Muutakin kuin äiti

Onko elämän pakko muuttua vauvan synnyttyä pelkäksi leikiksi, lauluksi ja äitikerhoksi? Yrittäjämäistä työtä tekevät äidit pyrkivät erottautumaan stereotyyppisestä äitihahmosta, joka omistautuu kokonaan lapsilleen ja jonka kotona kellään ei ole kivaa. Voiko ahdas kuva äitiydestä vaikuttaa jopa syntyvyyteen?

 

Tämän jutun voit myös kuunnella äänikirjana, kesto 16:01.

Mitä oon nähny noita muita äitejä, niin tavallaan huomaa, että jotenkin se oma tilanne on niin poikkeuksellisen miellyttävä myös. Saa olla ihan täysin äiti, mutta en ole vain äiti, joka on vain täällä kotona ja hoitaa vain tätä lasta.”

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan järjestämällä Työ ja äitiys tänään -kurssilla (opettajana yliopistonlehtori Hanna-Mari Ikonen) selvitimme yrittäjämäisen työn ja äitiyden yhdistämiseen liittyviä ilmiöitä ja haasteita. Kurssilla haastateltiin yhdeksää äitiä, jotka tekivät luovaa ja yrittäjämäistä työtä. Haastateltujen joukossa oli esimerkiksi kuvataiteilija, sosiaalisen median sisällöntuottaja, tanssija, floristi sekä liikunta-alan yrittäjä.

Kaikki haastatellut olivat heterosuhteessa, ja heidän perheisiinsä kuului alle kouluikäisiä tai ala-asteikäisiä lapsia. Suurin osa haastateltavien kumppaneista oli palkkatyössä, eikä äidin yrittäjämäinen työ ollut aina taloudellisesti välttämätöntä, vaan heitä ajoi työskentelemään intohimo alaansa kohtaan.

Haastatteluissa äidit puhuivat kuitenkin vähemmän omasta äitiydestään ja sen haasteista ja keskittyivät tekemään eroa itselleen epämieluisaan äitiyden kuvaan. Haastateltujen puheesta nousi selkeästi esiin, että yhteiskunnassa vallitseva kuva äitiydestä on todella ahdas.

Tässä jutussa esittelemme haastateltavien kertomasta muodostetun kuvauksen ”karikatyyriäidistä”. Kuvaus on rakennettu haastatteluissa esiin tulleista kuvauksista siitä, millaista nykyajan äitiys on. Se on siis kertomusta siitä, millaisesta äitiydestä haastatellut halusivat erottautua.

Mä oon niin semmonen, et emmä pysty vaan niinku juomaan kahvia ja nönnöileen kotona.”

Ahdas kuva äitiydestä ja siitä irrottautuminen

Haastateltujen puheesta nousi selkeästi esiin, että yhteiskunnassa vallitseva kuva äitiydestä on todella ahdas. Se sai meidät pohtimaan, voisiko ahdas kuva äitiydestä tai muutokset työelämässä olla yhteydessä matalaan syntyvyyteen.

Työn ja perhe-elämän yhdistämistä tutkineen sosiologi Eeva Jokisen mukaan vielä muutama vuosikymmen sitten elettiin niin sanottua äitiyden kolmatta aaltoa: koti ja kotityöt nähtiin raskaana ja tylsänä osana arkea ja naiset halusivat lähteä työelämään mahdollisimman nopeasti. Nykyään työn ja perheen yhdistäminen on kääntynyt neljänteen aaltoon, jossa nämä kaksi liukuvat ajallisesti päällekkäin. Jokisen mukaan naisten siirtyminen työelämään ei ole kuitenkaan vähentänyt naisten vastuuta kotitöistä. Näin ollen naiset jäävät niin kutsutun tuplataakan alle.

On yleistä pelätä, että lasten saamisen myötä vanhemman oma identiteetti hukkuu vaippakasoihin.

Väestöliiton vuonna 2017 tekemän tutkimuksen (pdf) mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on kasvussa, sillä vanhemmuus mielletään intensiiviseksi eli paljon aikaa ja vaivaa vaativaksi. Myös julkisessa keskustelussa syntyvyyden lasku on ollut vahvasti näkyvillä.

On yleistä pelätä, että lasten saamisen myötä oma elämäntyyli muuttuu rajusti lapsikeskeiseksi ja vanhemman oma identiteetti hukkuu vaippakasoihin. Yksi haastateltavistamme kuvasi identiteettinsä muutosta työpöytänsä kautta – kuvataiteilijan maalauspöydästä tuli hoitopöytä lapsen syntyessä.

