DocPoint: Riippuvuuteen vietellyt

Venäläinen School of Seduction -dokumentti seuraa viettelykurssille osallistuneiden naisten elämää, jota värittää toivo vaikean taloudellisen tilanteen parantamisesta parisuhteen avulla. Venäjällä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on syvä, ja noin 20 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä. Viettelykurssia voi tulkita self help -kulttuurin tuotteena: se tarjoaa yhden strategian, jonka avulla yksilö voi yrittää pärjätä laajemman eriarvoisuuden kanssa.

School of Seduction -elokuvan ohjaaja Alina Rudnitskaya kuvaa kolmea venäläisnaista, jotka osallistuvat Viettelykoulu-nimiselle, keski-ikäisen miesohjaajan vetämälle kurssille. Kurssin ohjaaja nauttii selvästi huomiosta, jota saa yksinomaan naispuolisilta kurssilaisiltaan.

Viettelykurssilla naisille opetetaan, kuinka olla naisellinen ja seksuaalisesti viehättävä, joskin samalla kunniallinen. Lopullisena tavoitteena on pitää kiinni heteronormatiivista parisuhteesta tai päästä sellaiseen. Naisten odotetaan pitävän hauskaa seksuaalisuutensa ja naisellisuutensa kehittämisen parissa, mutta päämääränä on täyttää kumppanien tai potentiaalisten kumppanien tarpeet.

Dokumentti voi ottaa riskin, että sen aihe tulkitaan vain “Putinin Venäjän” ongelmaksi, sillä Venäjän itsevaltaiseen johtajaan viitataan usein, ja dokumentissa kuvataan hieman eksotisoiden neuvostotyylisiä kerrostaloja ja alusvaatteissaan tanssivia venäläisnaisia. Elokuva nostaa kuitenkin esiin tärkeitä kysymyksiä luokan ja sukupuolen suhteesta sekä taloudellisesta ja seksuaalisesta sorrosta.

Kolme naista kuohuviinlasit kädessä alusvaateosastolla

Luokkanoususta unelmoimassa

Dokumentti seuraa Lidan, Vikan ja Dianan elämää useita vuosia viettelykurssin jälkeen. Samalla, kun naiset etsivät miestä kurssin avulla, he kaikki kertovat elokuvan eri kohdissa siitä, kuinka ovat taloudellisesti riippuvaisia miehistään tai potentiaalisista mieskumppaneistaan.

Lida, joka elää äitinsä kanssa ja haluaisi lapsen, kysyy: “Mutta millaiseen elämään synnytän lapsen? Tähän köyhyyteen? Tähän asuntoon?” Vika, joka sittemmin jättää kumppaninsa, tunnustaa olevansa riippuvainen miehensä rahoista. Mies taas tietää, ettei Vika pärjää ilman häntä. Diana puolestaan sanoo, että haluaa löytää miehen, koska elää vaikeissa olosuhteissa ja hänellä on lapsi.

Viettelykurssista vaikuttaa tulevan ratkaisu naisten jatkuviin taloudellisiin vaikeuksiin. Dokumentti kertoo yhteiskunnassa ylöspäin liikkumisen unelmasta, jonka kolme naista haluaa heterosuhteen avulla saavuttaa.

Millaisia yhteyksiä taloudellisten suhteiden, seksuaalisuuden ja sukupuolen välillä siis on?

Venäjä tarjoaa oivallisen esimerkin tämän kysymyksen tarkasteluun.  Kuten dokumentissa kuullaan, “20 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä, ja rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on suurin sataan vuoteen”. Globaalin kapitalismin piiriin liittyminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on kasvattanut merkittävästi sosiaalista eriarvoisuutta, mikä on johtanut syvään köyhyyteen ja uusrikkaiden luokkien syntymiseen.

Sosiaalisia muutoksia ja sukupuolta koskeva tutkimus Venäjällä on osoittanut, että valtiollisen sosialismin loppua seurasivat uudenlaiset sukupuolten välisen epätasa-arvon muodot, pula kokoaikaisista töistä ja sosiaalisen hyvinvoinnin romahdus. Myös muissa maissa kuin Venäjällä tehty tutkimus on osoittanut, että talouskuripolitiikka ja siihen liittyvät leikkaukset voivat vaikuttaa enemmän naisiin, jotka ovat useammin töissä julkisella sektorilla ja pienipalkkaisissa töissä tai elävät sosiaaliturvan varassa.

Mies ja nainen keittiön pöydän ääressä

Mitä pidämme työnä?

Yksi keskeinen ongelma sukupuolen, luokan ja taloudellisen sorron ytimessä on kysymys siitä, millaista toimintaa kapitalistisessa taloudessa ylipäätään pidetään työnä. Lida tuo esiin tämän ongelman hyvin yksinkertaisella tavalla.

Viettelykurssin jälkeen Lida onnistuu avioitumaan miehen kanssa. Tämän jälkeen hänestä tulee lasta hoitava kotiäiti, jonka mies ei ole koskaan kotona. Kun Lida pyytää miestään auttamaan häntä työn löytämisessä ja pelastamaan hänet kotona olemisen ansasta, hänen miehensä vastaa: “Mutta kuka tekee ohukaiseni? Kuka tekee adjika-kastiketta?” Lida vastaa: “Maksa sitten minulle! 150 000 ruplaa kuussa!”

