Avainsanat: kotityö sukupuoli

Metakotityö uuvuttaa naiset

– 20.6.2018

Näkymätön kotityö kasautuu suomalaisten heteroparien arjessa usein naisen kontolle. Miksi organisointi- ja suunnittelutyöhön ryhtyminen ja kokonaisvastuun kantaminen kotitöistä ei usein tunnu miehistä luontevalta, vaikka muihin kotitöihin tarttumisessa ei olisi ongelmaa?

Mitä kaikkea tapahtuu, kun peset pyykkiä? Ainakin täytät pesukoneen vaatteilla, lisäät pesuainetta ja käynnistät ohjelman sekä kuivaat pyykit tavalla tai toisella. Pyykinpesuun sisältyy myös lukuisia muita vaiheita. Mietit, koska ehdit pestä pyykkiä ja mitkä vaatteet kaipaavat pesua pikaisimmin. Mitkä kaikki pyykit voi pestä samassa koneessa? Milloin pesuohjelma pitää viimeistään aloittaa, jotta pyykit ehtii rumpukuivata ennen kuin taloyhtiön hiljaisuusaika alkaa? Mitkä vaatteet voi laittaa kuivausrumpuun ja mitkä tulee ripustaa kuivumaan? Pyykinpesuun ja muihinkin kotitöihin liittyy paljon enemmän työtä kuin yleensä tulee ajatelleeksi.

Naiset tekevät paljon miehiä enemmän kotitöitä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Esimerkiksi Eeva Jokinen huomauttaa, että kotityöt on perinteisesti mielletty naistapaisiksi eli naisille sopiviksi töiksi ja että naisten nähdään osaavan kotitöitä ”kuin luonnostaan” paremmin kuin miesten. Kotitöiden sukupuolittuneisuutta on tärkeää tutkia, jotta perhe-elämästä sekä sen yhdistämisestä työelämään tulisi tasa-arvoisempaa.

Suomalaismiehet osallistuvat kotitöihin yhä enemmän. Vaikka mies tekisi suunnilleen puolet konkreettisista kotitöistä, kuten tiskaamisesta tai imuroimisesta, monet heterosuhteessa elävät naiset tuntevat silti tekevänsä enemmän kotitöitä. Ennen kaikkea kotitöiden tekeminen uuvuttaa naisia enemmän kuin miehiä. Miksi näin on?

Näkymättömästä kotityöstä tuli keskustelunaihe suomalaisessa mediassa, kun toimittaja Jenny Lehtinen kirjoitti lokakuussa 2015 kolumnin Metatyö räjäyttää äidin pään! Kolumnissa Lehtinen esittelee termin metatyö: näkymättömän kotityön, joka on erityisesti naisten taakkana. Hän kuvailee sitä jatkuvana aivotyönä ja pieninä, osittain näkyvinä ekstrahommina, joita on vaikea tunnistaa mutta jotka pikku hiljaa uuvuttavat perheen naisen. Naiset tekevät myös osan monista puolisonsa kotitöistä: he tekevät aloitteen, muistuttelevat tai neuvovat niissäkin kotitöissä, joiden pitäisi olla miehen vastuulla. Mies saattaa kuljettaa lapsen jalkapalloharjoituksiin, mutta nainen on sitä ennen valmistanut eväät, muistuttanut miestä ilmoittamaan lapsen leirille sekä miettinyt, milloin pelivarusteet ehtisi pestä.

Metakotityö on useimmille vieras käsite. Sen kaltaisia asioita on tutkittu sosiologisesti, mutta joko pintapuolisesti tai rajatusta näkökulmasta. Esimerkiksi Anneli Miettinen on maininnut, että kotitöihin liittyy paljon suunnittelua, organisointia, standardeja ja vastuunkantoa. Mitä kaikkea tämä työ sisältää, ja miksei sitä tunnisteta? Miksi se ei ole alkanut jakautua tasaisemmin naisten ja miesten kesken toisin kuin muut kotityöt?

