Metsäreivit vaihtoehtoisen toiminnan tiloina

Läpi yön kestävät metsäreivit ovat julkisessa tilassa järjestettäviä alakulttuuritapahtumia, jotka järjestetään suljetuille yhteisöille. Transsimaisen musiikin parissa tanssiminen edustaa irtautumista arjen sosiaalisista käytännöistä, mutta samalla toiminnan taustalla on tarkka toimintakulttuuri, johon osallistuvia ohjaavat tarkat käyttäytymissäännöt.

Kesällä 2020 sain kutsun metsäreiveihin, joita Jyväskylän lähimetsissä on järjestetty jo pitkään. Etukäteen metsäreivejä kuvailtiin todellisuuspakoisena ja vapauttavana kokemuksena, joihin on tervetullut kuka vain kiinnostunut. Poistuessani seuraavana aamuna läpi yön kestäneistä reiveistä jäin miettimään, kuinka kiinnostavan ristiriitaisesta ilmiöstä tapahtumassa on kyse. Metsäreivit kun ovat julkisessa tilassa järjestettäviä kaikille avoimia, mutta samalla ulossulkevia kutsuvierastilaisuuksia!

Pohdinta kehittyi vuonna 2022 julkaistuksi maisterintutkielmaksi Metsäbileet heterotopiana: omaehtoisen tilan merkitykset alakulttuuriyhteisölle, johon haastattelin metsäreiveihin osallistuneita ihmisiä. Tutkielmassa olin kiinnostunut siitä mitä on se vapaus, jota metsästä haetaan. Vapauden kokemusten tarkastelu johti minut lopulta pohtimaan metsäreivien omien sosiaalisten sääntöjen tuottamia valtarakenteita.

Alakulttuuria Goan rannoilta Suomen metsiin

Reivit (engl. rave) on elektronisen musiikin alakulttuurien piirissä syntynyt tilallinen tapahtumamuoto. Toisinaan reiveillä viitataan yleisesti elektronisen musiikin tapahtumiin, mutta alun perin sanalla on tarkoitettu esimerkiksi hylätyissä rakennuksissa tai ulkoilmassa järjestettyjä, luvattomia ja ruohonjuuritasolla järjestäytyneitä tapahtumia.

Reiveissä on kyse suljetuista tilaisuuksista, joista tiedotetaan alakulttuurien omien kanavien kautta.

Esimerkiksi Jyväskylän metsäreiveistä tieto kulkeutuu rajatulle ryhmälle yksityisissä Facebookin tapahtumaryhmissä. Metsäreivien sijainti paljastetaan ryhmässä samana päivänä, kun tapahtuma järjestetään. Samalla osallistujille jaetaan ohjeet siitä, kuinka paikalle saavutaan herättämättä ulkopuolisten huomiota.

Metsäreivit järjestetään nimensä mukaisesti keskellä metsää. Alakulttuurina metsässä järjestettävien reivien juuret ovat Intian lounaisosassa sijaitsevan Goan osavaltion alueella järjestetyissä rantabileissä, joissa on tanssittu Goa tranceksi kutsutun musiikkityylin tahtiin. Musiikillisesti Goa trance perustuu energiseen ja tasaiseen elektronisesti tuotettuun rytmiin sekä psykedeelisestä rockista ja orgaanisesta intialaisesta musiikista lainattuihin vaikutteisiin.

Sittemmin alakulttuuri on levinnyt maailmanlaajuisesti. Nykyään tapahtumamuotoa yhdistää luonnon ääressä juhliminen sekä Goa trancesta kehittynyt musiikkityyli psykedeelinen trance eli psytrance eri alagenreineen. Esimerkiksi suomalaisissa metsäbileissä juhlitaan eli reivataan synkkiin metsiin tarkoitetun forest-alagenren sekä kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessakin huomioidun ”suomisaundin” tahdissa.

On vaikea sanoa, kuinka usein Suomessa järjestetään metsäreivejä, sillä onnistuessaan ne tapahtuvat ulkopuolisilta piilossa.

Vuoden 2010 jälkeen tekemien omien havaintojeni mukaan Jyväskylässä metsäreivejä on järjestetty lähes joka kesä. Toisinaan tapahtumia on ollut useampi kesässä, ja ne ovat keränneet osallistujia paikalla tekemieni havaintojen ja järjestäjien kertoman mukaan vaihtelevasti noin 50–250 juhlijan väliltä.

Vaihtoehtoinen sosiaalinen tila

Metsäreiveissä tietty metsäalue koristellaan erilaisilla valoilla ja kankailla näyttäväksi tapahtumaympäristöksi. Musiikin ja koristeluiden avulla pyritään tuottamaan yhden yön ajaksi vaihtoehtoinen, arjesta vapauttava ja valtavirtaisina koetuista sosiaalisista käytänteistä poikkeava tila.

