Kestävä energiamurros edellyttää laajempaa turvallisuuskäsitystä sekä oikeudenmukaisuutta

Energiamurros on ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi välttämätön. Sen toteuttamiseksi tulee kuitenkin huomioida monet kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat ja murrosta toteuttaessa oikeudenmukaisuus on avainasia, kirjoittaa tutkija Marja Helena Sivonen.

 

Huoltovarmuuden saavuttamiseksi Suomessa on tuettu energiaturpeen tuotantoa, vaikka sen tiedetään olevan ilmastoa lämmittävien kasvihuonepäästöjen lähde. Argumentit turpeen säilyttämisestä osana varmuusvarastoja ovat perustuneet muun muassa sille, että se on ainoa kotimainen varastoitava energiamuoto. Lisäksi turvetuotannon alasajoon, kuten moneen muuhunkin fossiilisia polttoaineita tuottavan tai käyttävän alan lopettamiseen, sisältyy monia oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joihin ei ole voitu vielä täysin vastata. Oikeudenmukaisuuteen liittyvät seikat liittyvät vahvasti myös uusiin energiamuotoihin esimerkiksi maankäytön kautta.

Ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi ovat kiihdyttäneet myös energiamurrosta, joka näkyy jo jokaisen ihmisen elämässä kuumana käyvänä mediakeskusteluna sekä arjen konkreettisina muutoksina. Kyse ei ole siis vain esimerkiksi energiaturpeen noston ja käytön kiistanalaisuudesta, vaan myös autoilusta, puulämmityksestä ja vaikkapa lentämisestä. On jo yleistä tietoa, että näiden vähentäminen on osa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Näistä kysymyksistä on tullut osa valtavirtapolitiikkaa samalla, kun ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmiöt näkyvät elämässämme esimerkiksi lumen vähyytenä, leutoina talvina, hirmumyrskyinä ja muina sään ääri-ilmiöinä, jotka vääjäämättä pakottavat meidät muuttamaan käyttäytymistämme kaikilla elämän osa-alueilla.

Tuntuvampia muutoksia tapahtuu elämän perusaineksissa eli ruuan, liikenteen ja energian saroilla. Nämä niin sanotut sosiotekniset kestävyysmurrokset muuttavat yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti, mihin tarvitaan myös uusia energiamuotoja ja uutta tekniikkaa, kuten pattereita varastoimaan sähköä. Myös kulttuurinmuutos, elämäntapojemme kriittinen tarkastelu ja ymmärrys maapallon rajallisista varoista ovat osa tätä murrosta.

Kuva: Turvetuottajien mielenilmauksen osallistuja katsoo samanaikaista Fridays for Future -mielenilmausta Eduskuntatalon portailla vuonna 2021. Mielenosoittajien kyltissä lukee: "Teidän turve maksaa meidän tulevaisuuden".

 

Energiamurros epävakaassa maailmantilanteessa

Energian kulutus ja tuotanto ovat suurimpia ilmaston lämpenemistä nopeuttavia prosesseja, sillä ne edelleen perustuvat pitkälti fossiilisiin energiamuotoihin, kuten öljyyn ja maakaasuun. Valtiot ympäri maailman kuitenkin tavoittelevat uusia keinoja muuttaa energiajärjestelmiään kohti päästöttömyyttä. Fossiilisiin energiamuotoihin nojaavat energiajärjestelmät pyritään korvaamaan uusiutuvilla, päästöttömillä energiamuodoilla ja energian kulutuksen tavoilla. Tätä kutsutaan energiamurrokseksi.

Valtiot puolestaan toimivat kansainvälisten sopimusten puitteissa, koska tiedetään, että kaikkien on osallistuttava ilmastotoimiin, sillä ilmansaasteet tai luontokato eivät tunne ihmisten tekemiä valtioiden rajoja. Esimerkki tällaisesta sopimuksesta on Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015. Siinä sovittiin, että ilmaston lämpenemistä tulee hidastaa ja se tulee rajata 1,5 asteeseen, sillä tuon rajan ylittävällä lämpenemisellä olisi katastrofaalisia seurauksia.

Elämäämme vaikuttavat kuitenkin myös nopeasti ja ennalta-arvaamatta saapuvat muutokset.

Tällaisia ovat olleet esimerkiksi koronapandemia ja Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainaan, joka nosti uudenlaisia keskusteluja uusiutuvan energian ja turvallisuuden välisistä yhteenliittymistä suomalaisessakin yhteiskunnassa.