Selitän työn jakautumista teorioilla habituksesta ja sukupuolisopimuksista ja tekemilläni metakotityön jakautumista käsittelevillä haastatteluilla. Haastattelin kahdeksaa suomalaista heteropariskuntaa, joiden osapuolet olivat iältään 34–48-vuotiaita.

Mitä metakotityö on?

Haastateltavieni mukaan metakotityö on näkymätöntä, valmistelevaa kotityötä. Se sisältää ainakin kotitöiden suunnittelua ja organisointia, kotitöihin liittyvää laadunvalvontaa sekä kokonaisvastuunkantoa kotitöistä. Metakotityön tarkoitus on tehdä työnteosta sujuvampaa. Sitä tarvitaan, jotta kaikki tarvittavat kotityöt saadaan tehtyä ajallaan ja hyvin.

Kuhunkin kotityöhön liittyy suunnittelua ja organisointia. Esimerkiksi ruuanlaitosta haastateltavani löysivät monenlaisia metakotitöitä. Täytyy miettiä, mitä syödään. Laaditaan ostoslista, kysellään perheenjäsenten ruokatoiveita ja etsitään uusia reseptejä. Tarkistetaan, mitä kaapeista jo löytyy ja missä järjestyksessä nämä ruuat vanhenevat. Lapsille varataan kaappiin helposti itse valmistettavaa ruokaa, jos vanhemmat tulevat myöhään kotiin. Ruuanlaittoa ennakoidaan niin, että ruoka on pöydässä ennen kuin nälkä yltyy kovaksi. Millaista ruokaa milloinkin ehtii valmistaa, pitäisikö kokata samalla useamman päivän annos? Vai pitäisikö syödä ulkona tai valmistaa eväät?

Organisointiin kuuluu myös kommunikointi ja aikatauluttaminen: puolison kanssa keskustellaan, viestitellään ja muistutellaan kotitöistä sekä delegoidaan niitä. Metakotityötä ovat myös ajanvaraukset, pankkiin soittaminen, sähköpostiviestit päiväkotiin ja pöytävarauksen tekeminen. Aikatauluttamisessa voivat auttaa kalenteri ja erilaiset sovellukset.

Laadunvalvonta eli kotitöiden standardit ja niiden määrittely aiheuttivat erimielisyyksiä haastattelemieni parien kesken. Miten siistiä kotona pitää olla? Miten ja kuinka usein tietty kotityö tulisi tehdä? Esimerkiksi Eva Magnussonin mukaan naisilla on tavallisesti miehiä korkeammat standardit ja matalampi kynnys tarttua toimeen kotitöissä. Standardien pohjalla on kokemukseen perustuvaa tietoa, sietokykyä sekä mieltymyksiä. Joskus kyse on mieltymyksistä: halutaanko ikkunoihin vaihtaa jouluverhot vai ei. Stephanie Wiesmann ja kumppanit huomattavat, että usein naisten tiukemmat standardit perustuvat kuitenkin heidän parempaan tietämykseensä kotitöistä. Miehen mielestä pyykinpesulla ei olisi kiire, mutta nainen tietää, ettei mustikkatahra lähde vaatteesta, jollei sitä pese saman tien.

Kokonaisvastuunkanto tarkoittaa sen varmistamista, että kotona kaikki hoituu. Pitää olla tietoinen siitä, mitä, milloin ja miten pitäisi tehdä. Kokonaisvastuuta kantava on aloitteellinen ja osallistaa perheenjäseniä. Hänellä on päätösvaltaa siihen, kuka kotitöitä tekee ja miten. Kokonaisvastuunkannon tuloksena kotitöihin syntyy rutiineja. Kokonaisvastuuta voi olla kaikkiin kotitöihin liittyvän kokonaiskuvan hallinta tai toisaalta vastuu joistakin kotityön osa-alueista.

Lapset lisäävät metakotitöiden määrää, koska vanhempien pitää huolehtia aluksi kaikista ja pitkään monista heidän asioistaan. Naiset pitävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan valtaosan perhevapaista, jolloin he oppivat lapsiin liittyvät metakotityöt. Jos mies ei pidä pitkää perhevapaata, nämä työt jäävät häneltä helposti opettelematta. Siksi lapsiin liittyvät metakotityöt ovat erityisen naistapaisia.

