Maskuliinisuuden rakentamisesta ja rakentumisesta suomiräpissä

Uuden aallon suomiräpin kuvastoihin liittyy usein naisvihaa ja väkivaltaa korostavan maskuliinisuuden ihannoimista. Toisaalta nuorten suosiman musiikkityylin moraalisesti arveluttavia piirteitä on hyvä osata tulkita genreen liittyvän huomiotalouden kautta. Rapmusiikki avaakin tärkeän näkökulman yhteiskunnassa vaikuttavien sukupuolittuneiden puhetapojen tarkasteluun ja maskuliinisuuden rakentumiseen.

 

Naisvihamieliset asenteet ovat yleinen ilmiö raplyriikoissa. Nykyään monet, etenkin nuoremman sukupolven miesräppärit tuntuvat teksteissään toistavan kappaleesta toiseen ajatusta naisista jonkinlaisena käyttötavarana. Nainen nähdään sanoituksissa usein alisteisena, miehen vallassa olevana esineenä. Maskuliinisuus onkin yksi hiphop-kulttuurin ja siihen kuuluvan rapmusiikin kirjoittamattomista säännöistä, kuten hiphop-tutkijat Elina Westinen ja Inka Rantakallio ovat todenneet.

Rapissa naisvihamielisyys vaikuttaakin usein olevan jopa ainut tapa, jolla naissukupuolta käsitellään.

Sanoituksissa toistuvat kuvastot ovat osaltaan merkkinä siitä, kuinka monet räppärit jatkavat muissa kappaleissa kuulemaansa ja näkemäänsä maailmankuvaa.

Nykypäivän nuorten suomalaisten räppäreiden esikuvat Fintelligensistä 50 Centiin ovat käsitelleet naisia teksteissään aivan samalla tavalla. Nämä aiemmat rapmusiikin tekijät ovat olleet osaltaan luomassa nykyräpissä toistuvia puhetapoja ja siten normalisoineet tiettyjä naisvihamielisiä puhetapoja, jotka rapin ja musiikkiteollisuuden huomiotaloudessa vaikuttavat saavan jatkuvasti roisimpia sävyjä.

Kamut uskollisia, "bämät" pahoja 

Rapissa erilaisia seksuaalisia tekoja kuvataan usein vallan kautta. Tämä osoitetaan niin väitettyjen tekojen kuin yleisestikin kielellisen asennoitumisen suhteen.

Kielenkäytön ja vallan kytkös näkyy Joren ja Zpoppan kappaleessa ”Bämä”, joka oli helmikuussa 2023 suoratoistopalvelu Spotifyn yksi soitetuimpia kappaleita Suomessa. Aiheidensa perusteella ”Bämä” voisi periaatteessa olla lähes kenen tahansa nuoremman sukupolven suomiräppärin biisi. Biisin nimi on slangisanojen merkityksiä internetissä avaavan Urbaani sanakirja -sivuston mukaan yhdistelmä sanoista ’bitch’ ja ’ämmä’.

Erityisen tunnistettavia lyriikoita siinä on kappaleessa vierailevalla williamilla, jonka osuus ilmentää seksin, vallan ja kielenkäytön kietoutumista nykyräpissä:

Oon kiltti mies, mut nää bämät vitu pahoi

Strapped up, mul oli kumi ku mä ajoin

Nää mimmit huutaa, joo ne tiеtää et ne hajoo

Hеitän sua kerra, sit mä lähen juoksee pakoon

Tää bämä imee mua, jos mä pyydän nii

”Bämän” lisäksi myös williamin ja Korelonin ”Ei vitus” -kappaleessa räpätään siitä, kuinka miehet ovat ainoastaan ”uskollisia kamuilleen”. Seksiin viitataan ”heittämisellä”, ja yhdynnän jälkeen ”mimmit kuuluu kaduille”. Samalla kun miesten sosiaalinen arvo nousee useampien seksikumppaneiden myötä, seksuaalisesti aktiivinen nainen nähdään halpana kaduille kuuluvana jätteenä, jonka ”kalun hajua” ei peitä edes Diorin hajuvesi, kuten kappaleessa todetaan. 

