Keitä Suomen Sisun jäsenet ovat ja miksi heitä täytyy tutkia?

 

Äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikettä on tutkittu paljon, mutta liikkeen jäsenten kokemukset ja näkemykset ovat suurilta osin tutkimuksellisessa pimennossa. Tämä on ollut yksi selittävä tekijä sille, miksi liikkeen kannatusta ei olla osattu ennakoida. Tässä tekstissä avataan muutamien liikkeen jäsenten kertomuksia omasta kansallismielisestä identiteetistään ja näin tuotetaan uudenlaista tietoa suomalaisesta äärioikeistolaisesta ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä.

 

Niin akateemisessa tutkimuksessa kuin julkisessa keskustelussa on käsitelty viime vuosien aikana Suomessa esiintyvää äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikehdintää. Tutkimusta on tehty MV-lehden keskustelupalstoista Perussuomalaisiin ja Hommaforumista Soldiers of Odineihin nojautuen erityisesti toimijoiden omiin julkaisuihin ja internetpohjaisiin aineistoihin. Liikkeen toimijoita itsejään ei ole kuitenkaan juuri kuultu tai haastateltu, ja tällaista tietoa on olemassa myös kansainvälisesti vain niukasti.

Eräs paljon huomiota ja kritiikkiäkin saanut poikkeus on tuore Ylen Suomineidot-dokumenttisarja, jossa seurattiin kolmea itsensä kansallismieliseksi mieltävää suomalaisnaista. Sarja ei kuitenkaan vastaa siihen tutkimukselliseen ja yhteiskunnalliseen tarpeeseen, jota pyrin tekstissäni kuvaamaan. Kaikkeen tutkimukseen kuuluu kriittisyys omaa tutkimusta ja tutkimuksenkohdetta kohtaan. Dokumenttisarjasta puuttui tämä kriittisyys niin minun kuin useiden muiden Ylen sarjaa kritisoineiden mielestä.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenistä heidän omiin haastatteluihinsa tai havainnointiin perustuen on tärkeää. Tällainen tutkimus tuottaa erilaista tietoa kuin esimerkiksi liikkeen ryhmien omien julkaisujen tai esimerkiksi internetkeskusteluiden analysointi. Ilman äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten omia kertomuksia emme tiedä, mikä saa heidät liittymään ja toimimaan liikkeessä.

 Ilman äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten omia kertomuksia emme tiedä, mikä saa heidät liittymään ja toimimaan liikkeessä.

Suomen Sisun jäsenet tutkimuksen kohteena

Yksi aktiivinen julkisuudessa esiintynyt äärioikeistolaiseksi ja maahanmuuttovastaiseksi luokiteltu toimija on Suomen Sisu. Järjestöä voidaan pitää sen reilun kaksikymmenvuotisen historiansa ja runsaan kahden tuhannen jäsenensä johdosta suomalaisen äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen suurimpana ja tunnetuimpana toimijana.  Suomen Sisun päätavoite kiteytyy kansallismielisen sanomansa levittämiseen ja edistämiseen. Järjestö on saanut jonkin verran huomiota muun muassa kannanottojensa ja tunnettujen eduskunnassa istuvien tai istuneiden jäsentensä, kuten Jussi Halla-Ahon ja Olli Immosen, avulla.

Tämä teksti perustuu Suomen Sisun nykyisten tai entisten jäsenten kanssa tehtyyn 18 haastatteluun, jotka järjestettiin loppuvuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana osa kasvokkain ja osa etänä. Haastateltavani olivat niin elämäntilanteiltaan kuin näkemyksiltään hyvin moninainen ryhmä. Itse haastattelut käsittelivät sisulaisten elämää ja identiteettiä, järjestöön liittymistä ja siellä toimimista, sekä haastateltavien yhteiskuntanäkemyksiä.

