Suomi pyrkii olemaan yksi digitalisoinnin kärkimaista julkisten palvelujen saralla. Kaksi sosiaalitieteilijää ja kaksi oikeustieteilijää pohtivat, mitä seuraamuksia sosiaali- ja terveyssektorien digitaalisten itsepalvelujärjestelmien käyttöönotolla on haavoittuvassa asemassa oleville.
Nuorten odotetaan kasvavan tuottaviksi työntekijöiksi, vastuullisiksi vanhemmiksi sekä lainkuuliaisiksi ja yhteiskuntaan osallistuviksi kansalaisiksi. Kaikki eivät kuitenkaan solahda ongelmitta tähän muottiin, ja osa voi tehdä poikkeavia ratkaisuja suhteessa normatiivisiin aikuistumisen malleihin. Näitä odotuksia vastustava arkipäivän vastarinta voi ilmentyä monella tavalla, kuten esimerkiksi puhumattomuutena palvelukohtaamisissa tai hoitokäytännöistä kieltäytymisenä, oman elämäntavan politisoimisena tai taiteen tekemisenä. Nämä keinot voidaan nähdä arkisina kansalaisuuden tekoina, joiden kautta nuoret aikuiset pyrkivät neuvottelemaan omasta asemastaan ja oikeuksistaan kansalaisina.
Psykiatrisessa hoidossa arvioidaan potilaiden persoonallisuutta mahdollisen persoonallisuushäiriön varalta. Mutta mitä häiriintynyt persoonallisuus tarkoittaa ja miten sen määrittely käytännössä tapahtuu? Persoonallisuuspiirteiden arvioinnissa kohdataan tilanteita, joissa potilaiden kuvaukset eivät noudata odotettua yksilökeskeistä lähestymistapaa, vaan potilaat selittävät toimintaansa persoonallisuuden sijaan sosiaalisten suhteiden ja ympäristötekijöiden seurauksena.
Äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikettä on tutkittu paljon, mutta liikkeen jäsenten kokemukset ja näkemykset ovat suurilta osin tutkimuksellisessa pimennossa. Tämä on ollut yksi selittävä tekijä sille, miksi liikkeen kannatusta ei olla osattu ennakoida. Tässä tekstissä avataan muutamien liikkeen jäsenten kertomuksia omasta kansallismielisestä identiteetistään ja näin tuotetaan uudenlaista tietoa suomalaisesta äärioikeistolaisesta ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä.
Häpeää pidetään universaalina inhimillisenä tunteena ja yhtenä jokapäiväisen elämän keskeisimmistä kokemuksista, joka on läsnä kaikkialla. Yleisyydestään huolimatta häpeä – kuten monet muutkin tunteet – on jäänyt työelämässä vähäiselle huomiolle, sillä työ on perinteisesti nähty järkiperäisenä toimintana.
Pakolaisuus on noussut jälleen julkiseen keskusteluun Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja ihmisten paettua sotaa sieltä. Kaikki pakolaiset eivät kuitenkaan ole Suomeen saavuttuaan samalla viivalla, vaan heitä kategorisoidaan yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Nämä kategorisoinnit kertovat pakolaisia vastaanottavan yhteiskunnan arvoperustasta.
Ukrainan sota ja sen pakolaiset ovat herättäneet eurooppalaisissa myötätunnon aallon, jota vastaavaa ei olla nähty esimerkiksi Syyrian sotaa paenneita kohtaan. Katsaus sotaa kuvittaviin sosiaalisen median sisältöihin auttaa ymmärtämään, miten sodan visualisointi vaikuttaa käsityksiin ja asenteisiin ukrainalaisia kohtaan. Korostamalla Ukrainan eurooppalaisuutta, Venäjän uhkaavuutta sekä sodan selkeitä moraaliasetelmia kuvat tuovat ukrainalaiset kohtalot lähemmäs ja tekevät niistä surtavia.
Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista hoivan resurssipulaan liittyvät ongelmat. Teknologian lisäämisellä hoivatyössä on kuitenkin ei-haluttuja, yllättäviä ja työn tekoa haittaavia seurauksia, joita ei vielä tunnisteta tarpeeksi.
Vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaan puolueiden puheenjohtajat ja ääniharavat eivät hyödyntäneet Facebookin mahdollisuuksia dialogin käymiseen kansalaisten kanssa. Poliitikot rakensivat henkilöbrändejään sosiaalisessa mediassa asiakeskeisesti ja vain harkitusti yksityiselämästään jakaen.
Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Niin kauan kuin Suomi on ollut itsenäinen valtio, on täällä asunut muslimeita. Tätä taustaa vasten on jossain määrin yllättävää, kuinka yleisesti islam nähdään ei-suomalaisena uskontona ja jopa uhkana suomalaiselle kansalliselle kulttuurille. Jos henkilö kasvaa Suomessa mutta saa toistuvasti kokea, ettei oman uskonnon nähdä kuuluvan Suomeen, voiko hän silti kokea olevansa suomalainen, ja mitä suomalaisuus hänelle silloin merkitsee?
Sisu ja Paavo Nurmi. Sisu ja Siiri Rantanen. Sisu ja Leijonat. Kun suomalaiset voittavat urheilun arvokisoissa, monien mielikuvissa sankaruuteen yhdistyy sisu. Suomalaisen urheilun ja sisun yhteys on vahva, mikä vahvistaa kansallista identiteettiä. Tämä yhteys syntyi aiemmin kuin tähän asti on ajateltu, viimeistään 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Väestöstä kerättävien tietojen merkitys kansainvälisillä datatalousmarkkinoilla lisääntyy. Väestödatan brändääminen on osa maabrändäystä, mutta tuoko se mukanaan uudenlaisia yhteiskunnallisia haasteita?
Helsingin yliopiston Politiikan ja organisaatioiden tutkimuksen perusteet –kurssin opiskelijoille politiikka näyttäytyy arvojen välisenä kamppailuna ja yhteisten asioiden hoitamisena. Klassinen käsitys politiikasta luokkataisteluna sai opiskelijoiden joukossa vain vähän kannatusta, samoin kuin näkemys politiikasta vallitsevien olojen kyseenalaistamisena. Kurssin aikana politiikka alkoi näyttäytyä opiskelijoille vahvemmin asioiden kehystämisenä.
Yhteiskunnallista keskustelua käydään yhä enemmän sosiaalisen median alustojen välittämänä. Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten alustat vaikuttavat tähän keskusteluun ja miten niitä pitäisi säännellä. Vastuuta julkisesta keskustelusta ei voi kuitenkaan sälyttää yksin teknologialle.