Muutosta kuvaa hyvin se, että vielä ennen sotaa maailma kävi ahkerasti kauppaa Venäjän kanssa fossiilimarkkinoilla. Suomessa yhteistyötä haluttiin lisätä entisestään, kun Venäjän valtion omistama Rosatom rakensi ydinvoimalaa Pyhäjoelle. Rakentaminen kuitenkin lopetettiin, ja ydinvoimalan tilalle suunnitellaan tuulivoimapuistoa. Nyt alkuperäinen suunnitelma kuulostaa hämmästyttävältä: miten voi olla mahdollista, että tämä jo pitkälle edennyt jätti-investointi ajettiin alas lähes yhdessä yössä? Tai paremminkin, miten sen annettiin edetä niin pitkälle alun alkujaan?

Väitöstutkimuksessani kysyin, millä tavoin turvallisuudesta puhutaan suhteessa energiamurroksiin, ja mitä se tarkoittaa myös laajemmin kestävyyssiirtymille.

Tutkimukseni aineisto koostui Suomen, Viron ja Norjan strategiadokumenteista ja asiantuntijahaastatteluista. Dokumenttiaineisto käsitti kaikki ilmastoon, energiaan, turvallisuuteen, puolustukseen ja arktisiin alueisiin liittyvät strategiat vuosilta 2006–2023. Haastatteluaineisto koostui puolestaan yhteensä lähes sadasta haastattelusta.

Energiamurroksen ja kansallisen turvallisuuden väliset yhteenliittymät

Energiamurros ja kansallinen turvallisuus limittyvät toisiinsa monin eri tavoin, vaikka asiaa ei yleisessä keskustelussa nähtykään tärkeänä ennen helmikuuta 2022. Nyt kytkökset näiden välillä ovat varsin selvät. Tämän osoitti esimerkiksi Viron ja Suomen välisen sähkökaapelin vaurioituminen tuntemattomasta syystä. Myös tuulivoimaa lisätään voimakkaasti sekä Suomen että Viron länsipuolille siksi, etteivät maiden puolustusvoimien tutkat häiriintyisi alati korkeammalle kurottuvista tuulivoimaloista maiden itäosissa samalla, kun uusiutuvan energia tuotantoa lisätään.

Toisaalta taas Norja on tehnyt ennätystulosta öljy- ja kaasukaupallaan sen jälkeen, kun Euroopan Unioni asetti rajoitteita venäläisen energian ostoon. Onko siis hyväksyttävämpää, että saastuttavia energiamuotoja tuotetaan Norjassa, koska niiden tuotanto mahdollistetaan uusiutuvilla energiamuodoilla sotaa vastustavassa maassa? Osana ilmastonmuutoksen hillintätoimiaan Norja nimittäin pyrkii sähköistämään öljynporausta, ja sähkö tähän tuotettaisiin uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten tuulella ja vesivoimalla. Tämä kuitenkin vain mahdollistaa öljyn ja kaasun porauksen, eikä vähennä sitä.

Energiamurroksen ja kansallisen turvallisuuden yhteenliittymät ovatkin monimutkainen vyyhti, jota on tutkittu vain vähän, joskin uusiutuvan energian turvallisuusvaikutuksia on tunnistettu jonkin verran. Esimerkiksi sähköistyvän yhteiskunnan haavoittuvuus kasvaa kyber- ja hybridiuhkien vuoksi. Hajautettu energiajärjestelmä saattaa myös lisätä epävakautta, sillä sähkö on äärimmäistä tuoretavaraa ja se on saatava käyttöön heti. Toisaalta suuret energiantuotantolaitokset, kuten ydinvoimalat, ovat alttiita kohteita suurta haittaa hakeville.

Väitöstutkimuksessani kiinnitin huomiota siihen, miten turvallisuutta rakennetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen keinoin politiikanteossa tekstin ja puheen avulla, ja millä tavoin valtaapitävien parissa luotu maailmankuva vaikuttaa energiamurroksiin ja laajemmin kestävyyssiirtymiin. Tarkastelin, mitä merkitystä tällä on lyhyen ja pitkän aikavälin politiikan suunnitteluun.

Kuten rauhantutkija Bill McSweeney on sosiologisesta näkökulmastaan todennut, turvallisuus on hyvinkin liukas termi. Se voi tarkoittaa monia eri asioita monenlaisissa yhteyksissä. Turvallisuuden sosiologiassa kysytään, mitä turvallisuus tarkoittaa ja mitä se tekee. Toisin sanoen, tarkastelin turvallisuuden sosiaalista rakentumista suhteessa energiamurrokseen puheen ja tekstin kautta. Lisäksi tarkastelin yhteiskuntia laajemmin positiivisen ja negatiivisen turvallisuuden käsitteiden avulla.