Hyödynsin analyysissani yhteiskuntatieteissä käytettyä laadullisen tutkimuksen menetelmää narratiivianalyysia, jossa aineisto luetaan kertomuksina niiden sosiaalinen alkuperä ja kerronnallinen konteksti huomioiden. Haastattelemieni Suomen Sisun jäsenten kertomukset heijastavat ympäröivän yhteiskunnan normien lisäksi myös moninaisia ja vuorovaikutuksellisia haastattelutilanteitamme. Niin haastattelun aika, paikka ja toteutustapa, kuin esimerkiksi minun asemani nuorena naistutkijana vaikuttivat siihen mitä haastateltavat kertoivat ja miten he sen kertoivat.

Työssäni sosiaaliset liikkeet voidaan ymmärtää kollektiivisina ja organisoituina pyrkimyksinä sosiaaliseen muutokseen jonkin laisen ajallisesti jatkuvan protestin avulla. Liikkeen jäsenet jakavat kollektiivisen, eli yhteisen identiteetin. Identiteetti sen sijaan on yksilön tai ryhmän reflektiivistä itsetietoisuutta siitä, kuka hän on tai keitä he ovat. Ymmärrän tutkimuksessani niin sosiaalisen liikkeen kuin identiteetin tarinana. Ne ovat tekijöidensä luomuksellista kertomusta, jota jäsennetään suhteessa muuhun yhteiskuntaan.

Kansallismielinen minuus jatkumona, kääntymyksenä ja erontekoina

Kansallismielisyys voidaan määritellä ideologiana, jonka ytimessä ovat tärkeinä pidetyt kansoihin ja kansallisvaltioihin perustuvat jaot. Haastattelemieni Suomen Sisulaisten kertomuksissa kansa nähtiinkin olemassa olevana ja arvokkaana asiana, jolla on jaettu kulttuuri, ideaalitapauksessa oma valtio ja joidenkin haastateltavien mukaan myös yhtenäinen etninen tausta. Jotkut haastateltavat kuvasivatkin itseään etnonationalisteiksi. Etnonationalismi on kansallismielisyyttä radikaalimpi, kansakunnat ja valtiot etnisesti yhtenäisinä kokonaisuuksina ymmärtävä ideologia, jonka kannatus on yleistä äärioikeistolaisessa ja maahanmuuttovastaisessa liikkeessä.

Haastatteluissa kansallismielistä identiteettiä rakennettiin yhtäältä jatkuvuuden ja toisaalta kääntymyksen kautta. Jatkumo luotiin yleisen historian, sukuhistorian tai henkilöhistorian, esimerkiksi lapsuuden kodin avulla. Lähes kaikki haastateltavat olivat kiinnostuneita historiasta. Monet kertoivat lukevansa paljon Suomen tai Euroopan sotahistoriaa ja yleistä historiaa, ja useat olivat hyvin perillä sukunsa historiasta. Haastatteluissa kansallismielisyys oli usein lapsuuden kodin perintöä ja kansallismielisen identiteetin ilmaisu tämän sukupolvelta toiselle siirtyneen perinnön jatkamista.

 

”[Kansallismielisyyteen] liittyy myös tämmönen sukupolvien jatkumo, että esi-isät on rakentanut maata ja puolustanut maata niin se on velvollisuus mulle, joka on heidän jälkeläinen ja asun täällä, niin jatkaa sitä samaa hommaa.”

(Ote haastatteluaineistosta.)*

 

Kansallismielinen identiteetti rakentui toisaalta myös kääntymys- ja heräämistarinoissa. Osassa kertomuksia kääntymys tapahtui jo varhain lapsuuden kokemuksien johdosta, kuten monikulttuurisen naapuruston ja koulun ympäristöissä. Joskus kääntymys syntyi jopa lapsuuden perheen ja elinpiirin arvomaailmaa vastaan. Aatteellinen etsiminen, yhteiskunnalliset tapahtumat, merkitykselliset ihmiset ja internet toistuivat myöhemmälle iälle sijoittuvissa heräämistarinoissa.

