Herkkää toimijuutta työelämän ristiaallokossa

Työelämän kuormittavuus on tuttua monelle erityisherkäksi itsensä kokevalle. Toisaalta osa erityisherkistä kokee, että herkkyydestä on työelämässä myös paljon hyötyä ja iloa.

 

”No silloin kun sain tietää siitä, niin silloinhan se merkitsi, se oli maanjäristys, se oli aivan uskomaton… Ja se oli ihan mieletöntä koska se antoi sanat niin moneen asiaan, joita en ollut tavallaan tajunnut itsestäni.” (Anna, tutkimushaastateltava)

Oletko kokenut samanlaisen maata järisyttävän tunteen kuullessasi erityisherkkyydestä ensimmäistä kertaa? Tunnistatko erityisherkkyyden työkaveristasi? Erityisherkkyys on noussut viime vuosina rytinällä keskusteluihin ja lehtijuttujen aiheeksi.

Suomenkielisenä käsitteenä erityisherkkyys on uusi ja peräisin amerikkalaisen psykologi Elaine Aronin kirjan Highly Sensitive Person suomennoksesta. Aron on nostanut tutkimuksissaan esiin korkeaan sensitiivisyyteen eli aistitiedon käsittelyn herkkyyteen liittyvän persoonallisuuden piirteen.

Erityisherkkyys ymmärretään persoonan, mielen ja ruumiin pysyväksi ominaisuudeksi, jolla on vaikutuksia yksilön kokemusmaailmaan. Piirre vaikuttaa Aronin mukaan aistihavaintojen voimakkuuden lisäksi tiedon prosessointiin, emotionaaliseen intensiteettiin ja lisää kuormitusalttiutta. Työelämän tutkimuksen näkökulmasta nämä ovat kiinnostavia huomioita.

Erityisherkkien kokemukset piirtävät kuvaa nykypäivän työelämästä ja sen paineisuudesta.

Erityisesti psykologian ja neurotieteiden alan kansainvälinen tutkimus etsii piirteen olemassaololle biologista todennusta ja määrittelyä sekä testaa ja tutkii sen vaikutusta yksilön käyttäytymiseen. Erityisherkkyyden lääketieteellisestäkin statuksesta neuvotellaan. Piirteen määrittely on haastavaa muun muassa siksi, että sen toteaminen perustuu yksilön omaan kokemukseen ja itsearviointiin. Myös kokemuksille annetut merkitykset vaihtelevat. Tutkimusten mukaan erityisherkkyyden merkitys yksilölle määrittyy suhteessa ympäristöön, jossa hän elää.

Olen kerännyt etnografista tutkimusaineistoa haastattelemalla erityisherkäksi itsensä kokevia ja viettämällä aikaa erityisherkille järjestetyn toiminnan parissa. Keräämieni haastattelujen ja havainnointien perusteella moni kokee erityisherkkyyden vahvasti minuuttaan määrittäväksi ominaisuudeksi. Sen koetaan vaikuttavan elämään monin eri tavoin, kaikilla elämän osa-alueilla, eri elämänvaiheissa, joka hetki. ”Erityisherkkyys läpäisee kaikkea, mitä olen ja hengitän”, toteaa eräs haastateltava.

Haastateltavat kuvaavat erityisherkkyyden tehneen heistä erilaisia kuin muut ihmiset, ja monet sanovat kokeneensa erilaisuutta lapsesta asti. Erilaisuuden kokemukset ovat monelle aiheuttaneet ristiriitoja ympäristön kanssa eri konteksteissa, esimerkiksi koulussa, työelämässä, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa. Toisaalta monet kohtaamani erityisherkät ovat kokeneet erilaisuutensa myös vahvuutena ja erityisherkkyyden tunnistaminen on ollut heille voimaannuttava kokemus. Tätä tunnetta he haluavat vahvistaa.