Lida tuo esiin jaon palkalliseen ja palkattomaan työhön. Työnä pidetään vain tuottavaa toimintaa kodin ulkopuolella, ja sen sijaan kotona tehtävä, työntekijöitä uusintava ja muiden työn mahdollistava työ – kuten ruuanlaitto, siivoaminen ja lasten tai vanhusten hoivaaminen – nähdään tuottamattomana ei-työnä. Toisin sanoen nämä tuottavalle taloudelle välttämättömät työt ovat palkatonta työtä.

Lidan tarina on tyypillinen monille äideille Venäjällä, sillä käytännössä lapset pääsevät päivähoitoon vasta kolme vuotta täytettyään. Tämä saa naiset pysymään pitkiä aikoja kotona palkattoman työn parissa, mikä antaa valtiolle mahdollisuuden säästää päivähoidon järjestämisessä.

Kirjassaan Caliban and the Witch marxilainen feministi Silvia Federici Italiasta jäljittää niitä historiallisia olosuhteita, joissa naiset on suljettu pois julkisesta tilasta ja tuottavasta työtä ja rajattu uusintava työn ja kodin piiriin. Federici väittää, että ennen kapitalistista tuotantoa julkisen ja yksityisen – eli palkallisen ja palkattoman – työn välillä oli hyvin vähän eroa.

Siirtymä feodalismista kapitalismiin nojasi siihen, että naisten kehot omittiin työläisten tuottamiseen eli uusien työläisten synnyttämiseen ja kotitaloudesta huolehtimiseen. Tämän seurauksena kehosta ja kodista tuli naisille sama asia kuin tehtaista työläismiehille. Ero on siinä, että ruuanlaitto ja lastenhoito ovat palkatonta työtä.

Naisellisuuteen investoimassa

Viettelykurssia voi tulkita myös make over- tai self help -kulttuurin näkökulmasta. Self help -kulttuurin, kuten vaikka psykologisen kirjallisuuden, life coachingin tai tässä tapauksessa viettelykurssien, analyysit tarjoavat yhden näkökulman, josta nykykapitalismin toimintaa voi ymmärtää.

Self help -kulttuuri on tunnusomaista yhteiskunnalle, jossa yksilöiden odotetaan ratkaisevan taloudelliset ongelmansa ja tulevan toimeen eriarvoisuuden kanssa investoimalla itseensä. Ihmisten odotetaan siis ratkovan ongelmiaan erilaisten yksilöllisten ja kaupallisten strategioiden avulla – meditoimalla, juomalla vettä, joogaamalla, life coaching -palveluita käyttämällä, lukemalla populaaripsykologisia oppaita, olemalla positiivisia – sen sijaan, että he yhdessä toimien kamppailisivat järjestelmää vastaan.

Suvi Salmenniemen ja Maria Adamsonin analyysi venäläisnaisille suunnatusta self help -kirjallisuudesta on osoittanut, että arvokkaaksi naiselliseksi subjektiksi tuleminen vaatii suuren määrän työtä. Sellaista on esimerkiksi naisellisuustyö ja seksuaalisuustyö, kuten oman ruumiin tai seksuaalisen halun työstäminen. Tällainen työ toimii arvon keräämisen strategiana, jolla pyritään turvaamaan parempi asema luokkajärjestyksessä.

Naisellisuus on toimintakelpoinen resurssi, jota kehittää ja vaihtaa, kun muista resursseista on pulaa.

Samaan tapaan Rudnitskayan kuvaama viettelykurssi voidaan nähdä yksilöllisenä ja sukupuolittuneena strategiana, jonka avulla suunnistaa taloudellisessa eriarvoisuudessa heteroseksuaalisen parisuhteen toivossa. Parisuhde oletettavasti johtaisi parempaan taloudelliseen asemaan (vaikka, kuten dokumentti osoittaa, tämä on riskialtis strategia). Naisellisuudesta tulee siis investoinnin muoto ja pääomaa, jota naisten odotetaan kehittävän ja vaihtavan taloudelliseen pääomaan heteronormatiivisessa sopimussuhteessa.

Naisellisuus onkin toimintakelpoinen resurssi, jota kehittää ja vaihtaa, kun muista resursseista on pulaa. Kun naiset kehittävät jatkuvasti ja pikkutarkasti kehollista ja seksuaalista pääomaansa, taustalla piilee vaihdon logiikka. Naisellisuus pääomana ja investointina täytyy tulkita syvän taloudellisen eriarvoisuuden kontekstissa, jonka kanssa sukupuolittuneet ja seksuaaliset jaot risteävät.

 

***

School of Seduction -dokumentti esitetään DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla maanantaina 27.1., lauantaina 1.2. ja sunnuntaina 2.2.

DocPoint-festivaali järjestetään Helsingissä 27.1.–2.2.2020.

***

Kuvat: Elokuvan pressimateriaalia

Tekstin käännös: Ilmiön toimitus

Kirjoittaja

Daria pic

Daria Krivonos

Daria Krivonos työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikössä (EuroStorie). Krivonos on sosiologi, joka on erikoistunut tutkimuksessaan sukupuoleen, siirtolaisuuteen, työhön, rodullistamiseen sekä kriittiseen rodun ja valkoisuuden tutkimukseen.

Lue seuraavaksi

Avainsanat: docpoint eriarvoisuus katsottua sukupuoli venäjä

– 27.1.2020