 

Sukupuolittuneet habitukset työnjaon taustalla?

Yksittäisten metakotitöiden jakautuminen vaihtelee. Työtä voi jakaa omien taipumusten, mieltymysten ja osaamisen mukaan. Käytettävissä oleva aikakin vaikuttaa. Usein jakautumisen perusteena on kuitenkin nimenomaan sukupuoli. Parit toteuttavat perinteisiä sukupuolirooleja ajattelematta sen kummemmin, miksi. Vain yksi aineistoni pariskunnista jakoi metakotityöt tasaisesti.

Sitä, että naiset osaavat metakotityö ”luonnostaan” miehiä paremmin, kuvaa Pierre Bourdieun käsite habitus. Habitus on käytännön tekemisessä syntyvä, kestävä ja muuntautuva sekä ympäristöönsä vaikuttava rakenne. Se on ihmisen taitoja ja ominaisuuksia, jotka syntyvät sisäistämällä ihmistä ympäröiviä yhteiskunnallisia oloja.

Habitus vaikuttaa luonnolliselta: esimerkiksi metakotityötaidot ovat vakiintuneet osaksi naisten habitusta. Naisille opetetaan kotitöiden tekoa enemmän kuin miehille, ja näitä taitoja myös vaaditaan ja oletetaan naisilta. Taustalla on paljon työtä ja harjoittelua, jonka seurauksena naisille on kehittynyt pelisilmää metakotitöihin. Miesten on hankalampaa omaksua metakotitöiden tekoa, koska se ei samalla tavalla kuulu heidän habitukseensa. Tilanne muuttuu hitaasti, koska habitus hylkii sitä kyseenalaistavaa tietoa. Aineistoni naiset korostavat, ettei metakotityöosaaminen tule heiltä luonnostaan, mutta osa miehistä ei silti lakkaa perustelemasta työnjakoa naisen luonnostaan tulevalla osaamisella.

Muut naistapaiset kotityöt ovat hitaasti alkaneet sopia miesten habitukseen. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan miesten kotitöiden tekoon käyttämä aika kasvaa jatkuvasti, joskin hitaasti. Vaikuttaisi siltä, että näkymätöntä kotityötä on hankalampi omaksua. Metakotitöitä on myös helpompi olla huomaamatta tai huomaavinaan.

Kiintoisan poikkeuksen muodostavat aineistoni kaksi paljon metakotitöitä tekevää miestä. Toinen heistä jakaa lasten yhteishuoltajuuden entisen puolison kanssa, ja hänen on pitänyt opetella hoitamaan kaikki metakotityöt yksin. Molempien miesten toimien taustalla näyttäisi vaikuttavan halu tasa-arvoiseen ja tasaiseen työnjakoon.

Metakotitöiden jakamisesta sovitaan harvoin tietoisesti

Metakotitöistä voi sopia, vaikka ne ovatkin näkymätöntä työtä. Tämä edellyttää, että metakotityöt tehdään ensin näkyviksi keskustelemalla. Vasta, kun tietää, mitä kaikkea puoliso tekee, taakkaa on mahdollista jakaa. Kokonaisvastuunkanto näyttää tosin jäävän sopimisen ulkopuolelle: se vaikuttaa vielä näkymättömämmältä ja hankalammalta opetella kuin muut metakotityöt. Nainen voi kertoa miehelleen, mitä kaikkea kokonaisvastuunkantoon kuuluu ja ottaa hänet mukaan päätöksentekoon. Jos hän silti on aloitteellinen ja osallistava osapuoli, kokonaisvastuu ei siirry minnekään.

Sopimuksen käsite ei sosiologisesti tarkoita vain asioista sopimista eri tilanteissa, vaan myös vakiintuneita, kenties erheellisesti luonnollisena pidettyjä toimintatapoja. Metakotitöistä voi sopia implisiittisesti tai eksplisiittisesti.

