Deittisovellusten vaikutukset käyttäjiinsä ja yhteiskuntaan huolettavat, mutta onko yksin sovellusten syyttäminen sosiaalisista ongelmista perusteltua tai kannattavaa, pohtivat Juulia Heikkinen ja Iiris Lehtola. Kommentissaan he kuvaavat deittisovellusten aiheuttamaa muutosta kokonaisvaltaisemmin ja tuovat esille myös sovellusten positiivisia puolia.
Kaikki kansalaiset eivät kykene digitaaliseen itsepalveluun, ja digiavun tarve kasautuu yleisiin kirjastoihin. Kirjastonhoitajat toimivat sekä teknisinä neuvojina että digihoivan antajina, mikä tuo heidän työhönsä usein hankalia eettisiä ja emotionaalisia ulottuvuuksia. Samalla herää kysymys, kenen pitäisi turvata kansalaisten pääsy heidän tarvitsemiinsa palveluihin, pohtii Seppo Poutanen.
Älypuhelimia ja sosiaalista mediaa on syytetty nuorten pahoinvoinnin lähteeksi. Digiteknologia ei ole kuitenkaan tehnyt nuorista samaan suuntaan ohjautuvaa sukupolvea, jonka elämänongelmat voisi yksiselitteisesti palauttaa sosiaalisen median vaikutusvaltaan.
Suomi pyrkii olemaan yksi digitalisoinnin kärkimaista julkisten palvelujen saralla. Kaksi sosiaalitieteilijää ja kaksi oikeustieteilijää pohtivat, mitä seuraamuksia sosiaali- ja terveyssektorien digitaalisten itsepalvelujärjestelmien käyttöönotolla on haavoittuvassa asemassa oleville.
Potilailta kerätty data on arvokasta, mutta se ei aina hyödytä potilaita itseään. Sosiologinen tarkastelu tekee näkyväksi markkinoistuvan ja digitalisoituvan terveydenhuollon nurjan puolen, jota ”digihype” ei tavoita.