Ranskalainen yhteiskuntateoreetikko Michel Foucault (1926–1984) on kuvaillut vastaavanlaista sosiaalisilta säännöiltään poikkeavaa tilaa heterotopiaksi. Foucault’n käsite viittaa eräänlaiseen toiseen tilaan (heterotopia on muodostettu peräisin kreikan sanoista ”héteros”, ’toinen’, ”tópos”, ’paikka/tila’), joka kuvitteelliseen ihannemaailmaan viittaavaan utopiaan verrattuna todella on olemassa.

Esimerkkinä heterotopiasta Foucault kuvailee lasten leikkiä sängyn alla: leikki tuottaa eräänlaisen vastatilan, kuin tilan tilan sisälle, joka sijaitsee aikuisten maailmassa, mutta toimii silti lasten omana tilana poissa aikuisten silmien alta.

Metsäreivien heterotopiassa tilan alkuperäinen merkitys muuttuu, kun kaistaleesta metsää muodostuu festivaalinomainen ympäristö, jossa valtavirtaisina koetut sosiaaliset säännöt eivät enää päde.

Näitä sääntöjä edustavat esimerkiksi perinteiseen tapahtumajärjestämiseen liittyvät säädökset. Heterotopia tarjoaa mahdollisuuden toimia toisin, murtautua ulos ja paeta tiettyjä vallan ilmentymiä.

Foucault’n mukaan pääsy heterotopiaan ei kuitenkaan ole kaikkien saavutettavissa. Sellaiseen kulkeminen edellyttää riittejä, erilaisia sisäänpääsyn vaiheita, jotka avaavat ja sulkevat tilan. Samoin metsäreiveihin saapuminen edellyttää kyseisen alakulttuurin toimintatapojen tuntemista. Tätä edustavat esimerkiksi oikeiden viestintäkanavien, kuten Facebook-tapahtuman, löytäminen, joiden kautta sisäänpääsy metsäreiveihin tapahtuu.

Itse tehtyä vapautta

Metsäreiveihin kuuluu oleellisesti järjestämiseen liittyvä tee se itse -tekeminen. Metsä toimii tilana, jonne voi tuottaa koko tapahtuman itse omaehtoisesti ja alakulttuurin näköiseksi. Osallistujien mukaan metsäreivikulttuuri on ”marginaalijuttu”, joka on mahdotonta sovittaa kaupallisiin, tilan omistajan ehdoilla ylläpidettäviin tiloihin.

Osallistujille metsäreivit tarjoavat vapautta yökerhojen valomerkeistä ja kaupallisuudesta, jolloin alakulttuuritapahtumaan oleellisesti kuuluva esteettinen matka hämärtyvästä illasta auringon nousuun on mahdollista toteuttaa.

Tutkielmani haastatteluaineistossa reiveihin osallistuneet kuvailivat tapahtumatilaa samaan tapaan kuin miten Foucault kuvailee heterotopioita. Eräs haastateltavistani puhui metsäreiveistä todellisuuspakoisena, sosiaalisilta säännöiltään poikkeavana tilana:

Pyrkimys on sellaiseen et unohtaisi vaan sen ajan ja se yö tapahtuu ja aamu tapahtuu siinä progressiossa. Irtautuminen kaikesta tietynlaisista normeista. Eskapismi, et rakennettaisiin illuusio, mikä ei pitäisi sisällään maailman ongelmia tai muuta, vaan irtaantuminen.

Haastateltavieni kokemukset metsäreivien herättämästä vapaudesta paikantuvat erityisesti tanssilattialle − tai metsäreivien tapauksessa tanssimättäälle. Kaupallisiin tiloihin sopimatonta musiikkia tanssitaan tavalla, joka ei olisi mahdollista esimerkiksi yökerhoissa.

Siinä missä yökerhojen tanssilattian sosiaalisena lähtökohtana pidetään seuranhakua, metsäreiveissä tanssiminen syyt ovat toiset.

Reiveihin osallistuvat kuvailivat, kuinka yökerhoissa tanssiminen tuntuu kuin olisi esillä ja katseen kohteena, kun taas metsäreiveissä on mahdollista tanssia (tai ”tampata”, kuten junnaavaa tanssityyliä alakulttuurissa on tapana kutsua) yksin muiden joukossa. Kuten eräs reivaaja asian ilmaisi, tanssiessa ”kuplaudutaan omaan tilaan”.

Tätä kuplautumista haastateltavat kuvasivat transsimaiseksi kokemukseksi, jossa ajantaju katoaa. Eräs haastateltava kuvaili tanssimiseen liittyviä vapauden kokemuksia näin:

Jos sitä vertaa ihan muuhun yökerhoon niin enhän mä normaalissa yökerhossa, harvoin jos siellä käy, niin ikinä tanssi. Se tuntuu vähän enemmän sellaiselta, et siellä jengi jotenkin paljon enemmän tuijottaa ja on sillein sinne tanssilattialle. Niin sit tollasissa bailuissa [metsäreiveissä] tuntuu joku sellainen oman tilan tunne ja vapauden tunne.”

