Pyhäinpäivän aikaan ajatus saattaa kulkeutua kuolemaan. Ilmiö ja AntroBlogi tarjoavat ajattelun mausteeksi kasapäin kiinnostavaa luettavaa aiheesta Kuolema-teemaviikollaan.

Kuoleman voi ajatella olevan ihmisyyden pienin yhteinen nimittäjä. Se koskee jollain tavalla kaikkia meistä. Sosiologin näkökulmasta kuoleman erikoisuus piilee kuitenkin siinä, että olemme sen edessä ihmeen eriarvoisia. Kuolemaa tutkimalla pääseekin kiinni globaaliin ja paikalliseen eriarvoisuuteen, kulttuurisiin ilmiöihin ja poliittisiin järjestyksiin.

Kuolema-viikolla pohdimme kuolemaa yksityisenä ja henkilökohtaisena asiana, joka järjestää uusiksi jäljelle jääneiden sosiaaliset suhteet, arjen, identiteetin ja omaisuuden. Samalla kuolema tuo näkyväksi yhteiskunnan normit. Kuolleet on saatettava eteenpäin, ja saattamisen kulttuuri muuttuu jatkuvasti.

Viikolla pohdimme myös miten epävarmuus kuolemasta tuo näkyväksi sosiaalisen ja biologisen kuoleman eron.

Kuolema on toisaalta myös numeroita. Tilastoissa kuolema on useimmiten julkista, etäistä ja persoonatonta ja muutokset kuolleisuustilastoissa tarkoittavat kuitenkin isoja muutoksia arjessa ja yhteiskunnassa. Toisaalta laskeminen ja numerot näyttävät tekevän  kuolemasta ja kriisistä.  Siksi teemaviikolla mietitään myös tapoja, joilla siirtolaisten kuolemat ovat vaikuttaneet kuoleman käsittelyyn sekä Välimeren etelä- että pohjoispuolella.