Negatiivinen turvallisuus viittaa niin sanottuun kovaan turvallisuuteen, jossa valtio tunnistaa sitä uhkaavia tahoja ja päättää toimista niitä vastaan suojellakseen olemassaoloaan. Positiivinen turvallisuus tarkoittaa turvallisuuden tarkastelua näkökulmasta, jossa turvallisuudella voidaan taata mahdollisuus hyvään elämään. Se laajentaa toimijoiden joukkoa valtiokeskeisestä ajattelusta ihmisiin, yhteisöihin ja ryhmiin ja tuo näin tosimaailmallista näkökulmaa siihen, mistä puhumme, kun puhumme turvallisesta yhteiskunnasta.

Minua kiinnosti, miksi ja millä tavoin valtiot toteuttavat kahta globaalia politiikkamallia, eli ilmastonmuutoksen hillintää ja kansallisen turvallisuuden ideaalia. Tarkastelin sekä valtioita toimijoina että niiden alaisuudessa toimivia instituutioita osana energiamurrokseen liittyvää järjestelmämuutosta. Eri instituutiot, kuten ministeriöt ja vaikkapa energia-alaa ohjaavat organisaatiot ovat osana rakentamassa sitä kulttuurista pohjaa, jolle poliittisia päätöksiä tehdään. Ne siis käyttävät valtaa yhteiskunnassa, jossa muutos on jatkuvaa.

Suuria muutoksia läpi käyvä yhteiskunta ja sen toimijat tarvitsevat jatkuvaa tiedonvaihtoa, tiedontuotantoa ja ymmärrystä ajasta ja paikasta, jossa operoidaan. Muutoksia ajetaan nimenomaan tiedoilla siitä mitä on nyt, keitä me oikein olemme, mitä voisi olla ja mitä halutaan tapahtuvan.

Kuva: Greenpeacen järjestämä Stop Fuelling War -mielenosoitus Eduskuntatalon edustalla samaan aikaan, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhui Suomen eduskunnalle vuonna 2022.

 

Päämäärät tukevat toisiaan

Väitöskirjassani katsoin, että energiamurrokset ja kansallinen turvallisuus eivät ole kilpailevia päämääriä. Molempia ylläpidetään ja kehitetään jatkuvasti, mutta yhteiskunnan vakauden nimissä talouden kasvun maksimointi suosii kansallista suvereniteettia. Tällä voidaan selittää esimerkiksi aiemmin mainitsemaani Norjan jatkuvaa öljyn ja kaasun porausta. Tämä puolestaan hidastaa energiamurrosta, myös rauhan aikana.

Näitä kahta päämäärää on kuitenkin mahdollista edistää samanaikaisesti ja toinen tukee toista. Vaikka energiamurros tuo mukanaan uusia turvallisuusuhkia, uusiutuvan energian turvallistaminen on uhka demokratialle. Turvallistaminen tarkoittaa sitä, että jos vaikkapa tuulivoimaan liitetään suoraan uhka kansalliselle turvallisuudelle, sitä aletaan säädellä eri perustein kuin muita energiamuotoja. Näin annetaan lupa siirtää keskustelu pois julkisesta piiristä, mikä puolestaan kasvattaa riskiä, että asioista päättää pieni eliitti suljettujen ovien takana. Tällaisella toiminnalla voidaan horjuttaa demokratiaa ja kansanvallan toteutumista avoimessa yhteiskunnassa. Tiedetään, että Puolustusvoimien tutkat häiriintyvät tuulivoimaloista, mutta Suomessa asia on ollut julkisuudessakin esillä, ja yhteistyötä tehdään puolin ja toisin, jotta tuulivoimaa voitaisiin edistää horjuttamatta tutkien toimintaa.

Turvallisuuden tarkastelu kattavammin yhteiskunnallisessa kontekstissaan on avain oikeudenmukaisen siirtymän toteutumiseen.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kun pohjoisen laajoja maa-alueita suunnitellaan otettavaksi energiamurroksen vauhdittamiseen Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopan Unionissa, on pidettävä huolta siitä, että hyödyt ja haitat jakautuvat tasaisesti. Kun uusia energiatuotantolaitoksia suunnitellaan, tai kun vanhoja energiamuotoja poistetaan käytöstä, tulisi asianosaisille luoda merkityksellisiä vaikuttamismahdollisuuksia oman tulevaisuutensa suunnitteluun.

Oikeudenmukaisuus on osa turvallisuutta, ja vakaan yhteiskunnan perusta. Väitöskirjassani väitin, että huoltovarmuuden takaaminen sekä energiaturvallisuuden laajempi käsittäminen osana yhteiskunnan kehittymistä ja demokratian ylläpitämistä on kokonaisvaltaisen turvallisuuden tae.

