Töissä: Sosiologi Ilosaarirockin taustalla

Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis on sosiologi, joka on aina viihtynyt erilaisten kulttuuriprojektien parissa. Opiskeluaikana Varis innostui esimerkiksi kulttuuristen makujen teorioista, jotka auttoivat ymmärtämään erilaisia musiikkimakuja.

Kun hellevaatteisiin sonnustautunut festarikävijä pomppii onnellisena lempiartistinsa keikan eturivissä, huipentuu työ, jonka festivaalin taustajoukot ovat aloittaneet melkein vuotta aiemmin. Ilosaarirockin taustatiimistä löytyy myös sosiologi, festivaalin vastaavana tuottajana toimiva Petri Varis.

“Olen puuhaillut kulttuurin parissa pienestä asti sekä tekijänä että kokijana. Olen soittanut bändeissä ja perustanut esimerkiksi 10-vuotiaana sirkuksen. Niinpä oli loogista lähteä lukion jälkeen opiskelemaan kulttuurintutkimusta”, Varis kertoo.

Joensuun yliopistossa opiskellut Varis valitsi pääaineekseen taiteensosiologian ja innostui etenkin ranskalaisen kulttuurisosiologi Pierre Bourdieun opetuksista. Jo aiemmin hän oli miettinyt, mistä musiikkimaku syntyy tai miksi tietynlaisen kulttuurin kuluttaminen on hyväksyttävämpää kuin toisen. Siksi Bourdieun teoria erilaisista kulttuurisista mauista ja niillä erottautumisesta tuntui kiinnostavalta.

Kandintutkinnon jälkeen Varis vaihtoi taiteensosiologiasta yleisen sosiologian puolelle. “Taiteensosiologiassa oli käyty läpi kaikki klassikot ja teoriat, ja sen jälkeen loppu oli laskettelua”, hän muistelee.

2000-luvun alkupuolella The Rasmus, Nightwish ja moni muu suomalainen bändi löi läpi maailmalla, ja musiikin viennistä tuli Suomessa nopeasti kova sana. Petri Varis tutki gradussaan siitä, miten opetusministeriön avustuspäätöksissä musiikin rahoituksen perusteet ja päätösten kielenkäyttö muuttuivat. Kulttuurin tukemista perusteltiin yhä useammin taloudellisella hyödyllä, Varis huomasi.

“Minulla oli graduaiheen valinnassa omakin etu mielessä. Olin gradua tehdessäni jo töissä Rokumentti-elokuvafestivaalin tuottajana ja tein koko ajan rahoitushakemuksia. Oli aika opettavaista kahlata läpi valtava määrä rahoituspäätöksiä ja analysoida, mitä rahoittaja kulttuurilta haluaa.”

Tylsä harjoittelu töykkäsi urapolulle

Opintojensa aikana Varis päätyi harjoitteluun Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun. Oli heinäkuu, eikä Variksella ollut muuta tekemistä kuin päivittää sähköpostilaatikkoaan siinä toivossa, että hänen tekemäänsä kyselyyn tulisi edes yksi uusi vastaus, jota voisi analysoida. Hän kysyi avokonttorin ainoalta toiselta paikalla olevalta työntekijä, mitä tämä puuhasi ja oliko avulle tarvetta.

“Työkaverini oli järjestämässä Rokumenttia, ja päädyin mukaan tuottamaan sitä. Olisin voinut lähteä tuona kesänä harjoitteluun myös musiikin vienninedistämisyksikköön. Välillä olen miettinyt, miltä elämä näyttäisi nyt, jos olisin valinnut toisin”, Varis naurahtaa.

Varis on nyt työskennellyt Joensuun Popmuusikot ry:ssä yli kymmenen vuotta, ensin Rokumentti-elokuvafestivaalin tuotannon tehtävissä ja viimeiset kolme vuotta Ilosaarirockin vastaavana tuottajana. Nykyisessä työssään Varis huolehtii siitä, että kaikki festivaalin yli 60 000 lippua tekevät kauppansa. Hän myös pyörittää Ilosaarirockin viestintää ja markkinointia, hoitaa yritysyhteistyötä ja vastaa lähes 50-vuotiaan festivaalin brändistä.

“Suurin osa työstäni ei liity suoraan siihen, mitä opiskelin yliopistossa. Varsinkin viestinnässä on kuitenkin iloa siitä, että osaa hahmottaa kokonaisuuksia ja syy–seuraussuhteita”, Varis sanoo. Tärkeintä, mitä sosiologian opinnoista jäi käteen, oli hänen mielestään tietynlainen ajattelun kehittyminen.

“Osaan tunnistaa tiedon, suhtautua asioihin kriittisesti ja kysyä kysymyksiä. Se on tosi arvokasta.”

Ammattimaisemmat tekijät, vaativampi yleisö

Festivaalin tuottaminen on nykyään kokoaikainen ja ympärivuotinen työ. Tekemisen määrä lisääntyy Variksen mukaan keväisin samaa tahtia kuin valon määrä kasvaa. “Mutta aika pitkälle kesään tätä pystyy nykyään tekemään pääasiassa arkisin yhdeksästä viiteen.”

Tässä on tapahtunut muutos. Festivaalien tekeminen on Variksen mukaan ammattimaistunut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana huimasti. Joensuun Popmuusikoilla oli 2000-luvun alussa yksi ihminen töissä, nyt kahdeksan.

“Ennen kulttuurialalla oli enemmän sellaista elämäntapameininkiä. Olen itsekin tehnyt paljon näitä hommia nuoruuden innolla ja ilman palkkaa. Mutta nyt festarien tekemisestä on tullut työtä, ja tuotantoa on meilläkin voitu kehittää niin, että täällä ei tehdä kroonisesti liikaa töitä”, Varis toteaa. Suurin osa työntekijöistä on entisiä vapaaehtoisia tai projektityöntekijöitä, jotka ovat luoneet työpaikkansa itse.

Festivaalin järjestäminen ei edelleenkään onnistuisi ilman vapaaehtoisia. Variksen mukaan kyse on myös yhdistystoiminnan arvoista: kaikki kiinnostuneet halutaan mukaan tekemään festivaalia. Yläkoululaiset voivat esimerkiksi suorittaa rokkitetin Ilosaarirockin tuotannossa.

"Maut muuttuvat aina, ja vanhemman polven edustajilta tulee palautetta, että nuorempien kuuntelema musiikki on kamalaa."

Entä onko festivaaliyleisö muuttunut 10 vuodessa? Ainakin kävijöiden vaatimustaso palveluiden suhteen on kasvanut, Varis arvioi. Ruoka- ja juomatarjonnalta odotetaan enemmän kuin ennen.

“Muuten on vaikea sanoa, mikä on muuttunut. Maut muuttuvat aina, ja vanhemman polven edustajilta tulee palautetta, että nuorempien kuuntelema musiikki on kamalaa”, Varis naurahtaa.

Kuva: Arttu Kokkonen