mikrobien symbioosia ja osa laajempia ekologisia kokonaisuuksia. Virukset sinänsä eivät välttämättä ole uhka. Sen sijaan, kuten YK:n ympäristöohjelman johtaja Inger Andersen on todennut, pandemia on varoitus ihmisille nykyisen ihmisen etuun perustuvan luonnon hyväksikäytön kestämättömyydestä. Monet tuhoisat pandemiat ovat lähteneet liikkeelle olosuhteista, joissa villieläinten elinalueita on tuhottu tai villieläimiä on metsästetty tai kaupattu laittomasti.

Pandemia on osoittanut, että niin halutessaan yhteiskunnat ja yhteisöt voivat muuttaa toimintaansa nopeasti ja tehokkaasti. Nyt onkin hyvä hetki luoda uusia arvoja, tapoja, ilmastopolitiikkaa – ja sosiologiaa – jotka eivät rajoitu vain ihmisen näkökulmaan.

***

Kuvat

Yläbannerin kuvasarja on tehty ns. GAN (generative adversarial network) -tekoälytekniikalla, jossa algoritmi ensiksi koulutettiin tuhansilla ihmisten kuvilla ja sitten sen päälle tuhansilla koronavirusten kuvilla luodakseen kuvien ihmis-virushybridejä. Tekijä Matti Pohjonen (verkkosivut)

Kuva 1 (Salla Sariola): Assamissa riisioluen hapattamiseen tarvittavaan hapattimeen tai ’alkujuureen’ kerätään perinteisesti 101 villiyrttiä.

Kuva 2 (Salla Sariola): Apteekki Burkina Fason maaseudulla, jossa antibiootit korvaavat puuttuvaa terveydenhuoltojärjestelmää.

Kuva 3 (Salla Sariola): Matokompostissa kompostilierot pilkkovat biojätettä ja lisäävät mullan biodiversiteettiä vahvistamalla hyödyllisten mikrobien toimintaa ja lisäämällä ravinteita maahan.