 

”Muistan semmosenki kaverin parvekkeella – kaverit taas puhu mulle siitä Halla-Ahosta ja mä olin silleen et hei come on noit juttui taas, et kyllähän tähän maahan porukkaa mahtuu. Mut sit mä rupesin kuitenkin lukemaan Jussin tekstejä. – Ja jonkunlainen, ei nyt mikään uskoon hurahtamisen kokemus, mut kuitenkin tietynlainen herääminen asioihin siinä tapahtu.”

(Ote haastatteluaineistosta.)*

 

Kansallismielistä identiteettiä luotiin haastateltavien kertomuksissa myös erontekojen avulla. Aineistossa esiintyi paljon liikkeen sisäistä erontekoa, jossa omaa minuutta korostettiin maltillisena ja järkevänä suhteessa pieneen ja marginaaliseen joukkoon kansallismielisiä tai pelkkään epätodellisena pidettyyn stereotyyppiin. Vain hyvin harvat haastateltavat kertoivat kokevansa oman arvomaailmansa äärimmäisenä.

 

”Enkä mä mun mielestä oo ite mikään ääri mikään, koska mus ei oo semmosta tietynlaista kiihkoa siinä. Mul on aika järki- ja faktaperäset ne asiat, mihin mä oon vaikka kansallismielisyyden perustanu. Mut varmaan ihan vaan sen perusteel mitä mun mielipiteet de fakto on, niin mä varmaan aika monen ulkopuolisen mielestä voisin olla ääri jotakin.”

(Ote haastatteluaineistosta.)*

 

Luokkaerottelu esiintyi yhtenä tapana rakentaa kansallismielistä identiteettiä kansallismielisen liikkeen sisällä. Haastateltavien puheessa oma kansallismielisyys oli keskiluokkaista tai erityisesti koulutuksellisesti korkeaa verrattuna alempiluokkaiseen ja matalasti koulutettuun kansallismieliseen stereotyyppiin. Sen sijaan sukupuoli ei ilmennyt haastateltavien kertomuksissa kovinkaan merkittävänä tekijänä, vaikka liikkeen miesvoittoisuus ja maskuliinisuus ovat yleisessä tiedossa. Kaikki neljä naishaastateltavaa kokivat oman sukupuolensa suhteellisen epäolennaisena osana kansallismielistä identiteettiään, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

 

”Aivan niinku nainen olisi edelleen tässä yhteiskunnassa sellanen astia, minkä miehet täyttää. Ne sanoo miten pitää ajatella ja miten pitää tehdä. Mun mielest tasa-arvon maailmassa yhtä lailla sotilaaks voi päätyä nainen, johtajaks voi päätyä nainen, no miksei nainen vois olla kansallismielinen? ”

(Ote haastatteluaineistosta.)*

 

Äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen ulkopuoliset toiset ilmentyivät usein uhkana omalle kansallismieliselle identiteetille. Tätä uhkaa voitiin hälventää suojautumalla, haastamalla tai ulossulkemalla toiset. Jotkut haastateltavat kertoivat pyrkivänsä tarkoituksella ärsyttämään poliittisia vastustajiaan omilla näkemyksillään, kun taas toiset välttelivät kokonaan oman kansallismielisen identiteetin esille tuontia muiden kuin saman mielisten kanssa. Myös uhan mitätöiminen määrittelemällä kaikki sisimmältään kansallismielisiksi toistui aineistossa.

 

”Oon tyytyväinen kansallismieliseen kenttään, että on tavallaan onnistuttu popularisoimaan tää homma ja tekemään tästä suosittua ja sit myös normaalia, ettei se oo enää myöskään kauheen paha asia, että nuo pahat kansallismieliset ja nationalistit, jotka haluaa vaan pahaa, vaan sitä että tavallisetkin ihmiset sanoo, että hei että myö oon ehottomasti kansallismielinen että hyvä että työ teette tärkeetä työtä, että on hengessä mukana.”