Lisää tietoa kasvattamaan ymmärrystä ja toimintaa

Vaikka tutkimuksessa tarkastelemani kolme maata antavatkin kiinnostavan ja hyödyllisen esimerkin siitä, miten turvallisuutta rakennetaan energiamurroksissa, olisi tärkeää tarkastella myös sitä, miten suuret maat perustelevat poliittisia valintojaan. EU:n energiapolitiikan suunnittelu ja toteutus makaa kaikkien jäsenmaiden harteilla, mutta myös itse unionin näkemyksiä olisi tärkeää tutkia.

Tämän lisäksi myös turvallisuus- ja puolustussektorin käsityksiä energiamurroksesta, esimerkiksi vastikään laajentuneen NATO:n näkemykset aiheesta toisivat lisätietoa suunnasta, johon energiajärjestelmämme menevät. Kuten eräs haastateltavani totesi, Puolustusvoimat käyttävät kuitenkin sitä energiaa, jota siviilissä tuotetaan. Lisää tietoa ja tutkimusta siis tarvitaan.

Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa. Etenkin kollegani, tutkimusprofessori Paula Kivimaan kanssa yhteistyössä tehty huomio siitä, että nämä kaksi politiikkasektoria ovat kulkeneet omia polkujaan vain sivuten toistensa suunnitelmia, on merkittävä. Pyhäjoen surullisen kuuluisa ydinvoimalaesimerkki kertoo tarpeesta tarkastella politiikkatoimia ja käytännön työtä tarkemmin.

Vakaa ja turvallinen yhteiskunta tarvitsee hyvän koulutuksen, sillä esimerkiksi poliitikoiksi nousevat kansalaiset tarvitsevat kyvyn hakea ja käsitellä suuria tietokokonaisuuksia, ja äänestäjien tulee ymmärtää, miten yhteiskunta toimii. Sen lisäksi poliitikot tarvitsevat mielikuvitusta. Heillä tulee olla kyvykkyyttä kuvitella tulevaisuuden energiajärjestelmiä yhteiskunnissa, joita ei vielä ole, mutta joita tälläkin hetkellä rakennetaan, kuten tohtori Kamilla Karhunmaa on omassa väitöskirjassaan todennut. Virokaan ei enää vain katso länteen, vaan saa tarvitsemansa energian sieltä, eikä sähköverkon taajuuttakaan enää määritellä Neuvostoaikaisten järjestelmien kautta Venäjältä käsin.

Ympäristö- ja ilmastoaktivismi on myös muuttanut muotoaan, ja Elokapina sulkee katuja suitsiessaan hallituksia kunnianhimoisempaan ilmastopolitikkaan. Energiamurros on edennyt, vaikka valmiista ollaankin kaukana, ja Suomen energiaturvallisuudesta huolehditaan monin eri tavoin hajautetulla energiantuotannolla. Energiaa tuotetaan ydinvoimalla, tuulella, vedellä, puulla ja aurinkovoimalla. Energiaturpeen rooli on muuttunut näiden reilun parinkymmenen vuoden aikana, vaikka sitäkin vielä huoltovarmuusvarastoista löytyy.

Ilmastonmuutos kuitenkin etenee entistä nopeammin ja sen aiheuttamat vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Muutoksia, joita nyt ajetaan, tulee hallita oikeudenmukaisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Mukaan tulee ottaa ne, keitä muutokset ensisijaisesti koskettavat ja näin lisätä positiivista turvallisuutta. Luonnon kunnioitus ja sen monimuotoisuuden vaaliminen ovat avaimia kaiken elämän jatkumiseen ja näillä luodaan mahdollisuus turvalliseen tulevaisuuteen kaikille.

 

***

Teksti perustuu Tampereen yliopistolla pidettyyn lektio praecursoriaan perjantaina 7.3.2025.

Sivosen väitöskirja toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa IDEALE-hanketta (2019-2024).

https://www.syke.fi/en/projects/ideale-interplay-between-national-defence-security-and-low-carbon-energy-policies-sustainability

 

Lähteet:

Sivonen, Marja Helena, 2025. Petroholism, Competitiveness, and Looking to the West : The construction of security in energy transitions in Estonia, Finland, and Norway (2006–2023). Tampereen yliopiston väitöskirjat. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/170992

McSweeney, Bill. 1999. Security, Identity, and Interests: A Sociology of International Relations. Cambridge: Cambridge University Press.

Karhunmaa, Kamilla. 2021. ‘Imagining Energy Transitions: Carbon Neutrality in Finland’. Lectio Praecursoria of Doctoral Dissertation University of Helsinki 24.6.2021. Alue Ja Ympäristö 50 (2): 199–203. https://doi.org/10.30663/ay.111381.

 

Kuvat: Hannu Häkkinen / Museovirasto, Raimo Tulonen / Vantaan kaupunginmuseo, Vesa Laulumaa / Museovirasto, Hannu Häkkinen / Museovirasto, Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo