Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Väestöstä kerättävien tietojen merkitys kansainvälisillä datatalousmarkkinoilla lisääntyy. Väestödatan brändääminen on osa maabrändäystä, mutta tuoko se mukanaan uudenlaisia yhteiskunnallisia haasteita?
Helsingin yliopiston Politiikan ja organisaatioiden tutkimuksen perusteet –kurssin opiskelijoille politiikka näyttäytyy arvojen välisenä kamppailuna ja yhteisten asioiden hoitamisena. Klassinen käsitys politiikasta luokkataisteluna sai opiskelijoiden joukossa vain vähän kannatusta, samoin kuin näkemys politiikasta vallitsevien olojen kyseenalaistamisena. Kurssin aikana politiikka alkoi näyttäytyä opiskelijoille vahvemmin asioiden kehystämisenä.
Somevaikuttajat kutsuttiin mukaan valtioneuvoston koronaviestintään keväällä 2020. Vaikuttajien somepostausten ja seuraajien kommenttien analysointi kielii siitä, että Suomessa elettiin vielä pandemian alkutaipaleella yhtenäisyyden aikaa.
Ympäristöliike Elokapinan toimintaan osallistuneet aktivistit näkevät kuvien ja videoiden jakamisen sosiaalisessa mediassa keinoina kertoa protestin arkipäivästä, haastaa mielikuvia mielenosoittajista ja tavoittaa laajempi yleisö viestilleen kuin fyysisissä mielenosoituksissa on mahdollista. Sosiaalisen median henkilökohtaisuus voi kuitenkin nostattaa myös riittämättömyyden tunteita ja altistaa aktivistit voimakkaalle negatiiviselle huomiolle.
Algoritmit ovat osa arkipäiväämme. Monet ovat huolissaan niiden vaikutuksesta meihin ja yhteiskuntaamme. Ihmiset tai yhteiskunta eivät kuitenkaan ole vain teknologian passiivisia, helposti manipuloitavissa olevia objekteja, vaan teknologioilla on myös kulttuurinen ja poliittinen elämä.
Suomen eduskuntapuolueiden naisjärjestöissä naiserityinen politiikka rakentuu tasa-arvon edistämisen, hoivaamisen ja arjen asiantuntijuuden ympärille. Feminismin intersektionaaliset vaatimukset kuitenkin haastavat nykypäivänä naiserityisen poliittisen järjestäytymisen logiikan.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Toivo ymmärretään yleensä positiivisena ja eteenpäin vievänä voimavarana. Toivoa voidaan kuitenkin käyttää politiikassa muutosten jarruttamisen välineenä, sillä toivon täyttymys on aina jossain edessäpäin.
Yksinkertaistavat näkemykset seksityöstä vain väkivaltana tai puhtaasti seksuaalisen voimaantumisen välineenä piilottavat alleen seksityöntekijöiden omat kokemukset ja moninaiset syyt seksityön tekemiselle. Seksityön eriasteiset kriminalisoinnit ja siihen liitettävä stigma altistavat hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Ville Jankkerin Metsäjätti (2020) kertoo pienten ihmisten ja tehdaspaikkakuntien kamppailusta talouden rakennemuutoksessa. Elokuva kritisoi globaalia taloutta, mutta loppuratkaisu esittää ongelmille yksinkertaistavan ja todellisuuspohjaltaan jokseenkin kiistanalaisen ratkaisun.
EU:n ja Suomen nuorisopolitiikassa syrjäytymisen ehkäisy keskittyy työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten löytämiseen ja ohjaamiseen. Syrjäytymisen mittaaminen vain työllistymisen kautta jättää muut nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset tekijät huomiotta ja tuottaa käsitystä syrjäytymisestä yksilötason ongelmana.
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
Yhteiskunnallinen osallistuminen on yhä kuvavälitteisempää. Kuvilla voi viestiä tehokkaasti ja niiden merkityksestä kertoo, että suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on pian viikon ajan pyörinyt muutaman kännykkäkameran otoksen ympärillä.
Darius Ornston kritisoi pohjoismaista poliittis-taloudellista hallintotapaa ja esittää sen sisältävän jopa ”vaarallisia” piirteitä. Ornstonin teos Good Governance Gone Bad: How Nordic Adaptability Leads to Excess (2018) antaa ajattelemisen aihetta esimerkiksi poliittisille ja taloudellisille päättäjille.
