Kuka keksit jengit? Minkälaisia tarinoita jengiläisten taustojen takaa löytyy? Onko Suomi katujengien kanssa Ruotsin tiellä? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen vastataan torstaina 21.5.2026 klo 17–18 Helsingin yliopiston Tiedekulman Fönster-tilassa (Yliopistonkatu 4).
Julkisessa keskustelussa katujengi-ilmiö kytketään usein maahanmuuttoon. Pimentoon jää kuitenkin lähes aina, miksi ja miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Kun yhteyttä ei avata, syntyy – ja synnytetään – mielikuva rikollisista ”toisista” ja vaarallisista ihmisryhmistä. Tässä jutussa Lotta Junnilainen ja Juuda Tamminen kertovat Amirin tarinan, joka kuvaa, miten stigmatisoidussa asemassa olevat nuoret saavat jengeistä turvaa ja tunnustusta.
Katujengeihin yhdistetyt rikokset ja väkivaltaisuudet ovat nostaneet esiin kysymyksiä nuorten suhtautumisesta yhteiskuntaan ja yhteiskunnan jakautumisesta. Keskustelussa ei aina olla ensisijaisesti huolissaan nuorista, vaan kyse on myös yrityksestä ylläpitää normatiivisia rajoja ”meidän” ja ”muiden” välillä. Tällöin eriarvoistumisen perimmäiset syyt jäävät huomiotta.
Rap-musiikki, kulutuskulttuuri ja näiden yhteys erilaisiin rikoksiin ovat herättäneet keskustelua mediassa viime vuosina. Erica Åbergin ja Annukka Saariston kirjoitus pyrkii antamaan näkökulmia näiden ilmiöiden tarkasteluun pohtimalla sitä, miten nuorista ja heidän kiinnostuksenkohteistaan puhutaan mediassa ja millaisia seurauksia yhteiskunnan yleistyneellä jengipuheella on nuorten elämään.
Mitä jengi tarkoittaa ja miten siitä rakentui sosiaalisia ongelmia ylimalkaisesti kuvaava käsite? Artikkelissaan Mikko Salasuo tarkastelee jengin sosiaalisten merkitysten rakentumista viime vuosisadan alusta 2020-luvulle. Ulkomailta suomen kieleen lainattu käsite viittasi alun perin neutraalisti porukkaan tai ryhmään, mutta sotien jälkeen siihen alettiin sovitella ja liittää erilaisia sosiaalisiin ongelmiin liittyviä merkityksiä.
Pitkäaikaistyöttömiltä nuorilta edellytetään usein työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista. Aktivointitoimenpiteet voivat onnistuessaan auttaa nuoria katkaisemaan työttömyyttä ylläpitävän kierteen, mutta epäonnistuessaan ne voivat myös heikentää nuorten tilannetta.
EU:n ja Suomen nuorisopolitiikassa syrjäytymisen ehkäisy keskittyy työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten löytämiseen ja ohjaamiseen. Syrjäytymisen mittaaminen vain työllistymisen kautta jättää muut nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset tekijät huomiotta ja tuottaa käsitystä syrjäytymisestä yksilötason ongelmana.