Yhteisön säännöt kaiken taustalla

Vaikka reivien sanallistetaan olevan kaikille avoimia, on tapahtuma kuitenkin harvojen saavutettavissa. Siitä huolimatta, että metsäreivit tarjoavat vaihtoehtoisen tilan ja vapauden kokemuksia yökerhojen kaltaisten tilojen käytännöille, vaikuttaa taustalla yhteisön − niin sanotun skenen − omat sosiaaliset periaatteet.

Yhteisöllisyys ja erityisesti reivien tiukka ulossulkevuus pitävät huolen siitä, että tilaan saapuu vain henkilöitä, jotka tuntevat tapahtuman alakulttuurin omat sosiaaliset käytännöt.

Kutsuja tapahtumiin saavat henkilöt, jotka tuntevat jo valmiiksi metsäreivien käyttäytymiskoodiston. Skenen aktiiviset toimijat puolestaan ovat henkilöitä, jotka järjestävät tapahtumaa. Aktiivit myös hallinnoivat vieraslistaa, jolle pääsevät heidän määrittelemänsä ”vihkiytyneet”, ”hyvät tyypit” ja ”hyvien tyyppien kaverit”, jotka ”tuntevat kirjoittamattomat säännöt”. Eräs haastateltava tiivistikin vieraslistan merkityksen seuraavanlaisesti:

Seuloa sitä et ei tuu niitä tyyppejä, jotka voi aiheuttaa hämminkiä, koska ne on ihan väärässä paikassa vääränlaisella asenteella.

Tapahtuman ulossulkevuuden merkitys on ennen kaikkea ennaltaehkäistä järjestyshäiriöitä. Nimilistoilla ja tapahtumapaikan salaamisella pyritään pitämään ulkopuoliset pois tapahtumasta. Ulkopuolisina nähdään henkilöt, jotka eivät tunne metsäreivien kirjoittamattomia sääntöjä ja tapoja toimia, kuten esimerkiksi tanssilattian etikettiä.

Skene tuottaa myös itsehallinnallisuutta, jotka ohjaavat toimimaan yhteisön sisäisten sosiaalisten periaatteiden mukaisesti. Koska yhteisö on tiivis, osallistujat tietävät ketkä vastaavat järjestelyistä. Reivaajat esimerkiksi arvostavat tapahtuman eteen vaivaa näkeviä järjestäjiä ja tietävät näiden joutuvan vastuuseen, jos esimerkiksi viranomaiset puuttuvat tapahtumaan.

Osallistujat kertovat käyttäytyvänsä hyvin, koska eivät halua aiheuttaa ongelmia tapahtumia järjestäville ja toisaalta myös siksi, ettei yhteinen salaisuus paljastuisi.

Osallistujien puheissa metsäreivien yhteisölle vastakohtana näyttäytyvät yökerhot ja baarit ja niiden henkilökunta, kuten järjestyksenvalvojat, jotka eivät ymmärrä alakulttuurin omia toimintatapoja. Esimerkiksi kysyessäni kuinka metsäreiveissä suhtaudutaan laittomien päihteiden käyttöön, kuvailtiin valvonnan tapahtuvan yhteisön toimesta, siten että ”katsotaan toisten perään” ja tiedetään ”kuka on kenenkin kanssa liikkeellä”, vaikka viime kädessä vastuu nähdäänkin olevan yksilöillä:

Yhdessä monitoroidaan ja tavallaan myös monitoroidaan itsessä, nimenomaan kunnioituksesta muita kohtaan on se, et miten sä niitä käytät niitä päihteitä. Kyllä sulla nyt on vastuu itsestä, ja jos sä et osaa ottaa sitä vastuuta itsestä, niin sillon sä et oo tervetullut sinne.

Metsäreivit mahdollistavat osallistujille väliaikaisen tilan, jossa voi kokea esimerkiksi yökerhoille vaihtoehtoisia tanssilattialle ja tapahtuman järjestämiseen liittyviä vapauden kokemuksia. Vapauden edellytyksenä vaikuttavat kuitenkin alakulttuurin omat yhteisölliset käytännöt, sillä juuri ulossulkevuus mahdollistaa tilan vaihtoehtoisuuden ja ne vapaudet, joita tilasta haetaan.

Metsäreiveissä näkyykin kiinnostavalla tavalla ristiriita siitä, kuinka tietyistä sosiaalisista kahleista pakeneminen voikin vain johtaa niiden korvautumiseen toisilla, itselle paremmin sopivilla säännöillä.

***

Kaikki kuvat: Sauli Okker. Julkaistu kuvaajan luvalla.