Ken on meistä kaikkein tervein?

Eri väestöryhmien terveydessä on Suomessa eroja. Terveyserot johtuvat osaksi syrjinnästä: suora ja epäsuora syrjintä heikentävät monien Suomeen muuttaneiden ihmisten terveyttä, kirjoittaa filosofian tohtori Shadia Rask.

Suomessa asuu 5,5 miljoonaa erilaista ihmistä. Nämä keskenään erilaiset ja yksilölliset ihmiset muodostavat Suomen väestön. Maahanmuutto vaikuttaa Suomen väestöön ja on tärkein syy sen kasvuun. Maahanmuutolla on myös monenlaisia vaikutuksia yksilöiden ja väestöjen terveyteen.

Tutkin väitöskirjassani venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisia väestöryhmiä Suomessa. Tutkittavat ryhmät muodostavat neljänneksen Suomessa asuvasta ulkomailla syntyneestä väestöstä. Aineistona käytin Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen haastattelu- ja terveystarkastusaineistoa.

Tutkimukseni tarkasteli erityisesti liikkumisvaikeuksia, mielenterveysoireita ja koettua syrjintää. Tulokset osoittivat, että Suomessa asuvan venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisen väestön terveyteen liittyy tiettyjä huolenaiheita.


Liikkumisvaikeudet yleisiä

Ihmiset kokevat liikkumisvaikeuksia erilaisissa tilanteissa. Liikkumisvaikeuksia voi ilmaantua melko yhtäkkiä, esimerkiksi jonkin sairauden tai tapaturman myötä. Ne voivat myös kehittyä hitaasti, esimerkiksi ylipainon ja vähäisen liikunnan seurauksena. Iän myötä kaikkien ihmisten liikkuminen heikkenee.

Väitöskirjassani liikkumisvaikeuksilla tarkoitettiin ihmisen itse raportoimia vaikeuksia kävellä puoli kilometriä tai nousta portaita levähtämättä. Tutkimus osoitti, että liikkumisvaikeudet ovat huomattavasti yleisempiä somalialais- ja kurditaustaisessa väestössä koko väestöön verrattuna. Noin joka toinen somalialais- ja kurditaustainen nainen koki ainakin jonkin verran vaikeuksia liikkumisessa, kun koko väestössä vain noin kymmenesosa naisista kärsi liikkumisvaikeuksista.

Tutkimusaineisto ei suoraan kerro, mistä liikkumisvaikeuksien yleisyys johtuu. Taustalla voi olla esimerkiksi entisessä kotimaassa tapahtunut vammautuminen, heikko fyysinen kunto tai ympäristötekijöitä, kuten liukkaat jalkakäytävät.

Työttömyys, matala koulutustaso ja heikko taloudellinen tilanne olivat yhteydessä liikkumisvaikeuksiin. Näiden tekijöiden tiedetään lisäävän liikkumisvaikeuksien todennäköisyyksiä myös koko väestössä.


Mieli oireilee useammin

Mielenterveys luo perustan ihmisen hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle. Mielenterveysoireita selvitettiin pyytämällä tutkittavaa arvioimaan, kuinka usein hän on kokenut masennukseen ja ahdistuneisuuteen liittyviä oireita kuluneen viikon aikana. Tällaisia oireita olivat esimerkiksi itkuherkkyys, pelokkuus, nukahtamisvaikeudet ja huono ruokahalu.

Mielenterveysoireet olivat selvästi yleisempiä venäläistaustaisilla naisilla sekä kurditaustaisilla miehillä ja naisilla koko väestöön verrattuna. Vakavia mielenterveysoireita esiintyi tutkimushetkellä neljäsosalla venäläistaustaisista naisista ja kurditaustaisista miehistä sekä jopa puolella kurditaustaisista naisista. Koko väestössä mielenterveysoireita esiintyi alle 10 prosentilla miehiä ja naisia.

Mielenterveysoireet ja liikkumisvaikeudet ovat tutkimuksen perusteella yhteydessä toisiinsa: mielenterveysoireista kärsivät raportoivat muita useammin myös liikkumisvaikeuksia. Heikentynyt mielenterveys voi johtaa liikkumisvaikeuksiin. Vastaavasti koetut liikkumisvaikeudet voivat heikentää mielenterveyttä. Nämä saattavat myös muodostaa toisiaan vahvistavan negatiivisen kehän.


Syrjintä terveyserojen taustalla

Suomeen muuttaneiden ihmisten terveyteen vaikuttavat paitsi aiemmassa kotimaassa tai muuttomatkalla koetut asiat myös nykyinen elämäntilanne. Syrjintäkokemukset ovat monelle osa arkielämää Suomessa.

Syrjintäkokemuksia selvitettiin kysymällä, onko henkilö kokenut arkipäivän elämässään Suomessa, että häntä ei kohdella a) yhtä kohteliaasti tai b) yhtä kunnioittavasti kuin muita ihmisiä. Väitöskirjassani kuvasin tällaisia kokemuksia epäsuoraksi syrjinnäksi. Lisäksi henkilöltä kysyttiin, onko häntä c) nimitelty tai loukattu sanallisesti tai d) uhattu tai häiritty. Tällaiset kokemukset nimesin avoimeksi syrjinnäksi.

