Startup-yrittäjä vakuuttaa rahoittajat innostuneisuudellaan ja intohimoisuudellaan. Ihailtu startup-kulttuuri kuvastaa nykytyöelämän tohkeisen ja omistautuneen työntekijän ideaalia, kirjoittaa Henri Koskinen.
Nuorten poliittinen passiivisuus huolestuttaa, ja demokratia tuntuu olevan jatkuvassa kriisissä. Mutta onko tarpeen huolestua? Nuorten aktiivinen kansalaisuus jää niin poliitikoilta, tutkijoilta kuin toimittajilta usein huomaamatta, kirjoittavat Anni Rytioja ja Kirsi Pauliina Kallio.
Marjut Lovion työ Fortumin vastuullisuuspäällikkönä vie häntä maailmalle tutkimaan työolosuhteita energiayhtiön toimitusketjussa. Sosiologitausta helpottaa eri kulttuuriympäristöjen ymmärtämistä, hän sanoo.
Move-testi asettaa omista kehoistaan ja niiden kyvyistä joskus hyvin epävarmat lapset ja nuoret kaikkien katsottaviksi. On absurdia ajatella, että oppilaat eivät vertailisi Move-testin tuloksia keskenään ja että lapselle tai nuorelle ensisijainen asia olisi oma testitulos, kirjoittavat Lotta Haikkola ja Marja Peltola.
Genomitietoon kohdistuu Suomessa kovia odotuksia: kansalaisten toivotaan muuttavan elämäntapojaan, kun he saavat tietää yksilölliset terveysriskinsä. Pelkkä genomitietoon perustuva riskiarvio ei kuitenkaan näytä riittävän muutokseen, kirjoittaa sosiologi Karoliina Snell.
Suomea markkinoidaan biolääketieteellisen tutkimuksen ihmemaana, jossa on geneettisesti ainutlaatuinen ja luottavainen tutkimuspopulaatio. Geenitietoja halutaan käyttää laajasti tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Koska harva kansalainen tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, voi luottamus olla uhanalainen, kirjoittavat Karoliina Snell ja Heta Tarkkala.
Vuosittain noin 130 000 suomalaista luovuttaa verta. Monelle verenluovutuksesta tulee tärkeä osa elämää ja hyvän mielen lähde. Muuttuuko suhtautuminen vapaaehtoiseen verenluovutukseen, jos samalla luovuttaa verta myös lääketieteelliseen tutkimukseen?
Eri väestöryhmien terveydessä on Suomessa eroja. Terveyserot johtuvat osaksi syrjinnästä: suora ja epäsuora syrjintä heikentävät monien Suomeen muuttaneiden ihmisten terveyttä, kirjoittaa filosofian tohtori Shadia Rask.
Psykiatrian diagnostiikan ja tautiluokituksen lähihistoria antaa vastauksen otsikon kysymykseen. Tiedeyhteisön konsensukseen perustuvan tautiluokituksen tarkastelu tuo esiin sen, miten lääketieteelliset ja biologisetkin ilmiöt ovat monin tavoin yhteiskunnallisia ja miten luokitus itsessään on hidastanut ihmismielen toiminnan perustutkimusta.
Sosiologian keskeinen tehtävä on häiritä oletusta maailmasta, joka olisi jotenkin etukäteen annettu tai määrätty. Tampereen raitiotiehankkeen tutkiminen auttoi ymmärtämään konkreettisesti maailman prosessinomaisuutta ja siihen kytkeytyvää poliittisuutta, kirjoittaa Outi Koskinen.
Jos paljon puhutut robottiautot yleistyvät, ne ajavat tavallisten ihmisten joukossa. Vuorovaikutus robottiauton kanssa poikkeaa ihmisten välisestä liikenteen vuorovaikutuksesta. Se voi aiheuttaa haasteita, kirjoittaa sosiologi Raimo Tengvall.
”Taloustieteilijät ja heidän Ekonomistikone-paneelinsa ovat itsekin aktiivisia, kun taas yhteiskuntatieteilijät, humanistit ja filosofit ovat vähemmän äänessä. ’Sosiologikonetta’ ei taida olla. Tieteiden vuorovaikutustakin tarvittaisiin”, perää HS:n pääkirjoitus. Sosiologi Eeva Luhtakallio vastaa.
Kun toisen asteen oppilaitoksia suljetaan, opiskelumahdollisuudet siirtyvät yhä kauemmaksi syrjäseutujen nuorten kotipaikoilta. Pitkät välimatkat lisäävät koulutuksellista eriarvoisuutta, sillä ne vähentävät nuorten valinnanmahdollisuuksia, tekevät koulupäivistä raskaampia ja sitovat nuorten valinnat entistä tiukemmin vanhempien taloudellisiin resursseihin.
Yksityisomaisuuden tuhoaminen on aina kuulunut turhautuneiden kansalaisten toimintakeinoihin. Tutkimustiedon valossa autopolttoja ei lopeteta lisäämällä valvontaa ja koventamalla rangaistuksia, vaan tarttumalla turhautumisen taustoihin, kirjoittavat sosiologit Lotta Junnilainen ja Eeva Luhtakallio.
Suomi tunnetaan maailmalla pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisen mallimaana. Kiitos kuuluu käytännössä asunto ensin -mallille, jota alettiin soveltaa asumisyksiköissä vuonna 2008. Laitosasumiseen ja asukasyhteisöön suhtaudutaan arjessa kuitenkin ristiriitaisesti: osa asukkaista kokee saaneensa asunnon, mutta ei kotia.