(Ote haastatteluaineistosta.)*

Äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten tutkimuksen tarve

Suomen Sisun jäsenten haastattelut avaavat tutkimuksellisessa katveessa olevan ryhmän jäsenten kokemuksia. Jatkuvuutta ja kääntymystä kuvaavat identiteettikertomukset jäsentävät haastateltavien näkemyksiä oman kansallismielisen arvomaailmansa kehityksestä. Erontekojen perusteella rakentuvat identiteettikertomukset luovat kuvaa liikkeen sisäisistä meistä ja sen ulkopuolisista muista.

Kansallismielisen minuuden kuvaus erontekojen kautta on omiaan kuvaamaan äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten suhdetta muihin, tässä tapauksessa muihin liikkeen jäseniin ja liikkeen ulkopuolisiin. Haastatteluissa ilmeni tutkittavien pyrkimys tehdä omaa identiteettiä hyväksyttävämmäksi korostamalla oman toiminnan maltillisuutta suhteessa liikkeen radikaalimpia jäseniä ja toisaalta normalisoimalla radikaaliksi katsottua aatetta.

Haastatteluissa ilmeni tutkittavien pyrkimys tehdä omaa identiteettiä hyväksyttävämmäksi korostamalla oman toiminnan maltillisuutta suhteessa liikkeen radikaalimpia jäseniä ja toisaalta normalisoimalla radikaaliksi katsottua aatetta.

Äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten tutkimuksellista pimentoa perustellaan usein sillä, liikkeen toimijat voivat suhtautua tutkimukseen epäluuloisesti. Tämän nähdään vaikeuttavan tutkimuksen tekoa. Omassa tapauksessani kohtaamani epäluulo oli hyvin vähäistä. Tähän vaikutti todennäköisesti se, että Suomen Sisu jakoi haastattelukutsuni ja pyyntö osallistua tutkimukseen tuli siten liikkeen sisältä. Suomen Sisu laillisena järjestönä edustaa myös äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen maltillisempaa linjaa verrattuna moniin muihin marginaalisempiin ja äärimmäisempiin toimijoihin, joiden parista haastateltavien rekrytoiminen olisi voinut olla vaikeampaa.

Toinen syy, miksi äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen jäsenten tutkimus on voinut jäädä vähäiseksi, voi liittyä siihen, kuinka äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen toimivat edustavat useille tutkijoille epämiellyttävää tutkimuskohdetta. Epämiellyttävyydellä viitataan tässä yhteydessä sellaisten ryhmien ja yksilöiden tutkimiseen, joiden poliittinen kanta ja/tai elämäntapa poikkeaa rajusti tutkijan omasta. Itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti etäännyttäminen tutkimuksen kohteesta esimerkiksi internet-pohjaisiin aineistoihin nojaten voi tuntua tutkijalle helpommalta kuin tutkittavan ja tutkijan yhdessäoloa vaativa tutkimus.

Suomessa äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen liikkeen toimijoiden tarkastelu sen sisältä kumpuavin aineistoin on ollut pitkään tutkimuksellisessa pimennossa. Akateeminen maailma on ollut ajoittain huono ennustamaan ja selittämään liikkeen kannatusta, mikä ei ole ihme, sillä tutkimustietoa liikkeen jäsenistä tai liikkeeseen liittymisen mekanismeista ei ole ollut juuri lainkaan saatavilla. Niin kauan kuin äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaiseen liikkeeseen liitytään, sen tutkiminen on yhteiskunnallisesti tärkeää. Vain näin tutkimuksellinen pimento voi alkaa hellittää.

 

 

Teksti perustuu pro gradu -tutkielmaan Kansallismielisen identiteetin rakentuminen ja kansallismieliseen ryhmään liittyminen Suomen Sisun jäsenten keskuudessa.

*Tekstissä esiintyviä aineisto-otteita on lyhennetty juttua varten.

 

 

***

 

Kuvat: bannerikuva James Wheeler, muut kuvat järjestyksessä Zainab Aamir ja Markus Spiske, kaikki Pexels.