Erityisesti työelämän rakenteet ja käytännöt puhuttavat erityisherkiksi itsensä kokevia. Moni kuvaa erityisherkkyyden ilmenemistä juuri työelämässä, monenlaisissa ammateissa ja työtehtävissä. Kokemukset ovat ristiriitaisia ja vaikuttavat yksilön toimijuuteen työssä. Toimijuuden käsitteellä viittaan yhtäältä pyrkimyksiin sopeutua ja toisaalta pyrkimyksiin muuttaa vallitsevia käytäntöjä.

Erityisherkkien kokemukset piirtävät kuvaa nykypäivän työelämästä ja sen paineisuudesta. Tätä kuvaa voisi työpaikoillakin tarkastella hieman tarkemmin. Myös tutkimustietoa kaivataan lisää.

Avotoimisto

Mikä töissä kuormittaa?

Erityisherkiksi itsensä kokevat kuvaavat, miten työelämän käytännöt sekä mahdollistavat että rajaavat heidän toimijuuttaan. Työelämä on toisaalta kuormittanut, toisaalta mahdollistanut menestymisen. Varsinkin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on koettu haasteeksi. Ristiaallokossa navigointi vaatii voimavaroja, haastaa selviytymään ja suuntaa myös vaihtoehtoisten reittien etsimiseen.

Työpaikkojen fyysiset olosuhteet ovat erityisherkiksi itsensä kokeville yksi merkittävä kuormituksen aiheuttaja. Avokonttoreita kuvataan painajaismaisiksi työympäristöiksi. Niissä ärsykkeiden tulvaa on vaikea itse hallita, mikä vaikeuttaa keskittymistä ja väsyttää. Sen sijaan oman työtilan järjestyminen voi vapauttaa voimavaroja parempaan, jopa erinomaiseen työstä suoriutumiseen.

Moni erityisherkäksi itsensä kokeva kertoo myös työyhteisöjen sosiaalisen ympäristön voimistavan erilaisuuden kokemusta. Kohtaamani erityisherkät kuvaavat ”ei-herkkyyden” normatiivisena, vallitsevana ominaisuutena, joka määrittää myös työpaikkojen sosiaalisia olosuhteita. Jo työnhakuilmoituksissa kuvataan ihannetyöntekijää, johon moni erityisherkäksi itsensä kokeva ei ole kyennyt samastumaan:

”Työn hakeminenkin on nykyään monille liian kuormittavaa... ihan siis se että jos sinulla ei ole työpaikkaa, ja haet, se on kuormittavaa. Niiden työpaikkailmoitusten lukeminen on masentavaa, koska siellä haetaan vaan semmoisia, ei-herkkiä superihmisiä.”.

Erityisherkäksi itsensä kokeva lähtee siis työhaastatteluun tai työpaikan sosiaalisiin tilanteisiin kokien itsensä vähemmistöksi, poikkeavaksi, erilaiseksi. Kokemus erityisherkkyydestä voi jopa saada kyseenalaistamaan sopivuuden tiettyyn työpaikkaan, ammattiin tai alalle. Esimerkiksi kohtaamani Terhi ja Anna pohtivat erityisherkkyyteen vahvasti liitettyä muiden tunteiden aistimista ja sen kuormittavuuden vaikutusta omaan ammatinvalintaansa toteamalla, että tietynlainen hoitotyö tai esillä olemista vaativa työ eivät olisi voineet tulla heille edes kyseeseen juuri tunteita pintaan nostavina ammatteina.

Tunteiden näyttämistä kuvataan myös perinteisesti feminiiniseksi miellettynä ominaisuutena. Esimerkiksi miesvaltaisessa organisaatiossa työskentely voi vaatia tunteiden näyttämisen tietoista kontrollointia. Toisaalta erityisherkiksi itsensä kokevat näkevät piirteen antavan myös työvälineitä erityisesti ihmisten auttamiseen liittyvissä ammateissa. Työkulttuuri ei välttämättä tätä kuitenkaan mahdollista.