Jokainen haastatelluista äideistä tuotti puhetta tyypillisestä äitihahmosta, jota vasten omaa äitiyttä rakennettiin. Luovaa ja yrittäjämäistä työtä tekevät äidit halusivat erottautua tyypillisestä äidistä, jonka nimeämme ”karikatyyriäidiksi”. Karikatyyriäitiä ei tule ymmärtää olemassaolevaksi henkilöksi, vaan kuvaukseksi siitä, millaisia merkityksiä äitiys saa ja millaisia odotuksia äitiyteen kohdistuu.

Haastattelemamme yrittäjä-äidit kertovat luovivansa vaatimusten keskellä varsin sujuvasti työnsä luonteen takia, ja juuri yrittäjämäisyys nähtiin eri roolien yhteensovittamisen mahdollistajana.

Karikatyyriäiti ottaa kasvattamisen vakavasti

Karikatyyriäidillä on pieni perhe, joka koostuu miespuolisosta ja yhdestä tai kahdesta lapsesta, joista ainakin toinen on vauva. Puoliso työskentelee kodin ulkopuolella, mutta äiti ei osallistu työelämään, vaan on pienen lapsen kanssa kotona. Perhe asuu kaupungin lähiössä, jossa piha-alueet ovat turvallisia, vaunujen kanssa pääsee kulkemaan helposti ja vauvan voi nukuttaa ulos rattaisiin.

Kotona äidin tehtäviin kuuluvat leipominen ja ruuanlaitto sekä muut tyypillisesti naiselle kuuluvat kotityöt. Kodista huolehtimisen lisäksi äidin tärkeää työtä on omistautuminen lapsen kasvatukselle. Karikatyyriäidin kasvatustehtäviin sisältyy runsas ja tavoitteellinen leikkiminen lapsen kanssa, läsnäolo, lapsen kanssa laulaminen ja kehittävien välineiden, kuten makututin, aktiivinen käyttö sekä lapseen liittyvä tiedonhankinta.

Mä kuulun tietysti noihin joihinki mammaryhmiin Facebookissa, missä ykski kysymys oli: kuinka kauan te leikitte lastenne kanssa päivässä? Tai voiko olla jotenki pois siitä leikkimaton ääreltä jos tekee ruokaa? Siis niinku semmosia että leikkiikö joku lapsen kanssa sillain tavotteellisesti joka päivä kaks tuntia, et niinku, mul ei oo aikaa sellaseen.”

Kun lapsi on pieni, kotiäitiys on karikatyyriäidin työtä. Kotihoidontuen pienuus pakottaa hänet kuitenkin jossain kohtaa siirtymään takaisin töihin. Tätä siirtymää silmällä pitäen karikatyyriäiti alkaa opettaa lastaan päiväkodin ruokailu- ja päiväunirytmiin, kun tämä on kuuden kuukauden ikäinen. Ennen tätä lapsi on kuitenkin elänyt lapsentahtisesti ja ollut paljon ihokontaktissa, sormiruokaillut ja nukahtanut äidin rinnalle imetyksen jälkeen.

Lapsen opettaminen päiväkodin rytmiin hankaloittaa karikatyyriäidin sosiaalista elämää entisestään, sillä arki lapsen kanssa etenee tiukan ja joustamattoman aikataulun mukaisesti. Vaikeuksista huolimatta äiti luottaa asiantuntijoihin, kuten neuvolaan ja varhaiskasvatukseen, tehdessään lasta koskevia päätöksiä.

Oon menossa kaverini kanssa syömään. Heillä on ensimmäinen (lapsi), niin pitää ettiä semmonen ruokapaikka missä voi vauva nukkua ulkona. Mä olin vaan silleen että, jaa. Mä oon vaan niin tottunu et sit kun mä meen sinne niin lapsi nukkuu sit siinä missä se sattuu olee ja jos ei nuku niin ei se elämä oo niin kellontarkkaa.”

Identiteettinsä hukkaavista äideistä halutaan erottautua

Kauhulla katon sitä niitten (muiden äitien) rämpimistä siinä äitiydessä, sillee et älkää nyt menettäkö itteenne tossa kaikessa.”

Karikatyyriäidin vanha elämä loppuu lapsen syntyessä ja hän muuttuu äidiksi tullessaan itsekin. Oikeastaan hän kadottaa itsensä äitiyteen eikä täten pysty enää ilmaisemaan pohjimmaista itseään. Karikatyyriäiti ei osaa enää tulkita keskustelutilanteita vanhojen ystävien kanssa tai puhua nuorekkaasti. Hän aiheuttaa satunnaisissa illanistujaisissa kiusallisia tilanteita kuvailemalla lapsensa ruokailumieltymyksiä tai vaippakoon vaihtumista.

