Työ-teemaviikko Ilmiössä 31.5–5.6.2021

Työolotutkimuksen (2019) mukaan ansiotyön merkitys suomalaisille on tärkeämpää kuin kertaakaan 1980-luvulta lähtien. 63 prosenttia piti sen merkitystä erittäin tärkeänä. 

Tämä tulos on kiinnostava hetkellä, jossa työmarkkinoilla on käynnissä useita muutoksia, jotka vaikuttavat siihen millaista työtä Suomessa on tarjolla. Globalisaatio ja ulkoistaminen on siirtänyt teollisuustyön globaalista pohjoisesta globaaliin etelään. Teollisuustyön lisäksi myös keskitason toimistotöitä on kadonnut automatisaation ja tietoteknisen kehityksen vuoksi. Tilalle on tullut korkean osaamisen tietotyö ja kasvava palvelusektori. Samalla alustatalous on muuttanut työn tekemisen ehtoja ja itsensätyöllistäjien määrä on kasvanut kasvaa erityisesti nuorissa ikäluokissa. 

Globaalin uudelleenjärjestelyn ja toimialarakenteen muutosten lisäksi myös työn vaatimukset ovat muuttuneet. Tätä on kuvattu siirtymänä fordistisesta työstä jälkifordistiseen tai myöhäiskapitalistiseen työhön. Yhä useammin työn tuotteet ovat immateriaalisia, kuten palveluita ja tietoa, mutta myös mielikuvia, tunnelmaa tai hoivaa. Muutos on monien tutkijoiden mukaan johtanut työn ja muun elämän välisen rajan hälvenemiseen. Työ vaatii yhä useammin koko persoonan, kuten ulkonäön tai vuorovaikutustaitojen valjastamista työn välineeksi 

Toisaalta työn merkitys ei sosiologin näkökulmasta ole yllättävää. Työn arvostusta voi ymmärtää alun perin vuonna 1905 julkaistun Max Weberin Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki -kirjan hengessä. Kirjassa Weber kuvaa uutta työn eetosta, jossa elämän saa merkityksensä työn kautta. Politiikan tutkija Kathi Weeks tulkitsee hienossa kirjassaan The Problem with Work, että Weberin kuvaaman uudenlaisen subjektiviteetin synty oli välttämätön perusta koko kapitalistiselle järjestelmälle, sillä ilman työlle omistautuvia työntekijöitä kapitalismilla olisi ollut käytössään hyvin erilaista työvoimaa. Tämä työetiikka ei ole ajan saatossa juurikaan haalistunut. Sen sijaan näkemys on, että työetikka on nykyään monikerroksisempaa, kun työltä halutaan rahan ja moraalisen täyttymyksen lisäksi vahvistusta identiteetille ja merkityksellisyyttä.  

Työ siis antaa ihmisille onnistumisen kokemuksia ja merkityksellisyyden tunteen. Tutkimusten mukaan mikä tahansa työ varastokeräilystä tutkimuksen tekemiseen voi imeä mukaansa flow-tilaan. Toisaalta työ kuluttaa, uuvuttaa ja väsyttää, vaikka esimerkiksi työuupumuksen tilastointi on vaikeaa.  

Hankalinta on silloin kun työtä liikaa tai liian vähän. Etenkin 1990-luvun laman jälkeen sosiologit selvittivät, millaista on yrittää sinnitellä globaalien voimien pyörteissä keskellä valtavaa rakennemuutosta, kuten Matti Kortteinen ja Hannu Tuomikoski kirjassaan Työtön – tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Työttömyyden teema on toistunut tämän jälkeen talouskriisien seuratessa toisiaan ja etenkin nuorten työttömyys on saanut runsaasti sekä tutkijoiden että poliittisten päättäjien huomiota. 

Viime aikoina on näkynyt yhteiskunnallista liikehdintää, joka kyseenalaistaa työn itseisarvoisen aseman elämän pääsisältönä. Esimerkiksi Työstäkieltäytyjäliitto on järjestänyt julkisia tempauksia, joissa ihmisille esimerkiksi neuvotaan, miten tukijärjestelmän porsaanreikiä voi hyödyntää työn välttämiseksi. Kirjailija Ossi Nyman antoi Röyhkeys-kirjansa myötä kasvot ns. ideologiselle työttömyydelle: hän kertoi julkisuudessa elävänsä työttömyystuella ilman aikomusta työllistyä. Tapauksessa noussut julkinen kohu kertoo paljon suomalaisten suhteesta työhön ja työnteon oletetusta itsestäänselvyydestä. 

Ilmiön Työ-teemaviikolla 31.5.–5.6.2021 julkaisimme joka päivä uusia näkökulmia työhön ja työelämään. Teemaviikolla julkaistut jutut löydät viereiseltä lukulistalta. Muut Ilmiön työtä käsittelevät jutut löydät sivuilta avainsanalla työelämä.