Sillarsin ja Kalbfleischin mukaan eksplisiittinen päätöksenteko on järjestelmällistä, harkitsevan strategista ja ennakoivaa: asioista päätetään tietoisesti, niitä suunnitellaan ennakoidusti ja ongelmista neuvotellaan ja niitä ratkaistaan rakentavasti. Implisiittinen päätöksenteko taas on epäsuoraa, reflektoimatonta ja impulsiivista. Siihen liittyvät päätösten tiedostaminen takautuvasti, tilapäiset ja vähittäiset päätökset, konfliktin välttäminen ja keskustelematta saavutettu tai spontaani yhteisymmärrys.

Metakotitöistä sopiminen on lähinnä implisiittistä, mikä ei vastaa arkikielen käsitystä sopimisesta lainkaan. Tällaista implisiittistä sopimista tapahtuu arjessa koko ajan. Pariskunnat käyvät tarpeen vaatiessa keskustelua aikatauluista ja siitä, kuka tekee mitäkin: miten lasten kuljetukset järjestetään, milloin pitäisi siivota, millaisia poikkeusjärjestelyjä työmatka aiheuttaa tai miten keittiöremontti etenee. Implisiittistä sopimista ovat myös rutiinien muodostuminen ja nykyiseen työnjakoon ajautuminen ilman varsinaista sopimista.

Eksplisiittistä sopimista tapahtuu aineistoni perusteella vähän. Osa metakotitöistä voidaan jakaa selkeiksi kokonaisuuksiksi: toinen puoliso vastaa ruoka- ja toinen pyykkihuollosta. Luontevia paikkoja eksplisiittiselle sopimiselle ovat elämän solmukohdat, kuten muutto, lapsen syntymä tai uusi kouluvuosi. Kumma kyllä yhteen muuttaminen ei näyttäytynyt aineistossani tällaisena solmukohtana.

 

Sukupuolisopimus metakotitöiden jakautumisen taustalla

Yvonne Hirdmanin teoria sukupuolisopimuksista selittää naisten ja miesten yhteiskunnallisiin paikkoihin, tehtäviin ja ominaisuuksiin liittyviä sääntöjä. Nämä sopimukset luovat sukupuolijärjestelmän, joka tuottaa malleja ja säännönmukaisuuksia. Sukupuolijärjestelmässä mies on naista ylempänä, eli sopimuksia eivät tee tasavahvat kumppanit, vaan mies pystyy määrittelemään naisen paikan yhteiskunnassa.

Metakotitöitä vaikuttaa säätelevän tiukempi sukupuolisopimus kuin muita kotitöitä. Ensiksikin metakotityöt on ”sovittu” naistapaisiksi töiksi. Toiseksi metakotitöissä vallitsee sopimus, jota Merja Korhonen kutsuu piileväksi sukupuolittuneeksi avunantosopimukseksi. Miehet hyötyvät neutraalina näyttäytyvästä sukupuolisopimuksesta, jonka mukaan metakotityö on naisen työtä. Heidän oma roolinsa jää avustavaksi.

Vaikka metakotitöistä sopimista pidetään mahdollisena, sitä ei juuri tehdä. Monet aineistoni naiset haluaisivat jakaa taakkaansa, mutta miehet eivät halua tehdä sopimuksia. He pitävät sopimista vaikeana, jopa mahdottomana. Tätä perustellaan paitsi sillä, että nykyinen jako on toimiva, koska nainen osaa metakotityöt niin hyvin, myös naisen korkeammilla standardeilla, joihin miehen olisi mahdotonta yltää. Miehet eivät siis perustele osallistumattomuuttaan suoraan sukupuolellaan.

Vaikka metakotitöistä sopimista pidetään mahdollisena, sitä ei juuri tehdä.

Haastatteluissani kävi toistuvasti ilmi, ettei mies usein edes tiedä, mitä kaikkea metakotitöitä nainen tekee. Silti miesten mielestä suuri osa naisten tekemästä metakotityöstä on turhaa. Tällä he perustelevat osallistumattomuuttaan ja naisten mielestä riittämättömiä toimintatapojaan.