Vanhojen ystävien tilalle karikatyyriäiti hankkii uusia ystäviä muista äideistä. Äitiys on tärkein kriteeri uusia ystäviä valitessa: ”Mulle ei oo sillä tavalla, että hei sullaki on lapsi, ollaanks kavereita jes!” Äitien välinen ystävyys on kuitenkin hankalaa, ja heidän välilleen muodostuu kuppikuntia, jotka tuomitsevat ja vertailevat toisiaan, usein internetin välityksellä.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta tiettyjen äitiryhmien välillä rakennetaan esimerkiksi lasten designvaatemerkkien kautta. Karikatyyriäiti pukee lapsensa sukupuolinormien mukaisesti: tytölle vaaleanpunaista röyhelöä ja pojalle sinistä luomupuuvillaa. Ekologiset arvot näkyvät lastenvaatteissa, mutta eivät ole karikatyyrille muuten erityisen merkityksellisiä.

Karikatyyriäidin päiviä leimaavat tylsyyden kokemukset ja ne kuluvat hiekkalaatikolla istuen ja lapsen kanssa tavoitteellisesti leikkien. Lapsen nukkuessa päiväunia äiti lepää, katselee televisiota, juo kahvia tai tekee hänelle kuuluvia kotitöitä.

Sohva korostuu paikkana, jossa karikatyyri viettää paljon aikaa. Hän on äitiyden myötä luopunut kokonaan aiemmasta omasta elämästään ja lakannut myös huolehtimasta itsestään. Äidin välinpitämättömyys omaa hyvinvointiaan kohtaan heijastuu myös perheeseen. Kotona vallitsee huono ilmapiiri, eikä siellä ole kenelläkään hauskaa.

Kuinka vaikeet selvästi monil äideillä on vaan pitää omaa aikaa. Miten se on niin vaikeeta. Vaikka sehän on ihan ilmiselvää, et sillonhan se koko perhe voi paremmin ja lapsi voi paremmin, ku sillä äidillä on jotain muutaki.”

Karikatyyri-isälle ei anneta vastuuta lapsenhoidosta, eikä perhe muodostu tasavertaiseksi yhteisöksi. Myös lapsi tulee myöhemmin kärsimään karikatyyriäidin omistautumisesta hänelle varhaisina vuosina. UV-suojatut huulirasva ja vaunujen suojakupu eivät suojaa lasta niiltä psykologisilta traumoilta, joita karikatyyriäidin itsensä hukkaaminen lapsessa aiheuttaa.

Työn ja perhe-elämän yhdistämisen eri aalloilla

Ei oo tarvinnu luopuu siitä identiteetistä tai ei oo tarvinnu hajauttaa sitä identiteettii niin että tämä on äiti ja tämä on työntekijä.”

Eeva Jokisen kolmannen ja neljännen aallon välinen raja hälvenee työn ja perhe-elämän roolien välillä tasapainotellessa. Haastattelemamme yrittäjä-äidit elivät hyvin vahvasti tässä työn ja äitiyden neljännessä aallossa: he sovittivat työn ja perheen yhteen ja panostivat samalla molempiin tasapuolisesti. He kokivat, että pelkkä kotonaolo on tylsää ja halusivat pitää kiinni myös luovasta ja yrittäjämäisestä urastaan.

Yrittäjä-äidit pyrkivät myös tekemään eroa karikatyyriäitiin, joka näkee äitiyden tärkeimpänä ja merkityksellisimpänä roolina elämässään. Haastateltavamme työllistivät itse itsensä yrittäjyyden kautta, mikä joillekin äideille mahdollisti samalla lapsen kasvattamisen kotona pidempään. He olivat yleisesti erittäin ylpeitä siitä, kuinka he olivat pystyneet onnistuneesti yhdistämään työn ja perheen.

Haastattelemamme yrittäjä-äidit sovittivat työn ja perheen yhteen ja panostivat samalla molempiin tasapuolisesti.

Haastateltaviemme yrittäjämäinen työ, puolison tuki ja/tai taloudelliset resurssit mahdollistivat äitien erottautumisen karikatyyriäidistä. Perheissä toteutettiin jaettua vanhemmuutta, ja äideille oli tärkeää, että arkeen kuuluu muutakin kuin kodin- ja lastenhoitoa. Usealle äidille nimenomaan työ oli tapa irtaantua perhearjesta.