Kalamiehiä ja kullankaivajia

Yksi rapin naisvihaa ylläpitävistä asioista on kappaleissa toistuva mielikuva, jonka mukaan rahanahneet naiset haluavat hyötyä asemaltaan ja varallisuudeltaan korkeammassa asemassa olevasta miehestä. Rapkulttuurissa tällaisista naisista käytetään nimitystä ”gold digger”, ’kullankaivaja’, kun puolestaan varakkaat miehet tunnetaan nimellä ”sugar daddy” eli ’isukki’.

Käsitys naisista miehistä hyötyvinä kalastelijoina ei esiinny vain ”Bämän” kaltaisissa nykyhiteissä, vaan teema on ollut esillä jo esimerkiksi Gettomasan vuonna 2020 julkaistulla Kalamies-levyllä. Siinä maisemasviitissä lasketaan kaihtimia ja odotellaan suuseksiä ennen kylpylän sulkeutumista tai tarjoillaan naiselle ulkomaanmatkoja, kyytiä kylillä ja hyvää ruokaa. Näiden vastineeksi räppäri saavuttaa ”isukin” statuksen ja saa vahvistuksen siitä, että on muita miehiä parempi.

Isäksi kutsuminen on myös omanlaisensa viittaus hyvin perinteisiin heteroseksuaalisiin valta-asetelmiin.

Tässä asetelmassa mies on parisuhteen päähenkilö, ja tarjoamalla asioita hän saa kumppaniltaan seksuaalisia palveluita silloin kun haluaa. ”Bämät” toimivat siis miesten seksuaalisten tarpeiden täyttäjinä.

Peniksistään räppäävät pahikset 

Naisten alistamisen lisäksi mieskeskeisessä rapissa on tärkeää, että artisti tai hänen artistiminänsä määrittelee oman paikkansa ja roolinsa myös muilla tavoin. ”Bämä”-kappaleessa Joren ja Zpoppan osuudessa puhutaan ”badmanista”, ’pahiksesta’, joka on musiikintutkija Jeffrey Ogbarin mukaan hiphop-kuvastossa kiertävä vakiintunut ja toistuva hypermaskuliininen kielikuva.

”Badman” on muiden yläpuolella oleva afroamerikkalainen mies, niin kutsuttu ”hypermale” (vapaasti käännettynä ’ylimies’), jonka kautta uskottava miehuus rakennetaan väkivallan uhan, useiden seksisuhteiden ja taloudellisen vaurauden varaan.

Kyseessä on eräänlainen ihannekuva, jonka avulla yhteiskunnan mustia ja ruskeita ihmisiä järjestelmällisesti alistaneet taloudelliset, sosiaaliset ja historialliset valta-asetelmat käännetään päälaelleen.

Tässä mielessä ei yllätä, että myös ”Bämän” lyriikoissa korostetaan omaa seksuaalista kyvykkyyttä. Tätä kyvykkyyttä korostetaan tuomalla esiin peniksen kokoa, joka kappaleen sanoituksissa laittaa mimmit huutamaan, ”koska ne tietää et ne hajoo”. ”Bämässä” peniksestään kuitenkin räppää valkoihoinen william, joka käyttää ”badmanin” vakiintunutta hypermaskuliinista ja rodullistettuihin miehiin liitettyä puhetapaa rakentaessaan artistiminänsä uskottavuutta.

Samalla on vaikea välttyä ajatukselta, että ainakin williamin kohdalla tällainen mahtaileva penispuhe (tai jopa seksuaalisella väkivallalla fantasiointi), kuten myös viittaukset rikollisuuteen ja huumeisiin, nähdään lähinnä eräänlaisina esityksinä tai kielikuvilla leikittelynä.

Aiemman tutkimuksen mukaan nimenomaan valkoisten räppäreiden on mahdollista saavuttaa väkivallan, seksin ja naisvihan avulla isoja yleisöjä. Samalla roisi puhe on myös tapa häivyttää omaa valkoisuuttaan tai muuten etuoikeutettua asemaa.

