Uhkia ja mahdollisuuksia – Markkinaistumisesta Suomen kuvataidekeskusteluissa
Taiteen markkinaistuminen on jakanut Suomen kuvataidekenttää. Uhkaavatko markkinat vapaata taidetta? Vai suovatko ne pikemmin menestymisen mahdollisuuksia?
Taiteen markkinaistuminen on jakanut Suomen kuvataidekenttää. Uhkaavatko markkinat vapaata taidetta? Vai suovatko ne pikemmin menestymisen mahdollisuuksia?
Taloudesta on tullut viime vuosikymmeninä yhä selvemmin myös kulttuurin ja taiteen mittari. Vaikka kokemukset kulttuurin ja taiteen parissa ovat huonosti euroistettavissa, yhteiskunnassa ja politiikassa alaa vallannut markkinaistuminen vaatii myös kulttuurilta mitattavia vaikutuksia. Tällä voi olla vaikutuksia käsityksiimme kulttuurista ja taiteesta ja niitä koskevista arvostelmista.
Pelkkä tieteellinen tieto ei ole muuttanut ylikuluttavien suomalaisten toimintaa ekologisesti kestäväksi. Taide tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja ajattelun ja toiminnan muuttamiseksi ilmastonmuutosta hillitseväksi, kirjoittaa Sonja Salomäki. Tutkimusten perusteella pelkästään ongelmat toteava tai ilmastokriisiä kuvittava taide ei siihen kuitenkaan riitä.
Me too -keskustelu on ravistellut taidemaailmaa ja taiteilijaneron myyttiä. Taideinstituutiota on myös jo pitkään kritisoitu muun muassa yläluokkaisuudesta ja Eurooppa-keskeisyydestä. Debatissa on hyvä muistaa, että taiteen käsitteeseen ja instituutioon liittyy lähtökohtaisesti paljon ongelmia, jotka johtuvat juuri siitä, että taide on yläluokan keskieurooppalaisen miehen kehittämä käsite ja instituutio.