Kun karikatyyriäiti käyttää kaiken ajan ja energian lapsiinsa intensiivisen vanhemmuuden odotusten mukaisesti, haastattelemamme äidit korostivat työn merkitystä ja rajanvetoa eri rooliensa välille. Äitiys oli tärkeä osa heidän identiteettiään, muttei ainoa merkityksellinen asia heidän elämässään.

Luotaantyöntävä äitiyden karikatyyri

Haastatteluista esiin noussut kuvailu äitiydestä vastaa jo mainitsemastamme Väestöliiton tutkimuksesta nousevia nuorten aikuisten esittämiä mielikuvia lasten hankinnan lykkäämiselle. Äitiyden odotetaan esimerkiksi estävän matkailua, urakehitystä ja tietynlaista vapaata elämäntyyliä.

Nuorille aikuisille on tärkeää pitää huolta itsestään, viettää aikaa ystävien kanssa sekä nauttia harrastuksista. Nämä kaikki ovat asioita, joista nuoret aikuiset kokevat joutuvansa luopumaan vanhemmuuden myötä.

Väestöliiton tutkimuksen esittelemät nuorten aikuisten mielikuvat vanhemmuuden intensiivisyydestä nivoutuvat myös postfeministiseen ja uusliberalistiseen eetokseen. Siinä yksilöllä on vapaus ja vastuu omasta selviytymisestään, ja erityisesti naisilla nähdään olevan mahdollisuus oikeanlaisten yksilöllisten valintojen avulla saavuttaa sekä nousujohteinen ura että onnellinen perhe-elämä. Tämä aiheuttaa myös paineita.

Laadukas kotiäitiys on kuitenkin usein mahdollista vain ylemmässä keskiluokassa. Uusliberalistisen aatteen mukaan omistautunut ja hyvä äiti kykenee hoitamaan lapsensa hyvin ja lisäksi tulemaan toimeen taloudellisesti sekä tarvittaessa työllistämään itse itsensä.

Haastateltavat pitivät ihanteellisena omaa tapaansa sovittaa yhteen työ ja äitiys, sillä karikatyyriäidin tylsä elämä hiekkalaatikon reunalla ei ollut heille vaihtoehto: ”Vaikka minä olen äiti niin mun pitää silti olla niinku ajassa kiinni, et en mä voi silleen lähiöityä ja ruveta vaan puhumaan vaipoista. [naurahtaa]”

Aineistossamme hahmottui hyvin voimakas yleisesti jaettu kuva karikatyyriäidistä, joka on luotaantyöntävä monille nuorille aikuisille ja josta yrittäjämäistä työtä tekevät ”neljännen aallon äidit” haluavat erottautua. Kuvailemamme karikatyyriäiti menettää äitiydessä itsensä ja elämänsä, ja hänen tarkoituksekseen määrittyy tarkasti rajattu äitiys, jota hänen tulee osata toteuttaa oikealla tavalla.

Haastatteluissa äidit rakensivat kuvaa omasta äitiydestään juurikin tekemällä voimakasta eroa karikatyyriäiteihin sen sijaan, että olisivat keskittyneet kuvaamaan äitinä olemista omien kokemustensa kautta. Tämäkin saattaa kuvastaa äitiydestä puhumisen vaikeutta, sillä äitiys on samanaikaisesti sekä poliittista että henkilökohtaista.

 

***

Kuvat järjestyksessä: Tanaphong Toochinda (pääkuva), Jordan Rowland, Kelli McClintock, Meghan Thompson, Dakota Corbin, Thought Catalog / Unsplash

Kirjoittajat

Hanna Hakamäki, Milla Joenpolku, Maiju Remes, Henna Räsänen & Emma Turunen

Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoita.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Jokinen, Eeva (2010) Kodin, työn ja talouden uusi järjestys. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 18:1, 48–60.

Jokinen, Eeva (2005). Aikuisten arki. Vastapaino, Tampere.

Orgad, S. & De Benedictis, S. (2015). The ‘stay-at-home’ mother, postfeminism and neoliberalism: Content analysis of UK news coverage. European Journal of Communication 30:4, 418–436.

Rotkirch, Anna, Tammisalo, Kristiina, Miettinen, Anneli ja Berg, Venla (2017) Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Katsauksia E51. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos, Helsinki.

Tammelin, Mia & Mustosmäki, Armi (2017) Työn ja perheen yhteensovitus. Teoksessa Pasi Pyöriä (toim.) Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki:Gaudeamus, 113–129.

 

Avainsanat: äitiys perhe työelämä

, , , ja – 14.6.2019