1970-luvun alussa kansainväliseen suosioon noustessaan ABBA sijoittui hyvin spesifiin yhteiskunnalliseen kontekstiin, skandinaaviseen teollisuusyhteiskuntaan ja kehittyvään hyvinvointivaltioon. Se näyttäytyi yhtyeenä, jossa kaksi miestä ja kaksi naista työskentelivät rinnakkain tasavertaisina, ikään kuin mainoskatalogin kuvastona eri sukupuolista ja hiusväreistä hyvinvoivassa valkoihoisessa yhteiskunnassa.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Teollisella ajalla tehdastyöläisiä kontrolloitiin kellokorttien ja tehdassalien avulla, jotka helpottivat työntekijöiden suoritusten valvontaa ja arviointia. Uusissa työn tiloissa taas korostuu ruumiiseen kohdistuvan kurin sijaan liiketoiminnallisia tavoitteita edistävien tunnetilojen synnyttäminen ja ohjailu.
Ville Jankkerin Metsäjätti (2020) kertoo pienten ihmisten ja tehdaspaikkakuntien kamppailusta talouden rakennemuutoksessa. Elokuva kritisoi globaalia taloutta, mutta loppuratkaisu esittää ongelmille yksinkertaistavan ja todellisuuspohjaltaan jokseenkin kiistanalaisen ratkaisun.
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
Joogamatolta haetaan nykyään sisäistä rauhaa ympäri maailman. Joogan kaupallistuminen ja länsimaistuminen ovat toisaalta herättäneet kritiikkiä, ja esimerkiksi USA:ssa toimiva hindujen etujärjestö on kampanjoinut joogan ”takaisin ottamisen” puolesta. Millaisia kriittisiä kysymyksiä länsimainen jooga herättää?
Darius Ornston kritisoi pohjoismaista poliittis-taloudellista hallintotapaa ja esittää sen sisältävän jopa ”vaarallisia” piirteitä. Ornstonin teos Good Governance Gone Bad: How Nordic Adaptability Leads to Excess (2018) antaa ajattelemisen aihetta esimerkiksi poliittisille ja taloudellisille päättäjille.
Koronakriisi ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti, vaan vaarana on ihmisten jakautuminen pandemian voittajiin ja häviäjiin. Tämä olisi monin tavoin ongelmallista yksilöille ja yhteiskunnalle. Poikkeuksellisen kriisin keskellä olisikin tarvetta myös uudenlaisille ratkaisuehdotuksille.
Amerikkalainen tehdas -dokumentissa autotehtaalta työttömäksi jääneistä ohiolaisista tulee kiinalaisomisteisen lasitehtaan palkollisia, jotka joutuvat sopeutumaan myös kiinalaisten sanelemiin työehtoihin. Dokumentin katsonut sosiologi Olli Herranen pohtii, onko samanlaista kehitystä edessä myös koronan jälkeisillä työmarkkinoilla.
Voisiko taloudessa olla kyse jostain muusta kuin rahasta ja voitontavoittelusta? Voisi, sillä talous on sitä, mitä taloutena tehdään ja nähdään. Solidaarisuustalous pyrkii tarjoamaan välineitä ja ideoita talouden muutokseen, kirjoittaa Laura Kumpuniemi.
Pelaamisen rahalliset tuotot on helpompi laskea kuin erilaiset haitat. Totuus on kuitenkin se, että suomalainen ei aina voita, vaan usein myös häviää. Rahallisten kustannusten lisäksi myös inhimillisten näkökulmat pitäisi huomioida, kun rahapelihaittoja lasketaan, kirjoittaa Janne Nikkinen.