Voimaantumista työelämässä

Moni kohtaamani erityisherkkä on kokenut työelämän myös merkittäväksi onnistumisen areenaksi. Parhaimmillaan heidän puheestaan piirtyy kuva työelämässä pärjäävistä, luovista, rohkeista, tunnollisista ja empaattisista työntekijöistä.

Erityisherkiksi itsensä kokevat näkevät, että erityisherkkyyden tunnistamisella ja sen myötä koetulla voimaantumisella on ollut suuri merkitys oman toimijuuden ymmärtämisessä. He tuovat esiin, miten ominaisuutta on mahdollista käyttää hyödyksi. Esimerkiksi hoiva-alalla työskentelevä Anna kuvaa ominaisuuden valjastamista työelämässä pärjäämisen mahdollistajaksi:

”Jos me kuunnellaan sitä mitä meidän keho sanoo ja mitä meidän alitajunta sanoo, niin me voidaan onnistua aika mahtavasti.”

Asiantuntijatehtävissä toimiva Leena nostaa erityisherkkyyden tunnistamisen ja tunnustamisen laajemmaksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Hänen mukaansa erityisherkkyyden huomioiminen mahdollistaisi paremman tuottavuuden ja tehokkuuden:

”Siellä työelämässä erityisesti ja koulussa ja muualla niin, pitäisi vaan ymmärtää se, erityisherkkyys, siitä on hyötyä. Silloin ihmiset on tuottavampia, myöskin yhteiskunnassa.”

Mies katselee ilmoitustaulua

Riittämättömyyttä ja rohkeitakin ratkaisuja

Erityisherkkien työelämäkokemuksiin liittyy riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita. Ne voivat vaikuttaa isoihinkin ratkaisuihin työuralla. Tunteet eivät ole vain yksilöllisiä kokemuksia, vaan ne liittyvät aina myös sosiaalisiin valtasuhteisiin.

Monet kohtaamani erityisherkät ovat kokeneet riittämättömyyttä suhteessa työelämän vaatimuksiin, esimerkiksi kykyyn työskennellä aisteja kuormittavissa ympäristöissä, sosiaalisuuteen, työnteon nopeatahtisuuteen ja työhön käytettävään aikaan. Työelämässä koettu kuormittuminen ja riittämättömyyden tunteet uuvuttavat. Työelämä voi jopa puristaa kohti sairastumista, jolloin esimerkiksi masennusdiagnoosi tuo välttämättömän katkoksen työelämään.

Erityisherkäksi itsensä kokevat pyrkivät kompensoimaan riittämättömyyden kokemuksia ja vahvistamaan toimijuuttaan hyödyntämällä erilaisia selviytymisstrategioita. Aistiärsykkeiltä voi suojautua esimerkiksi vastamelukuulokkeilla ja sosiaalisista tilanteista hakea taukoa ”menemällä vessaan hengittelemään ja olemaan hiljaa”.

Vastuu omasta hyvinvoinnista voidaan ottaa omiin käsiin jättäytymällä tilapäisesti työelämän ulkopuolelle.

Selviytyminen voi tarkoittaa myös omaehtoisten katkosten hakemista työssä käymiseen, esimerkiksi opiskelijaksi ryhtymistä. Työurien katkokset erityisherkiksi itsensä kokevien työelämäkuvauksissa kertovat tarpeesta määritellä omaa tilaa ja asemaa työmarkkinoilla uudelleen omaa hyvinvointia paremmin tukevaksi. Vastuu omasta hyvinvoinnista voidaan ottaa omiin käsiin jättäytymällä tilapäisesti työelämän ulkopuolelle.

Katkosten hakeminen voi sysätä erityisherkäksi itsensä kokevan epävarmempaan työmarkkina-asemaan. Ristiriitaisuudet ja riittämättömyyden tunteet voivat muodostua niin isoiksi haasteiksi, että ne johtavat työmarkkinoiden epävarmuuden logiikalle ”antautumiseen”. Jotkut ovat siirtyneet perinteisestä viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä työskentelyn mallista erilaisiin joustavuutta tuoviin ratkaisuihin, kuten yrittäjyyteen, osa-aikatyöhön, työttömyyteen, uudelleenkouluttautumiseen tai alanvaihtoon.