Rikollisen uskottavaa sanataidetta

Lukuisten naisten lisäksi ”badmanin” hahmon uskottavuuteen vaikuttaa väkivallan tai muiden laittomuuksien uhka. Tutkimuskirjallisuudessa ilmiöön viitataan puhumalla rikollisuuden kaupallistumisesta. Suomalaisessa rapissa huumeet − tällä hetkellä erityisesti kokaiini − ja aseet ovat nekin jollain tapaa läsnä.

Kiinnostava esimerkki rapin, rikollisuuden ja autenttisuuden yhteydestä on tapa, jolla william vahvistaa artistiminänsä uskottavuutta ”Bämässä” toteamalla olevansa ”mielummin varas kuin ikinä poliisi”. Myös Isac Elliotin ja Cledoksen kanssa tehdyssä kappaleessa ”20 min” william viittaa aseenkantoon (”mul on mukana mun stick”), ja Sexmanen kanssa tehdyssä kappaleessa ”Ostan sen” william viittaa ”ninaan”: käsiaseeseen, jonka kaliiperi on yhdeksän millimetriä.

Aseet ja huumeet ovat tuttuja teemoja muidenkin ajankohtaisten kotimaisten artistien sanoituksissa.

Spotifyn listoilla tällä hetkellä olevan Kerzan ja ruotsalaisräppäri 1.Cuzin lyriikoissa räpätään sivulaukussa olevasta kokaiinista. Suomen suosituimpiin räppäreihin kuuluva Sexmane räppää ”kolan” vetämisen lopettamisesta kappaleessa ”Ostan sen”, jossa myös vieraileva william sanailee ”rykimisen” jatkamisesta.

Nykyhetken korkeisiin listasijoituksiin yltävässä suomirapissa on kuitenkin myös kuultavissa huumeiden vastaisuutta. Esimerkiksi Lauri Haavin kappaleessa ”Aino” ja Gettomasan biisissä ”Vastustamaton” huumeisiin suhtaudutaan kielteisesti. Näissä esimerkeissä sosiologisesti kiinnostavaa ei kuitenkaan ole se, mikä kunkin artistin henkilökohtainen suhde huumeisiin tai rikollisuuteen on, vaan se mitä ne kertovat laajemmasta musiikissa kuvatusta kulttuurisesta ympäristöstä ja sen yleisöistä.

Uudenlaisia ääniä on kuultavissa myös naisten roolin osalta.

Huhtikuussa 2023 julkaistu BÄMÄ-kollektiivin biisi ”Kaiken takana on bämä” pyrki ottamaan osin kielteisiä mielleyhtymiä sisältäneen sanan omiin käsiinsä tuottaen toimijuutta tavalla, jota muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (kuten rap-duo Matriarkaatti ja DREAMGIRLS-kollektiivi) ei ole miesvoittoisessa suomirapissa juurikaan nähty.

Sanat luovat todellisuutta

Tällä hetkellä eri kuuntelupalveluiden listoilla korkealle nousevan rapin mieskuva nojautuu kolmelle toistuvalle teemalle: hypermaskuliinisuudelle, naisvihalle ja homofobialle.

Amerikkalaisen sosiologin Matthew Owaren mukaan tämä mieskuva perustuu myös harvoin tunnistetulle neljännelle teemalle eli miesten väliselle sosiaalisuudelle, jota edellä mainittujen teemojen kautta luodaan. Se, millä keinoin miesten välistä yhteyttä tällä hetkellä suositussa rapissa rakennetaan, tuntuu kuitenkin perustuvan erityisesti naisten välineellistämiseen miehen arvon mittarina.

Vaikka usein sanotaan sanojen luovan todellisuutta, voidaan myös kysyä, kuinka todellisena räppärit tai heidän yleisönsä pitävät kappaleissa esitettyä naiskuvaa tai ylipäätään rapin maailmankuvaa.

