Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yhä enemmän esitetty, että vanhushoiva on liian kallista verovaroin kustannettavaksi. On kuitenkin liian vähän tietoa siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Teemaviikon lukulista 7.12. Hoivan ehtyminen on hyvinvointivaltion kohtalonkysymys, kirjoittavat Heini Kinnunen, Emma Lamberg ja Hanna Ylöstalo (FEMTIE). 7.12. Hoitajien palkkakysymys kaikkia koskevana ongelmana, kirjoittavat Heini Kinnunen ja Miikaeli Kylä-Laaso. 8.12. Onko vanhushoiva liian kallista – ja kenelle? kirjoittavat Tiina Sihto ja Minna Zechner. 8.12. Hoivan finansialisaatio vanhuspalveluissa, kirjoittaa Vaiva-kollektiivi. 9.12. Hoivan poliittista ja taloudellista merkitystä …
Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista hoivan resurssipulaan liittyvät ongelmat. Teknologian lisäämisellä hoivatyössä on kuitenkin ei-haluttuja, yllättäviä ja työn tekoa haittaavia seurauksia, joita ei vielä tunnisteta tarpeeksi.
Moni tosi-tv-ohjelma ja hyvinvointiblogi toimii itsehoivan neuvonantajana. Katsoja tai lukija voi etsiä niistä opastusta, kun kaipaa muutosta arkeen, mutta omat keinot eivät riitä. Itsehoiva ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista samanlaisessa muodossa, vaan esimerkiksi sukupuoli ja luokka-asema vaikuttavat itsestä huolehtimisen mahdollisuuksiin.
Onko vanhushoivan tulevaisuus robottien varassa? Ei ainakaan lähitulevaisuus, sillä hoivarobottien kehittäminen on osoittautunut kalliiksi ja hankalaksi. Fiktiivinen käsitys siitä, että robotteja käytettäisiin Japanissa laajasti ikääntyvien hoivassa, on kuitenkin muuttunut mediassa vähitellen faktaksi.
Kevään uutiset ovat kertoneet vanhushoivan suuryritysten pyrkimyksistä vaientaa työntekijöitä, jotka puhuvat julkisesti hoivatyön ongelmakohdista. Vanhushoivan työpaikoilla esiintyy myös hienoviritteisempiä ristiriitoja, jotka harvoin ylittävät uutiskynnystä. Niitäkin kannattaa sosiologiassa tutkia.
Pelaamisen ja leikin välillä on niin eroja kuin yhtäläisyyksiä. Millaisina ilmiöinä ne näyttäytyvät nyky-Suomessa?
Työllisyys on eduskuntavaalien kestoaihe, mutta harva kansanedustajaehdokas puhuu työllistämispolitiikan kehittämisestä.
Syntyvyyden laskua pidetään julkisessa keskustelussa vakavana uhkana. Vastuu tilanteen korjaamisesta langetetaan yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisiksi naisiksi tulkituille. Heihin kohdistuu tulevaisuuden ennakoinnin vaade, joka voi olla mahdottomuudessaan lähes lamauttavaa.
Psykiatrisessa hoidossa arvioidaan potilaiden persoonallisuutta mahdollisen persoonallisuushäiriön varalta. Mutta mitä häiriintynyt persoonallisuus tarkoittaa ja miten sen määrittely käytännössä tapahtuu? Persoonallisuuspiirteiden arvioinnissa kohdataan tilanteita, joissa potilaiden kuvaukset eivät noudata odotettua yksilökeskeistä lähestymistapaa, vaan potilaat selittävät toimintaansa persoonallisuuden sijaan sosiaalisten suhteiden ja ympäristötekijöiden seurauksena.
Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Suomen eduskuntapuolueiden naisjärjestöissä naiserityinen politiikka rakentuu tasa-arvon edistämisen, hoivaamisen ja arjen asiantuntijuuden ympärille. Feminismin intersektionaaliset vaatimukset kuitenkin haastavat nykypäivänä naiserityisen poliittisen järjestäytymisen logiikan.
Silvia Federicin kirja Caliban and the Witch tarjoaa feministisen tulkinnan keskiajan Euroopasta. Hänen mukaansa noitavainojen tarkoituksena oli heikentää yhteismaiden yksityistämisen vastarintaa, luoda kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle sopiva sukupuolittunut työnjako sitomalla naiset kotiin ja tukea kolonialismia ja rasismia Amerikan mantereella.
