The Last of Us, fanien yhteisöllisyys ja käänteentekevät henkilökohtaiset todistukset videopeleissä

Videopelit voivat herättää pelaajissa voimakkaitakin kokemuksia. Arvostettu The Last of Us -videopelisarja on saanut pelaajat kuvailemaan pelikokemuksen syvyyttä uskonnollista puheenpartta muistuttavilla ilmaisuilla. Pelisarjaan liittyvät elämänmuutoskertomukset ovat yksi osoitus siitä, miten merkityksellisiä ilmiöitä peleistä voi pelaajille tulla.

Digitaaliset pelit vaikuttavat pelaajiin syvästi. Internetin eri keskustelufoorumit ovat täynnä peleistä kiinnostuneiden ihmisten puhetta siitä, miten merkittävä jokin peli on heille ollut. Fiktiiviset maailmat ovat upottavia, jopa ohjeistavia. Pelien merkityksellisyys asettuu monipuoliseen valoon, kun uskontotieteellinen näkökulma asetetaan rinnalle. Tarjoavatko pelien merkitykselliset maailmat pelaajille katsomuksellista pohdintaa ja millä tavoin?

Tässä tarkastelemani The Last of Us -pelisarjan päähenkilöt Ellie ja Joel ovat kiinnittäneet pelaajien huomion merkittävinä ja tärkeinä hahmoina. The Last of Us kertoo selviytymistarinan globaalin zombiepandemian romahduttaman maailman keskellä elävistä selviytyjistä.

Joel, keski-ikäinen mies, asuu viimeisissä Yhdysvaltojen karanteenikaupungeissa, runneltujen rakennusten ja yhteiskunnallisen sekasorron keskellä. Maassa riehuu sairastuneiden joukkoja − entisiä ihmisiä, nykyisiä hirviöitä − jotka mielipuolisesti repivät kaiken paloiksi tartuttaen sairauttaan eteenpäin selviytyjiin.

Vastarintaliike Fireflies on jo vuosien ajan pyrkinyt kumoamaan maassa vallassa olevaa itsevaltaista hallintoa, tosin itsekin väkivaltaisia keinoja käyttäen. Ryhmä palkkaa Joelin salakuljettamaan Ellie-nimisen tytön ulos kaupungista maan poikki sairaalaan, jossa Ellie olisi mahdollisesti avain uuteen lääkkeeseen.

Matkan aikana parivaljakon välille muodostuu vanhemman ja lapsen kaltainen perhesuhde, joka jatkaa vahvistumistaan pelin loppuun saakka.

Pelijulkaisija ja -studio Naughty Dogin The Last of Us -pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2013. Aiemmin elokuvallisista peleistään tunnettu studio oli päättänyt tehdä jotain muuta mainetta niittäneiden, Indiana Jones -henkisten Uncharted-seikkailupelien ja vielä vanhemman Crash Bandicoot -pelisarjan jälkeen.

The Last of Us -peleistä tulikin draamallisen videopelitarinakerronnan tienraivaajia. Pelin jatko-osa The Last of Us Part II julkaistiin vuonna 2020, ja tänä vuonna ilmestyi HBO:n suoratoistopalvelussa pääosin pelisarjan ensimmäiseen osaan perustuva, suureen menestykseen noussut televisiosarja.

Jaetut todistuspuheet kutsuvat yhteisön kokoon

Tunneilmaisultaan voimakas The Last of Us on tehnyt moneen pelaajaan syvän vaikutuksen. Pelisarjan fanit ovat muodostaneet verkkoalustoilla pelisarjan ympärille yhteisöjä jakaen heille mielekkäimpiä ja merkittävimpiä tapahtumia peleistä ja hahmoista. Hahmoja kiitellään, he tuovat toivoa pelaajien arkeen ja heitä saatetaan jopa puhutella, aivan kuin hahmot olisivat ylpeitä pelaajista, kun pelaajat jatkavat selviytymistä elämissään.

Pelien, ja sarjan, selviämisen teema alleviivataan pelistä nostetulla sanomalla: ”Endure and survive” – ’kestä ja selviä’.

Monet pelaajat ovat todenneet, että koska The Last of Us -pelihahmo Ellie tulee selviämään, voivat hekin selvitä elämänsä koitoksista. Tosin Ellien ja Joelin alkuperä on taitavan käsikirjoituksen tulos.

Nettiyhteisöissä peliä ihailevat pelaajat ovat omaksuneet tietynlaisen ylistyksellisen puheenparren kirjoituksissaan: ”Tämä peli on muuttanut elämäni”. Kokemusta havainnollistaa erään foorumikäyttäjän kirjoitus:

”Ei väliä miten vaikeaksi masennus tai bipolaari tai ahdistus käy, aina löytyy tarkoitus olla täällä, ei tehdä mitään tyhmää, eikä pitää kiinni negatiivisista ajatuksista. Ja voin antaa pari esimerkkiä: minun äitini, minun kaksi nuorempaa siskoa, minun isoisäni, minun ystäväni, hemmetti, jopa minun pieni koiranpentuni, joka tässä nukkuu sängyssäni juuri nyt. Aina löytyy jotain, jonka vuoksi taistella elämässä. Aina löytyy jotain mikä antaa elämälle merkityksen. Sanoisin, että tämä tarina alleviivaa tämän sanoman.”

The Last of Us -peleihin liittyvien todistuspuheiden tyylissä ja kerronnan aiheissa on samankaltaisuutta uskonnollisiin todistuspuheisiin, jollaisia ihmiset usein uuteen uskoon kääntymisen hetkellä tai uskoa vahvistaakseen julistavat. Tämän voi havaita erityisesti karismaattiskristillisen todistuspuheen tyylissä: siinä ylistetään, kiitetään ja kerrotaan, miten usko on pelastanut aiemman elämän haasteilta.

Uskonnollisten todistuspuheiden lailla pelaajat kertovat ja kirjoittavat heille syvästi tärkeistä kohtaamisista pelien parissa. Kuten eräs foorumikeskustelija kirjoittaa:

”No… lyhyesti, voisi sanoa, että TLOU on opettanut minut arvostamaan elämää paljon enemmän – ystäviä, perhettä, pieniä hyviä asioita – ja auttanut minua eteenpäin sekä olemaan vähemmän peloissani. En tiiä. Se on ylipäänsä mukava ja tuki omalla tavallaan.”

Todistuspuheiden malli sisältää erityisesti ryhmään kuulumisen vahvistamista, ja samalla tietynlainen sisältö hyväksytään ryhmässä oikeanlaiseksi todistukseksi. Todistuspuhe esitetään ja kerrotaan muille. Ryhmään kuuluminen on ennen kaikkea palkitsevaa, sillä henkilö hyväksytään vertaistensa joukkoon.

The Last of Usin selviämisen tarina, ja pelaajan oman elämän selviämisestä kertominen risteävät samankaltaisesti pelaajien puheissa. Foorumikeskusteluissa vahvistetaan omakohtaisten tarinoiden kertomista ja ryhmäänkuulumista:

”Taas yksi esimerkki siitä, miten Ellie ja Joel muuttavat jonkun elämän! Aivan kuten minunkin! Olen niin ylpeä tästä kirjoittajasta! Kiitos kun postasit tämän. Olen niin onnellinen puolestasi! Sinä olet yksi meistä!”

Kertomuksia käännekohdista

Todistuspuheet liittyvät usein ihmisten kertomuksiin elämän syvistä käännekohdista eli elämänmuutosnarratiiveihin. Elämänmuutosnarratiivi on usein myönteinen kertomus, jossa aiempi vaikea elämäntilanne tai identiteettiin liittyvä pohdinta saa tukea ja siihen haetaan vertailukohta pelimaailman tapahtumista ja hahmoista.

Pelaajien puheissa erityisesti Ellie-hahmon esimerkki on tuonut tukea seksuaali-identiteetin pohdintoihin, sillä maailmanlopun keskellä Elliekin selviää kaikesta huolimatta.

