Koulutus on yksi julkisen keskustelun kestoaiheista. Viime vuosina erityisesti koulutuksen eriytyminen on saanut huomiota, varsinkin koulujen ja kaupunginosien eriytymisen yhteys on herättänyt keskustelua. Sanaparina koulutuksen eriytyminen jää helposti kuitenkin abstraktiksi: mistä koulutuksen eriytymisessä on oikeastaan kyse, ja mitä se käytännössä tarkoittaa niille, jotka kouluja käyvät?

Suomalaista koulutusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen kehystää laajasti jaettu tasa-arvoisuuden ja universalismin arvopohja. Koulutukseen osallistumisen esteitä on järjestelmän kehittyessä yksitellen poistettu – yhtenä keskeisimpänä toimena siirtyminen erottelevasta rinnakkaiskoulujärjestelmästä kaikille yhteiseen peruskouluun viime vuosisadan puolivälissä. Koulupolkuja on yhtenäistetty tekemällä myös esiopetuksesta velvoittavaa. Korkeakoulutuksen muodollisia esteitä on niin ikään poistettu tekemällä mahdolliseksi erilaiset polut esimerkiksi ammattikoulusta ja -korkeakoulusta yliopistoon. Niin sanottuja koulutuksellisia umpiperiä minimoimalla on haluttu varmistaa, että koulutusjärjestelmä olisi tasa-arvoinen ja puhtaasti meritokratinen, toisin sanoen sellainen, että kuka tahansa taustastaan riippumatta voi kouluttautua niin korkealle kuin vain itse haluaa. Tässä meritokratisessa ideaalimaailmassa ainoastaan yksilön taidot, osaaminen ja halu määrittäisivät sitä, kuinka kauan koulun penkkiä kulutetaan.

Kasvava tutkimusnäyttö koulutusjärjestelmän eriytymisestä asettuu ilmeiseen hankaukseen tämän laajalti jaetun ja perustavan ajatuksen kanssa. Usein julkinen keskustelu koulutuksen eriytymisestä keskittyy helposti mitattaviin seikkoihin, kuten oppimistulosten eroihin, ja siihen miten ne suhteutuvat kansainvälisiin keskiarvoihin. Yksittäisten ilmiöiden kuten oppimistulosten tarkastelu antaa kuitenkin yksiulotteisen kuvan siitä, mitä koulutuksen eriytyminen on, eikä se avaa paljonkaan sitä, mitä oppilaiden elämässä tapahtuu oppimistuloksia mittaavan testin tekemistä ennen tai sen jälkeen.

Ilmiön teemaviikolla eriytymistä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri koulutusasteilla. Kirjoittajat valottavat teksteissään sitä, miten konkreettisin eri tavoin eriytyminen koulutusjärjestelmässä olevalle näyttäytyy, ja miten helposti eriytyminen voi kääntyä eriarvoisuudeksi. Miten yhteiskunnalliset ideologiat vaikuttavat varhaiskasvatuksen järjestämiseen? Millaiseen kulttuuriseen ideaaliin peruskoulun opetussuunnitelma ohjaa? Miten painotettuun opetukseen päästään - entä miten siellä oleminen koetaan? Onko kenellä tahansa mahdollisuus päästä korkeakouluun?