Suomi toimii -kampanjassa kansalaisia kannustetaan levittämään myönteistä henkeä poikkeustilanteessa. Terapisoituneessa yhteiskunnassa vallitseva positiivisen ajattelun ja onnellisuuden vaatimus saattaa kuitenkin jopa lisätä sosiaalista pahoinvointia – kriisiaikoina ja muulloinkin.
Ammattiluokkien väliset terveyserot näkyvät jo työuran alkupäässä: mitä alempi ammattiasema, sitä enemmän työterveyspalveluita käytetään. Suurin työkyvyttömyyseläkeriski on työntekijöillä, jotka tekevät fyysisesti raskasta ihmissuhdetyötä. Työn muutoksesta ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä puhutaan paljon, mutta on tärkeää muistaa, että myöskään fyysisesti rasittava työ ei ole kadonnut minnekään.
Talouskuripolitiikan ”levyn” on ennakoitu soivan jälleen, kun yhteiskunnassa pohditaan ratkaisuja koronapandemian aiheuttamaan talouskriisiin. Miten kivuliaalle talouskurille pyrittiin saamaan kansalaisten hyväksyntä edellisellä kerralla?
Poikkeusoloissa jokaisesta ihmisestä tulee arjen ja terveyden kokemusasiantuntija. Moni kommentoi elämää eristyksissä sosiaalisessa mediassa “en ole epidemiologi, mutta voin vilkaista” -hengessä. Kysyimme terveyssosiologian professori Piia Jallinojalta, minkälaisia terveyteen liittyviä keskusteluja korona-ajassa käydään ja kenen ääni niissä kuuluu.
Yrittäjyys on jo pidemmän aikaa ollut puoluepoliittisen keskustelun kestoaihe ja yrittäjyyden lisääminen näkyvä poliittinen tavoite. Poliittisen puheen ihanneyrittäjä poikkeaa kuitenkin varsin paljon siitä, keitä yrittäjinä toimivat ihmiset suurimmaksi osaksi ovat. Mitä yrittäjyys poliittisessa puheessa siis oikeastaan tarkoittaa?
Suomessa siivousalalla työskentelee noin 70 000 ihmistä. Heidän työtään ei usein huomata muuten kuin silloin, jos siivous onkin jäänyt tekemättä. Siivoojat itse kokevat tekevänsä tärkeää työtä, mutta samalla työn arvostus koetaan vähäiseksi. Vaikuttaako koronavirusepidemia siihen, kuinka siivoustyö nähdään?
Amerikkalainen tehdas -dokumentissa autotehtaalta työttömäksi jääneistä ohiolaisista tulee kiinalaisomisteisen lasitehtaan palkollisia, jotka joutuvat sopeutumaan myös kiinalaisten sanelemiin työehtoihin. Dokumentin katsonut sosiologi Olli Herranen pohtii, onko samanlaista kehitystä edessä myös koronan jälkeisillä työmarkkinoilla.
Koronavirusta voi verrata viholliseen, joka levittää paranoidista varuillaanoloa. Haastattelimme sota-aikaa Suomessa tutkinutta dosentti Sari Närettä sodan ja koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan yhtäläisyyksistä. Minkälaiset jäljet poikkeustila jättää sosiaalisiin suhteisiimme ja tunneilmastoomme?
Ärsyynnytkö, jos keskustelukumppanisi alkaa lounaspöydässä käyttää puhelintaan ja takellella vastauksissaan? Tuntuuko, että puhelimen herättämät tunteet on kuitenkin paras piilottaa? Tahmea medialaite, sivustakatsojan pimento ja älypuhelinajan kasvotyö ovat uusia käsitteitä, jotka tekevät näkyväksi nykyajan kasvokkaisen vuorovaikutuksen ilmiöitä.
Monen pukeutuminen ja ulkonäkö muuttui koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan myötä. Mediassa meille jaetaan ohjeita, miten voisimme näyttää mahdollisimman hehkeiltä web-kameroiden edessä etäpalavereissa. Muuttaako koronakriisi suhtautumistamme ulkonäköön? Mistä on kyse #koronalooks-ilmiössä? Haastattelimme ulkonäön sosiaalisista normeista väitöskirjaa tekevää Erica Åbergia.
Ihmisten tavat ja toiminta muovaavat bakteerien, virusten ja muiden mikrobien olosuhteita, esimerkiksi niiden mahdollisuuksia liikkua ihmisestä tai paikasta toiseen. Mikrobit taas vaikuttavat niin ihmiskehon toimintaan kuin ilmastonmuutokseenkin. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus toisintuu eri puolilla maailmaa myös ihmisten suhteissa mikrobeihin: joidenkin on helpompi vältellä bakteerien tai virusten aiheuttamia tauteja kuin toisten.
Voiko läheisen menettänyttä ystävää lohduttaa kasvokkain? Saako lapsi leikkiä kenenkään kanssa? Koronapandemia on tuonut mukanaan uudenlaisia moraalisia pohdintoja, kun ihmiset joutuvat arvioimaan tartuntariskiä suhteessa muuttuvaan ymmärrykseen vaarallisista läheisyyden tavoista ja velvollisuuksiinsa muita ihmisiä kohtaan.
Älypuhelimen kautta alakouluikäiset lapset päätyvät helposti globaalin maailman tapahtumien äärelle. Anna Lundénin pro gradu -työhönsä haastattelemat kuudesluokkalaiset halusivat pysyä perillä maailman menosta, mutta pitivät lähipiirinsä aikuisten roolia tiedon jakajina passiivisina. Sen sijaan ikätovereilla ja medialla oli iso merkitys lasten globaalitietoisuuden muovaajina.
Valeuutisista puhutaan kaikkialla, mutta onko valeuutisissa todella kyse valheista? Eri maissa toimivat vastamediat keskittyvät ennen kaikkea kehystämään uutistapahtumat uudella tavalla ja esittämään itsensä perinteisen uutismedian piilottamien totuuksien paljastajana.
Vaikeus hahmottaa konkreettisesti oman toiminnan välillisiä vaikutuksia muihin voi saada ihmiset toimimaan itsepintaisesti vastoin suosituksia. Suomessa luotetaan vahvasti hyvinvointipalvelujen toimivuuteen, vaikka niitä ei ole koskaan testattu koronaepidemian tapaisissa oloissa. Viikko poikkeustilaa Suomessa on näyttänyt, että kansalaiset eivät usko pelkkiä suosituksia. Kansalaisten havahduttamiseksi tarvitaan suoria määräyksiä ja rohkeampaa viestintää.
