Solumaatalous pyrkii ratkaisemaan ruokajärjestelmän ongelmia tuottamalla bioteknologian avulla ”ruokaa ilman peltoja”. Laajemmassa kuvassa nämä odotukset tulisi kuitenkin ymmärtää poliittisina kamppailuina siitä, mitä kestävällä tulevaisuuden ruoantuotannolla tarkoitetaan.
Janna Oksanen lähti opiskelemaan taloussosiologiaa ja päätyi työskentelemään vegeruoan pariin. Töissä yhdistyvät kauppatieteet, tilastot ja elintarvikeala, mutta sosiologia on edelleen laaja-alaisen ajattelun pohja.
Wellness-yhteyksissä toksista dieettikulttuuria vastaan taistellaan kuitenkin usein tuon kulttuurin omin asein: motivoitumalla, ryhdistäytymällä ja muuttamalla omaa ajattelua.
Millainen ruoka sinulle maistuu? Entä koetko joskus paineita syödä tai juoda jotain, minkä makua inhoat? Luokka-asema on monin tavoin yhteydessä siihen, miten syömme – ja miten ajattelemme, että meidän tulisi syödä.
Tuotantoeläimet eivät näy useimpien ihmisten arjessa, ja kaupassa myytävät lihapakkaukset eivät juuri muistuta lihan eläinalkuperästä. Kun lihan yhteys eläimeen heikkenee, myös eläinten kärsimykseen liittyvät moraaliset kysymykset jäävät helposti huomaamattomiksi, kirjoittaa Saara Kupsala. Miten suomalaiset kuluttajat näkevät lihan ja eläimen välisen kytköksen?