Kaikki nämä ovat poikkeamia työelämän normista ja voivat siirtää erityisherkiksi itsensä kokevia lähemmäs marginaalia, eriarvoisuuden kynnykselle. Käytännössä tämä voi tarkoittaa ainakin tilapäisesti pienempää ja epävarmempaa toimeentuloa. Erityisherkkien kokemukset ovat linssi työelämän eriarvoistaviin käytäntöihin, joihin oma aineistoni antaa vasta viitteitä.

Vanha kartta jonkun käsissä

Erityisherkkyys linssinä työelämän käytäntöihin

Erityisherkkien kokemukset nostavat korostetusti pintaan nykypäivän työelämän äärimmilleen viedyn tehokkuuden ja tuloksellisuuden vaateet. Työelämä nähdään pahimmillaan aisteja ja mieltä kuormittavana, meluisana, keskittymistä haastavana, paineistettuna, suorituskeskeisenä ja monin tavoin vaativana toimintaympäristönä. Parhaassa tapauksessa yksilölliset tarpeet huomioivat käytännöt ja mahdollisuudet omien vahvuuksien hyödyntämiseen taas vahvistavat toimijuutta ja siivittävät onnistumisiin. Moni navigoi työelämän aalloilla omia yksilöllisiä väyliään.

Työelämän eetokseen liittyy voimakas yksilöllisen vastuun ja itsen muokkaamisen vaade. Tämä haastaa erityisherkiksi itsensä kokevia etsimään erilaisia keinoja sopeuttaa omaa olemistaan ja hallita itse omaa toimintaansa ja hyvinvointiaan työelämässä. Moni on tässä myös kokenut onnistuneensa hyvin. Samalla koetaan myös tarvetta nostaa esiin ja pyrkiä muuttamaan työelämän paineistavia ja kuormittavia käytäntöjä.

Erityisherkkien kokemukset työelämän ristiaallokoissa navigoimisesta kertovat tarinaa työelämän käytäntöjen merkityksestä hyvinvoinnille. Näistä kokemuksista erityisherkiksi itsensä kokevat toivovat keskusteltavan jokaisella työpaikalla.

 

***

Tekstissä esiintyvien haastateltavien nimet on muutettu.

Kuvat: bannerikuva Headway (Unsplash), tekstin kuvat järjestyksessä Pixabay, Pexels, Pixabay, Pixabay

Kirjoittaja

Reeta Hautaniemi

Reeta Hautaniemi

VTM Reeta Hautaniemi on tohtorikoulutettava Turun yliopistossa sosiologian oppiaineessa Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelmassa. Väitöskirjatutkimuksessaan hän tarkastelee erityisherkkien kokemuksia ja kollektiivista toimijuutta. Tutkimushanketta rahoittaa Koneen Säätiö. Hautaniemi työskentelee myös projektitutkijana Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Aron, E.N., Aron, A., Jagiellowicz, J. (2012): Sensory processing sensitivity: a review in the light of the evolution of biological responsitivity. Personal Social Psychology Review 16 (3), 262 – 282.

Greven C.U., Lionetti F, Booth C, Aron E.N., Fox E, Schendan H.E, Pluess, M, Bruining H, Acevedo B, Bijttebier P, Homberg J (2019): Sensory Processing Sensitivity in the context of Environmental Sensitivity: A critical review and development of research agenda. Neuroscience and Biobehavioral Reviews 98 (2019) 287 – 305.

Ollila S, Kujala A (2020): Moninaisuus työelämässä ja johtamisessa - erityisherkät persoonat työssä. Hallinnon tutkimus 2/2020.

 

Avainsanat: työ työelämä

– 27.1.2021