Usein tässä mainitaan pelisarjan vuonna 2013 ilmestynyt lisäosa (lyhennettynä DLC, "downloadable content") Left Behind, kuten tämän foorumikeskustelijan kirjoituksessa:

”Yksi elämääni suurimpia muuttaneita asioita tästä pelistä on Left Behind, jonka jälkeen aloin löytämään itseni. Minulta kesti neljä vuotta käsittää olevani biseksuaali. Sisässäni oli jotain, joka kirkui pelattuani dlc:n. Tunsin jotain enemmän, kuin vain mieltymystä tarinaan, oivallukseen, että Ellie olisi lesbo. Tunne oli se, että saatoin samaistua hänen seksuaalisuuteensa aivan toiselta tasolta, koska en itse ollutkaan niin hetero kuin kuvittelin olevani!”

Pelaajien todistuspuheiden rinnakkain asettelu uskonnollisen todistuspuheen kanssa kertoo jotain kulttuurisesta vaikuttavuudesta, tavasta puhua tärkeistä ja merkittävistä asioista. Populaarikulttuurin tutkija ja uskontotieteilijä Sean McCloud on esittänyt, että kieli ja kuvaukset, joita käytämme puhuessamme meille tärkeistä asioista, voivat lainautua uskonnosta, sillä se mielletään aihealueeksi, jossa tärkeää kieltä käytetään. Pelaajien tekemä rinnastus puheessaan käänteentekevistä kohtaamisista videopeleissä kertoo miten tärkeää ja vakavaa tämä todella on ollut pelaajille.

Pelien inspiroivat yhteisöt

The Last of Us onkin saattanut ympärilleen myös yhteisöllisiä perinteitä, kuten pelin tarinamaailmasta nousevan ”Outbreak Day” -juhlapäivän viettäminen 26. syyskuuta. Fanien ja pelistudion viettämä päivä juhlistaa sekä peliä että pelitarinan pandemian alkamispäivää. Faniperinteet ovat kuitenkin muuttuvaisia, ja vuonna 2020 oikean pandemian aikana päivän nimi vaihdettiin muotoon ”The Last of Us Day”.

Pelien kulttuurisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden voi nähdä yleisesti myös niin kutsutussa ”Scully-efektissä”. Tämän mukaan erityisesti 1990-luvulla vaikuttaneessa scifi-tv-sarjassa Salaiset kansiot esiintyneen, Gillian Andersonin esittämän agentti Dana Scullyn hahmo on toiminut esimerkkinä STEM-alan, eli luonnontieteiden ja insinööritieteiden, pariin päätyneille naisille. Scullyn hahmo on näyttänyt mallin ja roolin toimia tieteentekijänä − ja selvitä. The Last of Usin kohdalla Ellie ja Joel ovat taas toimineet pelaajien jokapäiväisen jaksamisen innoittajina.

Pelaajilla ja katsojilla on mielipiteitä, joilla on merkityksiä populaarikulttuurin tuotannoissa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa. Uskontojen ja yhteiskunnan tutkijoiden kannattaakin olla kiinnostuneita videopeleistä ja niiden pelaajista.

Aivan kuten The Last of Us, sadut ja tarinat tukevat ja tarjoavat peilipintaa ihmisten elämiin, myös uskonnot tarjoavat myötäelämistä suurten tarinoiden äärellä.

Ilmiöiden rinnakkain asettaminen tarjoaa kiinnostavia huomioita molempien toiminnasta, yhteisöistä ja merkityksenluonnin tavoista. Media ja fiktio, jotka mahdollistavat suurten kysymysten pohdinnan − miten jaksaa ja selvitä elämässä − tarjoavat paikan eksistentiaaliselle pohdinnalle.

Niin ikään uskonnon ja maallisen rajat häilyvät kuvatun kaltaisissa ”eksistentiaalisissa kulttuureissa”. Nämä ovat myös (digitaalisia) paikkoja ja yhteisöjä, joissa pohtia elämän suuria kysymyksiä: minuutta, toivoa huomisesta ja omien haasteiden voittamista. Tämänkaltaisia tiloja videopelikulttuurit tarjoavat tänä päivänä.

Juuri sellaisia, joita The Last of Us -fanit luovat ja ylläpitävät.

Kaikki lainaukset suomentanut kirjoittaja englanninkielisistä internetkirjoituksista. Teksti perustuu kirjoittajan artikkeliin "How video games changed my life": Life-Changing Testimonies and The Last of Us.

***

Kuvat: kaikki muut kuvat Naughty Dog, paitsi Pedro Pascalin ja Bella Ramseyn kuva Liane Hentscher/HBO.