Elämme diagnostisen kulttuurin aikaa, jossa ihmisyyttä luokitellaan diagnoosien kautta niin arjessa kuin virallisissa yhteyksissä. 1980-luvun alun Suomessa masennus ymmärrettiin arjessa lähinnä normaalina suvantovaiheena, ei mielisairautena. Myös tieteelliset käsitykset masennuksesta olivat nykyistä moninaisempia.