Osa metakotitöistä hoituisi myös naisten mielestä matalammilla standardeilla. Pitkälti on kuitenkin kyse siitä, että miehen tapa hoitaa metakotityöt ei todistetusti toimi. Jos mies olisi vastuussa metakotitöistä, aineistoni perheissä esimerkiksi kuluisi paljon enemmän rahaa hankintoihin, lomalennot ehtisivät tulla täyteen ennen kuin niitä yritetään varata, lapsilla ei olisi päällä säänmukaisia vaatteita tai lapsen lääkkeet saattaisivat loppua kesken. Miehet saattavat myöntää, että heidän tapansa eivät toimi, mutta eivät koe tarpeelliseksi kehittyä, koska nainen hoitaa jo metakotityöt.

 

Sukupuolikonfliktin seuraukset

Voiko kyse olla siitä, että miehet pitävät kiinni vapaudestaan olla tekemättä metakotitöitä eivätkä siksi ole huomaavinaan niitä? Sanovatko he metakotitöistä sopimisen olevan mahdotonta tai tarpeetonta, jottei heidän tarvitsisi opetella niitä?

Kyse on Hirdmanin mukaan sukupuolikonfliktista. Kun sekä naiset että miehet koettavat venyttää sukupuolisopimuksen rajoja, syntyy konflikteja, jotka on kuitenkin miesten valta-asemasta käsin helppoa muuttaa järjestelmän sääntöihin sopivaan ja sitä hyödyttävään muotoon.

Vaikka miehet ovat avunantosopimukseen muuten tyytyväisiä, he vastustavat usein naisen standardeja. Miehet sanovat, etteivät osaa tai halua tehdä metakotityötä, vaan haluavat naisen tekevän sen. Naisen ohjeiden mukaan toimiminen ei kuitenkaan sovi heille. Miehet vaikuttavat pitäytyvän sopimuksessa vain siltä osin kuin se on heille eduksi. He näyttävät hyväksyvät naisten metakotityöstä suunnittelun ja organisoinnin sekä kokonaisvastuunkannon ainakin osittain mutta eivät useinkaan laadunvalvontaa.

Naiset taas venyttävät sopimuksen rajoja ilmaistessaan työtaakkansa epäoikeudenmukaisuutta. Miehet esittävät naisten standardit ja vaatimukset metakotitöiden suhteen kohtuuttomina ja liiallisina. Tällöin on naisten oma syy, jos he väsyvät. Tämä saa naiset vähättelemään omaa uupumustaan, vaatimaan vähemmän miehiltään ja miettimään, olisiko vika sittenkin heissä itsessään.

Yleistäen voidaan sanoa, että naisella näyttää olevan valtaa kotitöissä, mutta samalla hän uupuu oman valtansa alle. Mies taas on tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse tehdä juurikaan metakotitöitä eikä edes tuntea siitä huonoa omaatuntoa; vikahan näyttää olevan naisen kohtuuttomissa standardeissa eikä miehessä itsessään. Tätä ongelmaa on syytä tutkia tarkemmin, jotta kotitöiden ja niiden aiheuttaman kuormituksen jakamisesta saataisiin aidosti tasa-arvoista.

 

***

Kirjoitus perustuu sosiologian pro gradu -työhön Näkymätön näkyväksi – Metakotityön sisältö ja jakamisen tavat.

Kirjoittaja

IMG_20180617_134522_908

SUSANNA LUUKINEN

Kirjoittaja on sosiologi, joka valmistui valtiotieteiden maisteriksi syksyllä 2017 Helsingin yliopistosta.

Luettavaa

Berg, Päivi (2010) Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Helsinki, Yliopistopaino.

Gordon, Tuula, Janet Holland ja Elina Lahelma (2000) Making Spaces: Citizenship and difference is Schools. Palgrave McMillan.

Merikivi, Jani & Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko (toim.) (2016) Media hanskassa – Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto.

Sami Myllyniemi & Päivi Berg (2013) Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja 49 / Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 140.

Avainsanat: kotityö sukupuoli

– 20.6.2018