Epäsuoraa syrjintää oli kokenut noin kolmannes tutkituista ihmisistä. Nimittelyä tai uhkailua oli kokenut joka neljäs. Syrjintäkokemukset lisäsivät heikon koetun terveyden, pitkäaikaissairauden sekä mielenterveysoireiden todennäköisyyttä. Myös ne vastaajat, jotka raportoivat vain epäsuoraa syrjintää, kokivat muita todennäköisemmin terveytensä heikoksi ja kärsivät mielenterveysoireista.

Syrjinnän ymmärretään usein olevan epäkohteliaan kohtelun tai nimittelyn kaltaista – jotain, mitä joku yksittäinen ihminen tekee toiselle yksittäiselle ihmiselle. On paljon vaikeampaa mitata ja tunnistaa syrjiviä rakenteita yhteiskunnassamme.

Syrjintä kuitenkin tuottaa terveyseroja myös välillisesti. Syrjivien rakenteiden ja asenteiden vuoksi Suomeen muuttaneiden ihmisten on vaikea edetä koulutustaan ja kykyjään vastaavaan työhön. Työttömyys ja heikko taloudellinen tilanne ovat puolestaan yhteydessä sekä liikkumisvaikeuksiin että mielenterveysoireisiin. Syrjivien tekojen kasautuminen vaikuttaa ihmisen koko elämään.

 

Mitä sitten?

Liikkumisvaikeuksien tunnistaminen on tärkeää, sillä niiden tiedetään olevan yhteydessä heikompaan terveyteen ja elämänlaatuun. Liikkumisvaikeudet myös ennustavat myöhempää avuntarvetta ja kuolleisuutta. Samalla tavoin mielenterveyshäiriöiden ehkäisy ja hoito on tärkeää sekä kansanterveyden että kansantalouden näkökulmasta. Mielenterveyden häiriöiden vuotuisten kustannusten on arvioitu olevan noin kuusi miljardia euroa.

Myös syrjinnän seuraukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Esimerkiksi Australiassa on arvioitu, että maa menettää joka vuosi kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan rasistisen syrjinnän seurauksena. Syrjintä on myös rikos.

Ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä tulee edistää kokonaisvaltaisesti. On tärkeä tukea liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja osallisuutta sekä myös vastata työhön, sosiaaliturvaan ja terveyspalveluihin liittyviin tarpeisiin. Myös selkeitä rasismin- ja syrjinnänvastaisia toimia tarvitaan. Väestöryhmien terveyttä ei voida edistää kohdistamalla toimenpiteitä kapeasti vain tiettyihin väestöryhmiin. Lisäksi tulee vaikuttaa lukuisiin terveyttä ja hyvinvointia tuottaviin mekanismeihin yhteiskunnassa. Esimerkiksi työllä on iso vaikutus yksilön terveyteen, ja työllistymiseen vaikuttavat monet muutkin kuin yksilötekijät.

Suomalaisuutta laventamalla voidaan kaventaa terveyseroja

Ihmisillä on taipumus luokitella ja nimetä asioita. Tämä näkyy myös ihmisten ja väestöryhmien luokitteluna. Rajaamme ihmisiä meihin ja muihin, esimerkiksi käyttämällä sellaisia sanoja kuin ”maahanmuuttaja”. Jopa Suomessa syntyneitä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista omaa muuttohistoriaa, voidaan kutsua (toisen polven) maahanmuuttajiksi. Samalla ulkopuolisuuden kokemus voi siirtyä sukupolvelta toiselle.

Suomalaisuuden tai ulkomaalaistaustaisuuden ei tarvitse olla joko–tai, vaan väestömme on yhä useammin sekä–että.

Tutkimukseni oli ensimmäinen väitöskirja, joka tarkasteli väestötutkimusaineistolla ulkomailla syntyneen väestön terveyttä Suomessa. Tämänkaltaisia eri väestöryhmiä vertailevia tutkimuksia tarvitaan. Niiden lähtökohtana on, että eriarvoisuuteen ei voida puuttua, ellei ensin osoiteta sen olemassaoloa. Tulevien tutkimusten tulisi kuitenkin entistä paremmin tunnistaa väestöryhmien rakennettu ja muuttuva luonne ja tarkastella väestön terveyttä myös muusta kuin kaksijakoisesta lähtökohdasta ”me” ja ”muut”.

Suomalaisuuden tai ulkomaalaistaustaisuuden ei tarvitse olla joko–tai, vaan väestömme on yhä useammin sekä–että. Maahanmuuttajuuden alleviivaaminen tuottaa leimoja ja toiseutta. Myös jaottelut tutkimuksissa ja palvelujärjestelmässä voivat ruokkia syrjintää.

Suomen väestöön kuuluvat yhtä lailla kaikki maassamme asuvat ihmiset. Siksi väestön terveyden edistämiseen tarvitaan yhteenkuuluvuuden puolustamista.


* * *

Kirjoitus perustuu kansanterveystieteen väitöskirjaan ”Diversity and Health in the Population: Findings on Russian, Somali and Kurdish origin populations in Finland”

Kuvat (järjestyksessä): Martins Zemlickis (pääkuva) & Ev for Unsplash

Kirjoittaja

Shadia_Rask_1

Shadia Rask

Shadia Rask on filosofian tohtori ja työskentelee projektipäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Rask tutki väitöskirjassaan Suomessa asuvan venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisen väestön terveyttä. Häntä kiinnostavat laajasti väestön terveyteen ja moninaisuuteen liittyvät kysymykset. Rask on THL:n monikulttuurisuuden asiantuntijaryhmä MONET:in jäsen.

Lue seuraavaksi

Avainsanat: kansanterveys maahanmuutto syrjintä

– 14.9.2018