Yhtäältä kyseessä on fantasia tai sanallinen mahtailu ja aiemmin luotujen ilmaisutapojen toistaminen, joiden ei odotetakaan toteutuvan, ja jossa erilaiset sekä todet että epätodet tarinat yhdistetään toisiinsa.

Kuten taiteessa yleensäkin, puhtaan sepitteen sijaan myös rapissa tekijän rooli korostuu. Musiikkia tulkitessa tulisikin tiedostaa myös se, kuinka eri tavoin eri artisteja tulkitaan sekä yksilöllisten piirteidensä, mutta myös edustamiensa musiikkityylien perusteella.

Sosiologi Tricia Rosen mukaan sanoittaja ja esittäjä on usein yksi ja sama henkilö, ja siksi lyriikat ovat yhteydessä itse tekijään ja häneen liittyviin mahdollisiin mielikuviin. Toisaalta kyse on siitä, että osa nuorista ihmisistä ja kuulijoista saattaa uskoa kerrottuja tarinoita, tuntea riittämättömyyttä ja kokea paineita naisia, autoja ja rahaa sisältävästä elämästä.

Esimerkiksi mediatutkija Sanna Spišákin mukaan nuoret ovat medialukutaitoisia pornon suhteen. Olisikin tärkeää kerätä tutkimustietoa myös siitä, miten rapmusiikkia kulutetaan ja miten sen erilaisia esityksiä luetaan nuorissa kuluttajaryhmissä.

Musiikki tulisi kuitenkin nähdä vain yhtenä kontekstina, josta nuoret ihmiset voivat saada vaikutteita.

Samalla olisi hyvä muistaa, kuinka aikuisten silmissä kautta aikojen erilaiset nuorisokulttuurit ovat näyttäytyneet kauhistuttavina ja moraalisesti arveluttavina ja luottaa siihen, että nuoret osaavat erottaa todet ja epätodet kuvaukset toisistaan.

***

Jutussa mainittujen kappaleiden Spotify-soittolista.

***

Kuvat: bannerikuva Egisto Sani / Greek Models (lisenssillä CC-BY-NC-SA 2.0), muut kuvat järjestyksessä Mary Harrsch / Closeup of a 2nd century CE Roman sarcophagus (lisenssillä CC-BY-NC-SA 2.0), Melissa Delzio / Bacchus (lisenssillä CC-BY-NC 2.0), Mary Harrsch / Diskobolos (lisenssillä CC-BY-NC-SA 2.0), Ricardo André Frantz / Giambologna Hercules (lisenssillä CC BY-SA 3.0) ja Carlo Raddato / Statue of Athena (lisenssillä CC BY-SA 2.0). 

Kirjallisuutta

Ogbar, J. O. G. (2007). Hip-hop revolution: The culture and politics of rap. University Press of Kansas.

Oware, M. (2016). "We Stick Out Like a Sore Thumb...”: Underground White Rappers’ Hegemonic Masculinity and Racial Evasion. Sociology of Race and Ethnicity, 2(3), 372–386. https://doi.org/10.1177/2332649215617781

Oware, M. (2011). Brotherly Love: Homosociality and Black Masculinity in Gangsta Rap Music. Journal of African Americal Studies 15, 22–39. https://doi.org/10.1007/s12111-010-9123-4

Rose, T. (1994). Black Noise: Rap Music and Black Culture in Contemporary America. Hanover (N.H.): Wesleyan U.P.

Spišák, S. (2019). Porn and norms: pornography and normative notions of gender, love, sex, and relationships in the sexual narratives of Finns on their adolescent experiences. Väitöskirja. Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/148450/AnnalesB498Spi%c5%a1%c3%a1k.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Westinen, E. & Rantakallio, I. (2019). ”Keep it real” – Rap-artistien näkemyksiä autenttisuudesta. Teoksessa V. Sykäri, I. Rantakallio, E. Westinen & D. Cvetanović (toim.), Hiphop Suomessa. Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä (124–149). Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.